Maailman tyttöjen asema surettaa minua. Annan joka kuukausi Unisefin kautta rahaa Nepalilaisten tyttöjen koulun käyntiä varten. Toivoisin voivani tehdä enenmänkin, ettei yksikään pieni tyttö enään kasvaisi naiseksi kuvitellen olevansa vähempi arvoinen. Ettei yksikään enään joutuisi myymään itseään paremman elämän toivossa. Toivon, että jokainen isä ja äiti välittäisi lapsilleen sen verran empatiaa ja realismia, ettei kukaan haluaisi enään itsekkäästi hankkia hetken nautintoa toisen kärsimyksen kustannuksella.
Miten sitä empatiaa mielestäni sitten opetetaan? Olemalla itse empaattinen lasta kohtaan ja opettamalla lasta asettautumaan vähemmän onnekkaiden asemaan. "Miltä sinusta tuntuisi jos..." kysyi oma äitini minulta usein lapsena.
"Joka minuutti yksi äiti kuolee raskauteen tai synnytykseen. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu: joka minuutti 30 äitiä saa elinikäisen terveysongelman raskauden tai synnytyksen vuoksi." kirjoittaaa global.finland
Suurin osa näistä äideistä on luku ja kirjoitustaidottomia.
Vaikka vähäiset toimeni tuntuvat riittämättömiltä, saan pienellä summalla joka kuukausi kymmenisen pientä tyttöä iltakouluun, jotta he voisivat kotitöiden jälkeen oppia lukemaan. Toivon, että se auttaa heitä laittamaan tietoa eteenpäin sitten, kun he kasvattavat omia lapsiaan. Juuri kotona olevan koulutetun äidin osuus on seuraavalle sukupolvelle merkitsevä.
Haluaisin tehdä vielä jotakin enenmän. Toivoisin esimerkiksi voivani tarjota vielä joskus kodin vaikkapa pienelle kiinattarelle.
Juuri nyt esimerkiksi push for change kampanjoi maailman kaikenikäisten tyttöjen hyväksi etsimällä vapaaehtoisia.
Kiitos, että nostit näin tärkeän asian esille.
VastaaPoista