Nainen asuu talossa. Yhdessä niistä 500:sta pienestä siirtolapuutarhamökin kokoisesta kivitalosta, jotka kaupunki alunperin rakensi maapläntille. Tuon kylän ympärille ja väliin kyhäytyi nopeasti hökkelikylä. Pläntti oli pieni, ja kun joka päivä saapui lisää ihmisiä, monista Afrikan maista, ja jopa kiinasta, olivat talot pian toistensa niskassa. Nytkin oli nähtävissä, kuinka taloja vain tuuppautui ja tipahteli rinteeltä.
Kun ajattelen elämänuskoa, tulee ennenkaikkea mieleen tämä Town Ship. Puhtaiden yritteliäiden ihmisten kylä ja mies joka meitä kuljetti pienen kierroksen sen laitamaa. Oli vaikea seistä kuivin silmin, kun kuuli hänen sanoistaan välittyvän helpotuksen, kun hän kertoi, miten kiitollisia ihmiset ovat saadessaan asua juuri tässä Town Shipissä. "Ihmiset ovat puhtaita, Koulu on lähellä, meillä on juomavesi, vessat ja suihku, pesula...ihmisiä saapuu kaikkialta ja kaikki kansallisuudet asuvat sovussa" (Ehkä moni oli kokenut lyhyen elämänsä aikana jo paljon kurjempiakin oloja.)
Ja huumorin, kun hän rottien ohi vilistäessä huikkasi, "Food for the Chinese!"
Kylä oli ilmeisen rauhallinen, se oli pakko uskoa, kun kurkistimme yhteen hökkeliin (siitä oli tietenkin maksettu ja se kuului kierrokseen) ja herätimme naisen lapsineen päiväunilta -ovi auki. Naisen työ oli siivota vessat. Ne kolme, joita käytti 300 ihmistä. Voitte kuvitella millaista on lähteä aamulla töihin, jos sinulla on töitä, ja jonottaa vessavuoroa tuossa ahtaassa kujassa, säällä kuin säällä.
Täälä asui noin 3500 ihmistä, mikäli kukaan pysyi kärryillä, mutta siinä isossa slummissa, jonka ohi ajoimme, asui taksinkuljettajan mukaan 1.5 miljoonaa ihmistä. Hökkeliä silmänkantamattomiin. Ja uskallan epäillä, että siellä ei turisteja kävelytetty.
Maisema on kaikille tasavertaisen kaunis.
Kierrätyspiste (taustalla) oli yritteliäisyyden huipentuma.
(Ja kenties myös elämän siedettävyyden elinehto.)
