Katson ja näen

Selkä oikuttelee yhä. Alkuviikosta olo oli varsin kahlittu, huomasin etten voi tehdä juuri mitään edes käsilläni, sillä lähes kaikki jännitykset ja liikkeet tuntuivat selkärankaa myöten. Niinpä olen:

-Maannut selälläni enemmän kuin kuin 10 vuoteen.
-Opetellut sietämään sotkua. (Jäi hirveä sotku kun ennen loukkaantumistani ampaisin suoraan työstä Tampereen junaan.)
-Raahautunut kolme kertaa manipuloitavaksi





mutta ennen kaikkea:

-Katsellut ensin vain ikkunasta ulos ja sitä auringonpaisteessa leijuvaa pölyä ja yhä pahenevia kasoja. Sitten koiraa. Tuotantokauden verran Täydellisiä kotirouvia. Ihastellut sitä värienergiaa mikä luonnossa on juuri nyt. Vahvat uudet värit rinnakkain talvesta lakastuneiden maavärien kanssa.
-Kuunnellut pihalla leikkiviä lapsia, jääkaapin surinaa, linnunlaulua, Katia Meluaa ja Fleet Foxia. Hiljaisuutta.
-Lukenut Harry Potterin, Stephen Vizienczeyn ´Aikuisen naisen ihanuudesta´ ja puutarhurin ´Pieni vihreä kirjani´.
-Ajatellut pieniä ja suuria asioita.





Parhaina päivinäni olen:
-Virkannut hieman.
-Ollut lapsenvahtina henkisenä tukena miehelleni.
-Nököttänyt huopaan kietoutuneena terassilla.
-Kiertänyt pihan muutaman kerran päivässä nähdäkseni
mitä uutta!
-juonut kahvit ystävän kanssa joka tuli käymään
6 viikkoisen ihmisenalun kanssa.
-Laittanut kaiken tahdonvoimani paikallani pysymiseen






Kummallisinta minusta on kuitenkin se mitä EN tehnyt.-En itkenyt (edes itsesäälin kyyneleitä)
-En soittanut kenellekää kertaakaan.(Minulle soitettiin tosin muutama kerta.)Mistä tämä itseriittoisuuden puuska?
-En tuntenut syyllisyyttä hyödyttömuudestani (paitsi maanantaina työn takia ja sunnuntaina kun mies siivosi väsyneenä).

Reissussa rähjääntyy

Satutin viikonloppuna selkäni ja jouduin sairaslomalle. Istun tässä minuutin ja menen sitten taas selälleni "meditoimaan" sillä juuri muuta en nyt voi.












Ennen kuin loukkasin selkäni ehdin viettää Tampereella suurenmoisen viikonlopun. Perjantaina isän sisko noukki asemalta iltaa istumaan ja kyyditsi iltasella lapsuudenkotiini. Oli herttaista olla siellä pitkästä aikaa, kun usein olemme "toisessa tukikohdassa" isän uusioperheen luona. Ehkä jossain nostalgiapuuskassa sain lauantaina siivouspuuskan, raivasin kassikaupalla turhaa pois ja vaihdoin kukkiin multia. Illalla tein koiran kanssa kävelylenkin mummulaan, seuraavana päivänä vietimme toisen mummun 86-vuotisjuhlia tädin perheen kanssa ja näin serkkuni siippoineen. Sunnuntaina kaarsin vielä pikkuveljen kautta Helsingin junaan kassit kasvinalkuja pullollaan.

Pikkuveli oli kasvattanut minulle Bolivian rainbow -chilin taimen. Se kukkii ensin hennon violettina ja tekee sitten hedelmän joka kypsyessään vaihtaa seitsemän kertaa väriä! Laitan kuvia jos ja kun saan sen siihen vaiheeseen.

(yllä)Tämä kukka eli pelkästä
pyhästä hengestä.
(Alla)Kotona oli taimet ehtineet
tähän vaiheeseen:




Tulipa sukkuloitua ja hyvä niin, nyt näyttää siltä että napropaatti on kaukaisin etappi jonne kampean itseni.

Ja kiitos meidän ahkeralle koiran ulkoiluttajalle, naapurintytölle, joka tuli tänään ylimääräisen kerran! -Onneksi mieskin kotiutui Guatemalasta.

Välimenokausi

Kuistilla on vielä
-jääkiekkomailat ja luistimet
-anopin puolikuollut laakeripuu (jonka uskon tahdonvoimalla heräävän eloon kun vien sen ulos).

Pihassa nököttää
-kola ja lumilapio
-pulkka
-säkillinen maahan kiinni jäätynyttä multaa.

Lisäksi haluaisin jo
-pestä talvikauden vaatteet
-pakata pois tieltä talvitakit ja kengät
-heittää pois ne "pihatamineet" joita ei edes lähetystori ota enään vastaan
-karsia myssyt, lapaset ja kaulaliinat
-Tuoda kevättakit ullakolta.

Mutta vähän väljä joudun vielä aamulla lähtemään talvitakissa. Onneksi tämä iso eteinen. Mies sitä ihmetteli kun tutustuimme taloon, mutta nyt ylistämme sitä kilpaa.

Blogivierailulla saippuanvalantaa. Romanttisista saippuoista
voi käydä hakemassa innovaatiota Riikalta.

Kahden kauppa ja kuppi teetä

-Otatko kirjan kiinalaisesta terveydestä?
-Otan.
-Kukkaseni?
-Otan!!
-Entäpä riimut ja riimukirjan?
-En millään voi ottaa niitä OMAKSENI, mutta säilytän kunnes palaat.





