Tämä on kuin runosta, laulusta tai tarinasta.
Mihin nainen sinisessä puvussa on menossa?
Laittautuuko hän parhaillaan peilin edessä?
Oliko hän jossain jo eilen?
Vai ottaako hän puvun välillä kaapista
tuulettumaan juhlien toivossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kuinka kaunis parveke ja mekko on ihastuttava myös! Ihanat syyskukat olet laittanut ruukkuun.
VastaaPoistaSininen uni
VastaaPoistaJoka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee, ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö
ja unista jäätelönpalaa se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan,
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan,
ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur surrur ja sinne on sinien, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu,
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
Se laulaa unisen laulun, lala lallala lallallaa.
...
Juhlat tulee aikanaan...
t. kellokauppias
Juulia: Tämä on kävelylenkiltä, ei meiltä, siksi tarinaa arvuuttelin.
VastaaPoistaOlen tuota heinää minäkin ohimennessäni ihaillut.
Kellokauppias: TIESIN jo runoa aloitellessani, että kellokauppias on tämän viestin lähettänyt!
Hurmaava :)
VastaaPoistaNo niinpä tietysti, kiireessä luin tekstin, ja jäin vain ihailemaan kuvaa :).
VastaaPoista