Talven tähtihetki: sisään paistaa aurinko
Kadehdin ihmisiä, joihin säänvaihtelu ei vaikuta suuntaan eikä toiseen.
Itse käyn aurinkopaneelilla. Olen kuullut tarinaa, että osa ihmisistä suorastaan pursuu tarmoa syksyisin, aloittelee uusia harrastuksia ja tekee elämäntapaparannuksia kesälomilta palatessaan. Minut pimeys selättää viimeistään marraskuun puolivälissä.
Tänä vuonna olen jaksanut ihmeen hyvin. Väsymys alkoi vasta viimeviikolla. Mutta iskikin sitten ihan kunnolla. Täsmähoitona on luvassa loma juuri pahimpaa synkkyyteen ja sitten tsempataan taas joulunpyhiin asti.
Eikä tässä vielä kaikki (tämähän on kuin TV:shopin mainos)kroppani reagoi myös matalapaineeseen ja syksyisin ja keväisin pitää kauhoa läpi ilmastonmuutoksen jomotuksen ja kolotuksen kanssa. Olen reipas kolmekymmentä -en halua tietää mitä tuleman pitää, jos vanhaksi elän.
Minäkään en ole yhtään syksyihminen. Tänään vietän luvan kanssa räytymispäivää. Oman luvan.
VastaaPoistaJaksamista lisääntyvään pimeyteen!
Syksy. Ihanaa! Pimeys. Ihanaa! Kylmyys, räntä ja loska. Ihanaa! Voit estotta rakastaa villasukkiasi ja punaisia kumisaappaitasi, poltella kynttilöitä ja viettää pimenevät illat kaakaomukin äärellä sohvannurkassa kehräten. Puhtia riittää päivisinkin vaikka pienelle pitäjälle.
VastaaPoistaTiedän.. freek! En juurikaan koskaan ole saanut sielunsisaria tämän asian suhteen. Armoton lama iskee vasta keväällä. Aurinko paistaa niin kirkkaasti että tekee mieli mennä pakoon sitä pistävää lasersädettä ja kaivaa kolo maan alle.
Kauniisti aurinko siivilöityy teidän kotiin tuossa kuvassa.
VastaaPoistaMulla on tähän aikaan vuodesta jo hieman hysteerinen suhde valoon. Jos vähänkin pilkahtaa, niin täytyy heti paikalla heittää takki niskaan, rynnätä ulos ja "ottaa kaikki irti" valosta.
Haaveilen parin viikon valohoidosta toisissa maisemissa.
Minulla vuosi ikään kuin vaihtuu syksyllä. Alkaa "uusi elämä", joka hyytyy marraskuun pimeyteen. Eli syysihminen, mutta valon puute rassaa kuitenkin.
VastaaPoistaKuulostaa jotenkin hienolta, että olet niin yhtä tämän pallomme luonnonvoimien kanssa, että tunnet ne kehossasi. Mutta ei ne kolotukset tietenkään ole mitenkään kivoja!
Minäkään en ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten voi olla tarmokas näin syksyisin. Minun voimani eivät riitä syksyisin juuri mihinkään. Ihania kenkiä sinulla!
VastaaPoistaTirlitta: käväsin lukemassa räytymispäivästäsi ja kannatan tälläistä kurjuuden maksimointia hetkittäin!
VastaaPoistaKirma: Niin, niin! Tähän vuodenaikaan minä sinua kadehdin mutta en sitten kuitenkaan vaihtaisi päikseen: Mitä siitä tulisi, että olisin ihan lamassa juuri kun pitäisi puutarhaa herätellä ja kevät kylvöt tehdä?
Celia: voi kun saisikin kirmata ulos kun aurinko pilkistää, mutta toimistoon pitää vaan olla pakkautuneenä parhaaseen valoaikaan!
Anna: en koskaan ajatellut tuota! Hieno ajatus. Mutta rajansa kaikella, vähän vähemmän tunteva kroppa riittäisi.
Pikkusisko: Ehkä on onni että meitä on moneksi, muutenhan suomi pysähtyisi joka syksy ja kävisi keväisin ylikierroksilla.
Làhetàn sinulle paljon tuon auringon valoa. Tààllà on paistellut nyt useamman paivàn ajan klo 8.00 - 17.00. Jaksaa sitten taas tulla Suomen pimeààn joulukuuhun. Ja hyvàà lomamatkaa, minne sitten suuntautuukin!
VastaaPoistaLissu: Kiitos tästä lähetyksestä, se tulikin perille samointein. Tänään paistanut koko päivän, ja kiiruhdinkin pihatöihin. Ajelin ruohonleikkurilla lehdet silpuksi nurmikolle ja otin haravalla vain suurimmat kompostiin.
VastaaPoistaVoin lohduttaa. Mulla on luita kolottanut jo kauan. Ei se oo muuttunu sen kummemmaksi. Samalla lailla vihloo luin ennenkin.
VastaaPoistaOuti: kiitos lohdusta! Mukavinta olis kun ei kolottais, mutta jos tämä edes pysyisi ennallaan, niin voiton puolella ollaan!
VastaaPoista