Ystäväni piipahti meillä eilen iltaa istumaan. Kassissaan aarteita minulle, hamsterille. Ensi kuun vaihteessa hän suuntaa Espanjaan ja sitä ennen luopuu vuokrayksiöstään. Vailla työtä ja asuntoa espanjaan kesäksi luottaen siihen, että elämä järjestyy. Ihailen.

Nyt hän minimoi ennestäänkin suppean maallisen mammonansa.
Ihailen sitäkin. Minä kuitenkin ilahduin uusista vanhoista aarteista -
Ja illalla nostin riimun.






Tässä päivän blogi. Pojat puhuu asiaa: Haluatko myrkyttää itseäsi?

Vierahilla

Löysin eilen niin monta ihanaa blogia, että mieleen
juolahti seuraavaa:
Etsin joka päivä uuden blogin ja mielenkiintoisen postauksen
ja jätän terveiseni kommentteihin. Tarttukaa mukaan!

Tässä ensimmäinen: Pia tekee tilauksesta ihanat tossut ja sukat.
Minä kiitän ideasta ja menen sormet syyhyten lankakorille ja ryhdyn mietimään omaa mallia, että saan ihanat sisäkengät kesäksi!

Lomapäivien saldo

Vaikka sää ei siten ihan ollutkaan mitä luvattiin niin ketterän keski-ikäisen* toimesta terassin isot ikkunat on rapsutettu ja sivuikkunoissa kaksi kerrosta maalia. Millä välin rapsutin haravalla pihan ja ja laitoin kuntoon kuistin oven.
Nyt saa villiviini rauhassa puhjeta lehteen ja peittää ikkunat lehtiverholla.

Mikä parasta pääsiäisprojekti ei alkanut maistua pakkopullalta, vaan ehdittiin vielä pitää tyttöjen (hmm..ja koirien) saunaillan lauantaina. Sunnuntaina "lampaansyöjät" kokoontuivat syöminkien ja peli-illan merkeissä skoolaamaan 31-vuotiaalle M:lle. Tänään onkin eninmäksen vain huilailtu ja kohta luvassa DVD+pizza combo -ja vielä kerros maalia oveen, ellei laiskuus iske...



*mies totesi äskettäin tulleensa tilastollisen
keski-iän kynnykselle ja ylittäessään 37,5 vuoden iän.

Hyllyt

Katriina oli iskenyt silmänsä keittiön hyllyihin, joista kulma pilkotti edellisen postauksen narsissikuvassa. Hyllyt oli varsin helppo tehdä. Tammilankut lepäävät valmiiden (lyhennettyjen) ikean puisten hyllytukien päällä. Ne jäivät ylijäämäksi keittiön tasojen vaihdosta, koska niitä myytiin vain kolmen metrin(!) erissä. Jouduimme siis ostamaan kaksi kolmen metrin settiä saadaksemme tarvitsemamme 4m. Lankut on öljytty ja hyllytuet ruuvattu seinään. No nytpä on sitten hyllyt.



Keittiö sai muuttaessamme vain uuden maalipinnan ja nupit kaapinoviin. Vähän myöhemmin puiset tasot valkoisten laminaattien tilalle.

Noitukaa kesä esiin!

Lämmintä luvattu, toivotaan niin. Meillä käynnistyy rapsutus. Eilen jo vähän tikkailla keikuin ja raavin verannan ikkunoita. Alimmaisissa ei paljon rapimista ollut. Aika ja aurinko olivat tehneet sen.



Ystävien tuoma valkoinen narsissi venähti 80 centtiseksi! Nyt se jo odottaa kuihtuneena, kun routa sulaa isken sen maahan.
Narsissi onkin ainoa pääsiäisrekvisiittani. Rairuohokin (joka vuosi on arabian abc-vadissa) jäi tänä vuonna kylvämättä. Pääsiäinen on minulle liian riemunkirjava.

Tänään

Kevättä ulkona



Kevättä sisällä

Minä olin tänään tuuli. Miten voi olla, että sinä ainoana päivänä kun saisin jotain iloa tuulesta ei tuule. Mielestäni Helsingissä tuulee aina.

Niinpä heilutin miehen kravattia siimalla ja heitin hattua, kun valokuvaaja fotasi. Auringonpaiste en pystynyt olemaan. Palelin tunnin kaivopuiston rannassa kevätvaatteissani. Pisteenä iin päälle lopuksi satoi vähän lunta. Että näin. Mutta kuvaus onnistui. Kun heitti vanhat mielikuvansa menemään oli lopputulos oikein hyvä.

Kevät keikkuen tulevi?

Teimme viime viikolla hulppean työlistan talon sisä ja ulkotöistä.Perjantaina siivosin etupihan ja levittelin lumikinoksen, ettei kasvit tukahdu sulamisvesiin. Aurinko lämmitti ja olin satavarma, että pääsemme viikonloppuna skrapaamaan ikkunoita.

Tänään kun heräsin, ei paistanutkaan aurinko, ja koko fiilis lötsähti. En huvittanut edes kylvää taimia ikkunalaudalle, vaikka se oli sadepäivän vara suunnitelma. Päivä valui kauppakierroksella ja koirakin jäi huonolle lenkitykselle. Kauhea takaisku. Ihan kuin auringon pitäisi olla koko ajan taivaalla vakuuttamassa että kyllä se kesä tulee.

Kuvatkin arkistosta, eli viime kesän maalauskuvia. Siitä pitäisi päästä jatkamaan.

lumilapsi

Muistaako joku sadun lapsettomasta akasta joka teki lapsen lumesta?

Satu tuli mieleeni kun katselin miten lumi alkoi
sulaa puutarhassa nököttävän savilapseni ympäriltä.
En vaan voi muistaa miten sadussa kävi.
Vain tunnelma on muistissa.