Au pair katosi ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Viime yö meni valvoskellessa. Olen samaan aikaan sanaton ja sitten taas toisaalta jos raaskisin, tahtoisin sanoa hänelle montakin asiaa:
Kysyä häneltä jäikö häneltä huomaamatta, että me venyimme hänen tarpeidensa mukaan viikkokaudet. Emme sanallakaan arvostellet häntä, jonka aupairhakemus paljastui varsin kaunistelluksi ja joka kaksi viikkoa sopimuksen allekirjoitettuaan kertoi olevansa neljännellä kuulla raskaana. Koitimme auttaa asioiden järjestelyssä, keskustella, kuunnella, neuvoa parhaamme mukaan vaikeassa elämäntilanteessaan. Kyselimme pitäisikö hänen nyt kuitenkin miettiä tilannettaan uudelleen ja lähteä kotimaahan, jossa kaikesta päätellen hyvin toimeentulevat ja avuliaat vanhemmat. Mukautimme työtehtäviä hänen voimiensa mukaan, laskimme omien odotustemme rimaa. Hiljaa keskenämme ihmettelimme, että mahtaako hän saada mitään aikaiseksi, ellei häntä koko ajan kannusta ja tee jo puolitiehen valmiiksi. Soittelimme Kelaan, lääkäriin, ja koitimme järjestää arjen niinä päivinä, kun hän yhtäkkiä laittoi tekstarin, ettei pääsekään hakemaan lasta päiväkodista. "Sorry kauheesti, en pääse tänään..." (siis tekstarin, mitä jos se olisi jäänyt minulta huomaamatta?).
Tekstarilla tuli tämäkin ilmoitus ja sen jälkeen ei olekaan kuulunut tytöstä mitään.
Yhtä pyysin. Että miettisi kuviotaan ja pitäisi meitä ajan tasalla missä mennään, ettei yhtäkkiä vaan ilmoittaisi, että "lento lähtee maanantaina", ettemme jäisi ihan pulaan. Ei tietenkään, eihän hän nyt sellaista tekisi! Kolme päivää myöhemmin, mitä tekee hän? Katoaa juuri sinä päivänä, kun Mies lähtee Bangkokiin työmatkalle ja avuntarve olisi suurin!
* * *
Toivon, että hän vielä soittaisi, olisi sen verran reilu, että toisi avaimen, palauttaisi talousrahakukkaron ja rahat ennakkoon maksetusta kahdesta viikosta (ja ne äitiyshousut, jotka ensihätään lainasin, jotka oli lainassa ystävättäreltä, muut hälle annetut pitäköön.) tulisi nyt käymään, vaikka ihan vain, ettei jäisi ihan kauhean paha mieli molemmin puolin.
Kiitos naapureiden, sukulaisten ja ystävien, me selviämme kyllä, mutta harmittaa tälläinen, että me koitimme ennakoida kaiken, ettemme rasittaisi lähipiiriä, kun aavistimme loppuraskauden olevan vaikea.
Uskomatonta..Toivotaan että tytöllä omatunto kolkuttaisi sen verran että tulisi vielä käymään ja selittämään.Ja apuja,niitä toivon teille.Mites MLL kautta,onko paikkakunnallanne mahdollisuutta siihen?Tai neuvolan perhetyön kautta,eikö sieltä voisi saada edes jotain apuja kotiin?
VastaaPoistaMLL itselläkin oli ensimmäisenä mielessä, pitäis vaan saada joku joka voi useampana päivänä hakee päiväkodista (se lienee se isoin ponnistus) ettei tytön tarvi lähtee jonkun ventovieraan matkaan. Koitan seuraavan työmatkan kohdalla valjastaa näitä kylän naisten käyttämiä babysittereitä. -ja tietysti jatkaa etsintöjä, että saatais hyvä au pair pian tilalle.
PoistaPuuh, sitä haluaisi luottaa ihmisiin, mutta aika karulta vaikuttaa :/ Toivottavasti kuulette hänestä vielä.
VastaaPoistaJoo, kyllä jää friikki olo, jos ei kuulla! voihan se olla, että hän on nyt jostain niin tolaltaan, että keräilee vaan voimia, eikä vastaa puhelimeen.
PoistaAika hurja juttu! Mutta ehkäpä tämä lopuperin on hyväksi, että pääsitte hänestä eroon. Se kaikki häneen liittyvä epävarmuus ei kuulostanut kivalta.
VastaaPoistaTsemppiä arkeen! Nyt unohdat siivoukset ja keskityt menemään siitä, mistä aita on matalin... (Heh, se kuulostaa jotenkin negatiiviselta...)
No ihan hirveet fiiliksethän siinä oli ollut monta päivää. Stressasin enemmän toisen kuin oma jaksamista ja oma kunto ja oma vauva jäi kakkoseksi, kun vaan jännitin, miten hän suoriutuu. Niin, että kylä oli kaikenkaikkiaan opettavainen juttu, seuraavan yrityksen kohdalla tiedetään millaisiin asioihin haastattelussa keskitytään ja mitkä on ne meille tärkeät.
PoistaTäälä on kuule jo melkoiset villakoirat nurkissa ja joka taso täynnä roinaa ;)
Hyvänen aika, en muuta sano. Aivan uskomatonta! Kannattanee vaihtaa lukot.
VastaaPoistaTuli itsellekin mieleen lukkojen vaihto, mutta sitten heti ajattelin, että se tyttöåparka on kyllä vaan niin sekaisin, ei hän pahantahtoinen ollut. Ja todennäköisesti jo lennot kotiin buukattu...
PoistaEhkä tämä on kaikkien kannalta kuitenkin oikea ratkaisu?
VastaaPoistaLaitoin sähköpostia, vaikka lopputuloshan on jo selvillä... No, voit ainakin lohduttautua tarinallani, et ole ainut maailmassa, jonka kokemus au pairin palkkaamisesta jäi mieliin eikä välttämättä positiivisena kokemuksena :-)
Tsemppiä!!!!
6n äiti