Joskus vielä kirjoitan ja teen kirjan. Ihan oikean. Aihe on jo valmiina.
Jo taaperona rakstin kirjojani niin, että ne säilyivät pikkuveljille lähes vahingoittumattomana. Myöhemmin tehtailin itse kaikenlaisia "kirjoja". Joka syksy odotin että saan painomusteelta tuksuvat puhtaan uudet kirjat koulusta ja päällystin ne huolelliseti. Opiskeluaikoina kävin kirjansidontakurssilla ja tein muutamia omintakeisia kirjoja käsin. Työkseni ajauduin tekemään lehtiä.
Näissä kuvissa on yhdestä suosikkikirjastani, 500 Handmade Books, satunnainen otos kuvia uniikeista kirjoista. En edes yrittänyt valita parasta tusinaa.
Onpas mahtava kirja!!! Mistàs hommasit?
VastaaPoistaMeillä olisi paljon keskusteltavaa. Minä yritän juuri nyt saada koottua unelmaani todeksi, omaa kirjaa.
VastaaPoistanimim. edellisessä elämänvaiheessa täysipäiväinen taidekirjansitoja
Ammattitauti? :) Lehdestä ei ole pitkä matka kirjaan..
VastaaPoistaUusi painotuote, jonka lopputulokseen ovat omat kädet vaikuttaneet, on ihan mahtitunne!
Ai miten hieno kirja... Ihan uskomattomia taideteoksia. Mä olen itse haaveillut taiteilijakirjan väkertämisestä. Ehkä joskus.
VastaaPoistaJa siis satunnainen lukija ilmoittautuu. Mukava blogi sinulla.
Mahtavia!
VastaaPoistaLissu: kirja on EuroBooksista Lönrootinkadulta. Ihan suosikki kauppani Hobbooksin ohella. Erityis aluetta harrastus ja design -kirjat.
VastaaPoistaVilijonkka: voi, tarmoa ja puhtia sinulle unelmasi toteuttamiseen. kateeksi käy, jos sinulla on nyt aika ja tilaisuus! Olisipa joskus mukava kuulla sinusta ja silloisesta kirjansitomostasi lisää! Voisin vaikka tulla sinulle kertauskurssille -järjestäppä sellainen. Halukkaita varmasti löytyy.
Kati: Välillä on kiva askarrella pieniä kirjasia ihan omaksi iloksi. Kannustan kokeilemaan!
Satu: Ja näitä upeita taideteoksia oli tosiaan niin paljon, etten edes lähtenyt arvottamaan, mitkä kuvasin, vaan summamutikassa vain poimin.
Minttumaari: Ammattitautia tosiaan. En osaa sanoa, kuinka lähelä kirjan ja lehden teko on, kun en ole kirjaa tehnyt. Lehden elinkaari on nopea, kirjat jäävät elämään, se kai suurin ero, luulisin.
VastaaPoistaMutta kiva on pitää uunituoretta painotuotetta käsisssään.
Uskomaton kirja!
VastaaPoistaMä oon ihan mahoton kirjojen kanssa, aina ne raukat rypistyy ja suttaantuu mun kanssa. Mies on ihan paniikissa jos otan jonkun sen aarteen luettavaksi.
VastaaPoistaVois ryijyprojektin jatkoksi ottaa kirjansidontaa?
Hah, minäkin olen Vilijonkkan tavoin ollut edellisessä elämässäni kirjansitoja! Onneksi en ole nähnyt tuota kirjaa, sillä jo tästä "katsauksesta" tulen ihan sairaaksi!
VastaaPoistaValkoinen persilja: voi kuvitella miehesi ilmeen kun mutristelet aarteitaan!
VastaaPoistaEhkä me ehditään vielä joulukuussa pyöräyttää vaikka muutamat joululahjakirjat. Mun ryijy tosin on yhä vaiheessa...
Pikkusisko: Millainen kirjansitoja, taidekirjoja kuten Vilijonkka? Sairaaksi hyvällä vai pahalla tavalla?
Erittäin inspiroiva kirja, uik jos olisi hyllyssä, unohtuisi taas kaikki muu kun tuonne katsoisi. Oman kirjan tekeminen olisi kyllä niin kutkuttavaa puuhaa, se on muuten totta että ei ole pitkä hyppy lehdestä kirjaan, vain suunnitelma tarvitaan.
VastaaPoistaKirjat pysyivät meilläkin kunnossa muksuna kunhan kasvoin muutaman vuoden pienestä, olin nimittäin kova lukemaan siskon ihania satukirjoja kovakouraisesti aivan pikkuisena, kai oli ollut kiire ehtiä seuraavalle sivulle niin lähtivät sivutkin litomaan... Onneksi ei enää sentään ;)