sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Sata lasissa
Nyt sattuu ja tapahtuu niin paljon joka päivä, sekä hyvää että pahaa, etten pysy mukana.En ole ehtinyt vielä matkastakaan kertoa.
Kun kotiin palatessa yhdet yöunet jäivät väliin, vei jetleg heti kaksi vuorokautta. Tälle viikolle osuivat kahdet kotijuhlat, ja vielä pikkujoulutkin järjestelyineen. Tilailin luottokortteja rikkuneiden ja hukkuneiden tilalle ja keramiikka-harrastus oli jätettävä suosilla taas väliin (miksi joudun karsimaan aina tästä). Loppuviikosta koira piti viedä kohdun poistoon, mutta löytyikin myös kasvain, joka oli siis myös poistettava ja lähetettävä labraan. Nyt on kolme päivää oltu sydän syrjällään pienen toipilaan kanssa. Nukuttu siskonpedissä olkkarin lattialla. Kanniskeltu pihaan tarpeilleen. Silitetty loputtomin, välillä korvatuplat päässä, kun vinkuna on käynyt raskaaksi kuunnella.
Nyt kun havahdun, niin mihin katsonkin näen röhnää nurkissa, pestyjä ryppysiä pyykkikasoja, pesemättömiä pyykkivuoria ja wc-pönttöjä, purnukoista täyttynyt tiskikaappi, nuukahtaneet kukat, kasoittain sanomalehtiä, kierrätyspahvia, homehtunut biojäte, purkamaton matkalaukkukin vielä -you name it... mutta koira heiluttaa jo häntää!
Arvaatko missä ajellaan?
Ja vielä askarteluvinkki Umamin lifestyle -julkaisusta. Näille sivuille kannattaa piipahtaa muutenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, ihanaa että koira heiluttaa jo häntää! Pikaista toipumista karvakorvalle toivotan.
VastaaPoistaVoi koiruus mitä ressulainen joutuu kestämään, mutta ihanaa että häntä jo taputtaa lattiaa :)
VastaaPoistaPaljon haleja hauvalle...
Jossain etelämpänä! Näyttää ihanan lämpimältä ja puhtaalta.
VastaaPoistaHyvä kun häntä jo heiluu!
Elsallona: kiitos! Ja kiva kuulla sinusta taas, kävinkin kurkkimassa kuulumisiasi.
VastaaPoistaValkoinen Persilja: Itse olis varmaan haudassa kuukauden noiden operaatioiden jäljilta mutta koirat on uskomattomia.
Vilijonkka: Lämmintä kyllä, hikistäkin, mutta puhdasta ei! Katsoin kuvat sillä silmällä ja tosiaan NÄYTTÄÄ petollisen raikkaalta ja puhtaalta.
Moro,
VastaaPoistaHuhhei! Luulisi yksin jetlagissä, pyykinpesussa ja pimeyteen totuttelemisessa olevan ihan tarpeeksi.
Oli kiva tavata täällä Bangkokissa ja ehkä tapaamme vielä kotikonnuillakin...ja ainakin täällä...katoppas meidän blogista, kun meillä tyttö kävi käsiksi myrkkymarjoihin!
Voimia ja vointeja karvaturrille! Jospa hännänheilutus tietäisi hyvää.
VastaaPoistaAgw in Bangkok: Hauska kuulla teistä! Pimeys tosiaan. Kuin olisi hupun vetänyt päähän. Vaikka teillä on siellä kuumuutta ja ilmansaastetta, niin ehkä aurinkoenergia auttaa taistelemaan näitä muita haittoja vastaan.
VastaaPoistaOuti: Kiitos, se häntä on tavallisesti aina liikkeessä, ihan tuntuu oudolta kun sitä nyt vain välillä heilutetaan.
Siis onko nuo kuvat todella Bangkokista? Näyttivät niin eurooppalaisilta.
VastaaPoistaTuktukilla siinä ajellaan. Kieltämättä kun katson talojen seiniä, niin niistä puuttuu sellainen värikkäiden kylttien ilotulitus ja tolotkin näyttävät jotenkin jugendilta. Hämärä kohta. Ehkä autojen valot ja pimeys hämäävät.
VastaaPoista