Pyöräretki

Pitkinpoikin ja edestakaisin Helsingin rantoja pitkin Akselin Maryn Tarvaspäähän. Matkalla uidaan, syödään jäätelöä, kojusta herkkuja. Miehen ykkösherkku on herneet minun kirsikat.

***

Akseli on kosinut Marya ennen lähtöään Pariisin, mutta ilmeisesti Maryn vanhemmat vastustavat ja Akseli lähtee apurahan turvin Pariisiin, mutta ikävöi Maryä ja potee jonkinasteista masennusta. Akseli ei saa enää taideopinnoista kiinni, vaan palaa puolen toista vuoden jälkeen keväällä 1889 Suomeen. Marynsa hän saa 1890. Häämatka tehdään Kuhmoon ja Vienan-Karjalaan. Myöhemmin perhe pääsee pidemmällekin. Töiden perässä matkustetaan aina Meksikoa ja Chicagoa myöden.

Jossain vaiheessa rahat on tiukalla ja taiteilijaperhe muuttaa pihan poikki pitsihuvilasta alunperin vain ateljee käyttöön tehtyyn kivilinnaan. Grafiikan huoneesta remontoidaan keittiö, afrikkakokoelmahuoneesta makuuhuone jne. Alunperin asuinrakennuksena toimineeseen pitsihuvilaan otetaan vuokralaisia. Sellaista se on.

Meren kohinaa kotona ja kaukaa

Mies sanoi tuovansa minulle Vietnamista jotain kaunista ja romuluista. Hän saapui aamuyöstä ja aamulla, kun heräsin, oli eteisen pöydällä säntillisesti aseteltuna simpukankuoria. Pidän noista aikaisista kotiinpaluista. Siitä kuinka edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa tiedän, että Mies on jo kotona lukemassa aamun lehteä, kun herään.

En ole raaskinnut siirtää kuoria mihinkään ja nyt kohta kolme viikkoa myöhemmin ovat kuoret yhä eteisen pöydällä. Sopivat ilmanalaan hyvin, ei tässä kaukomatkalle juuri kaipaa. Meriveden lämmöksi ilmoitettiin munkkiniemessä tänään 27 astetta. Taisin kastautua mereen ensinmäistä kertaa elämässäni henkeäni pidättämättä Suomessa.

Lämpö

Kuumuus tekee meistä velttoja. Emme saa yksinkertaisia päätöksiä tehtyä. Emme saa kutsukortteja tuleviin juhliin lähetettyä. Emme lähde tänäänkään Tukholmaan, vaikka joka päivä aiomme. En jaksa istua koneella, en saa postatuksi tyttöjen viikonlopusta, en Fiskarsin reissusta antiikkimessuille.

Jos koiran vie rantaan se ui ja ui. Moni on pelännyt että se hukkuu, kun enää pikkuinen pää näkyy horisontissa. Miten noilla pikkutikkujaloilla voi ylipäätään uida?

Toteemi III

Ehkä muistatte tämän, josta kerroin tääläkin. Joskus vierähtää vähän kauemmin, ennenkuin taas saa kimmokkeen.

Muotoilin tänään silmät ja 18 rintasulkaa taltalla. Taisin tehdä elämäni ensimmäisen kerran taltalla jotain. Katsokaapas miten "sulat" kehittyvät. Aloitin ylhäältä ja alhaalla on jo paljon hallitumpaa jälkeä! Vähän sivalsin maalia ympärille, vaikka joudunkin vielä vähän hiomaan noita koloja.

Laskeuduin alas kun alkoivat hartiat väsymään ja muotoilin vielä nokkaa, joka kiinnitetään silmien väliin ties miten kun se aika tulee. Kaipasin ruuvipenkkiä, kun puristin pientä lipsuvaa palaa käsissäni ja koitin sahata kulmia.

Toteemi saa aikanaan vielä siivet ja väriä pintaan.

***
Onnellisen väsynyt. Pikkuveli kyläili yli yön. Uitiin ja uitettiin koiraa, pelattiin mölkkyä ja petanqueta. Ja sain vihdoin grillauskaverin (Meillä ei grillata "ikinä" sillä Mieheltä puuttuu jokin miehille tyypillinen grillausgeeni ja joudun aina suostuttelemaan) Taisin kuitenkin touhuta vähän liikaa. Nyt lepoa, sillä huomisen ohjelma vielä auki.

Loma

Herään yöllä sateen ääniin. Sataa kuin suihkusta. Nukun yksitoista tuntia. Meinaan herätä puoli yhdeksältä, mutta sinnittelen takaisin uneen monien viisi- ja kuusituntisten öiden vajeen täyttääkseni. Mies tekee vielä viimeisen työpäivän. Naapuri muutaman talon takaa tulee aamukahville. Vaihdamme remonttivinkkeja ja olemme iloisia, että joku jaksaa kuunnella loputtomia suunnitelmiamme. Ilma on kosteaa kuin vaihtovuonna Indianassa. Tuuli tuo ulkoa vastapestyn pyykin tuoksun.

***

Lupasin laittaa kuvan metrisistä varjoliljoista, joita minulla oli lattialla nuppuvaiheessa. Nyt ne kukkivat viimeisimmillään pihassa.

Kesäloma alkaa huomenna. Sanat on vähissä.

Olen oppinut

...että koko kadunvarren verran lavastepakuja, maskeerausbusseja, rekkalastillinen kameroita, telineitä ja lisäksi pienen kylän verran ihmisiä tarvitaan, kun kuvataan elokuvaa. Aamukuudesta iltakuuteen hyörinää. Alkaen siitä, kun lattialle levitettiin suojamatot siihen, kun siivooja pyyhkäisi viimeiset pölyt kahden päivän kuvaussession jälkeen. Mielenkiintoista, mutta kiva kun koti viikonlopuksi hiljenee.









pöh! Linssini päällä oli sormenjälki ja puolet kuvistani, nämäkin, oli niin suhruisia, että vihaseks vaan tulloo!

Juhannus just niinku pitääki

vähän myöhäinen kuvakertomus




















Ruostunut peltitynnyri meni kokkona täydestä. Juhannustaikoja ei tehty, mutta korteista ennustettiin. Miekkaprinsessoja ja narreja nousi. Vakavana kuunneltiin. Käytiin naapurissa saunomassa. Odotettiin kädet täristen kerrostalon asukkaita kotiin ruokkimaan poikasiaan. Sanottiin samat sanat yhtäaikaa. Naurettiin niin, että aamulla kylkiin sattui. Semmoinen juhannus tässä herran kukkarossa, jossa muuan Kiantokin kesää kerran vietti ja pilkkavärssyillään pitäjän suututti.