Paras tapa päästä päiväjärjestykseen, on laatia työlista
ja tehdä sit aamusta iltaan jotain kuin pieni eläin.
Viimeistelin pari kesken jäänyttä työtä. Tähän torkkupeittoon sain vihdoin kiinnitetyksi flanellisen vuorin. Lapsen silmille valahtavaan myssyyn keraaminen nappi, kunnes pää vähän kasvaa. Ja parilla pistolla kukkia lapsen neuleasuun inspiroituneena kukka-asetelmasta, jonka ystävä teki muistoksi koirasta.
Ehkä blogikin taas aktivoituu.
* * *
Pentukuvat kymmenen vuoden takaa. Toisessa hän on juuri vihaisena siitä, että hänet on pesty juossut Fatboyn säkkituoliin pissaamaan. Sittemmin hän alkoi kyllä tykkäämään suihkusta.
Lämmin osannottoni!
VastaaPoistaOtan osaa isoon suruunne.
VastaaPoista2009 kun meidän laumastamme lähti 2 vanhinta narttua, anoppini kertoi nähneensä unessaan koirien juoksevan pieneläinklinikan viereisillä pelloilla. Hän ei todellakaan tiennyt, että edellisenä päivänä koirat olivat siellä nukkuneet pois. Joten ehkäpä jossain on se kuuluisa koirien taivas. Jaksamisia!
vekarus: kiitos!
VastaaPoistaTerhi: Olipa ihana uni.
Se olisi lohdullista se. Ihan jäin kuvittelemaan.
Ajattelin jo hetken, että onko teille tulossa suloinen pentu :) Mutta ehkä sitten joskus, kun aika parantaa surua...
VastaaPoistaMutta nuo sun käsityöt on jotain NIIN ihanaa. Jos pistäisit niitä myyntiin, saisit hyvät rahat! Teet niin kaunista ja mielikuvituksekasta jälkeä. Ja mulle tulee aina teidän Äiti ja Isä mieleen sun töistä <3
Voih niitä lapsuuden ihania aurinkoisia ja Mummin ullakolla meikattuja päiviä :D
Hali koko pesueelle!
Ihanat kässyt, pentukuvat ja kukatkin :)
VastaaPoistaOtan osaa suureen suruunne!
VastaaPoistaPala kakkua: Voi kiitos. Ai meidän äiti ja isä, no ehkä se on se tekemisen meininki, kun periytyy sieltä?
VastaaPoistaKäsitöistä ei kyllä pääse tuntipalkoille, se on sääli. Ja kun jotain saa valmiiksi, se onkin jo niin rakas, ettei sitä voi myydä!
Joo, aina välillä muistelen niitä teidän mummolan yläkerran vinttikomerossa leikittyjä tunteja. Oltiin muka niin isoja...oltiin ehkä 11!
Elämäni matkat ja Satu P: kiitos!
Voi tuota vihaista ilmettä! Ihana!
VastaaPoistaÄlyttömän nätit käsityöt, muuten. En minäkään noin kaunista myisi :)