Nainen asuu talossa. Yhdessä niistä 500:sta pienestä siirtolapuutarhamökin kokoisesta kivitalosta, jotka kaupunki alunperin rakensi maapläntille. Tuon kylän ympärille ja väliin kyhäytyi nopeasti hökkelikylä. Pläntti oli pieni, ja kun joka päivä saapui lisää ihmisiä, monista Afrikan maista, ja jopa kiinasta, olivat talot pian toistensa niskassa. Nytkin oli nähtävissä, kuinka taloja vain tuuppautui ja tipahteli rinteeltä.
Kun ajattelen elämänuskoa, tulee ennenkaikkea mieleen tämä Town Ship. Puhtaiden yritteliäiden ihmisten kylä ja mies joka meitä kuljetti pienen kierroksen sen laitamaa. Oli vaikea seistä kuivin silmin, kun kuuli hänen sanoistaan välittyvän helpotuksen, kun hän kertoi, miten kiitollisia ihmiset ovat saadessaan asua juuri tässä Town Shipissä. "Ihmiset ovat puhtaita, Koulu on lähellä, meillä on juomavesi, vessat ja suihku, pesula...ihmisiä saapuu kaikkialta ja kaikki kansallisuudet asuvat sovussa" (Ehkä moni oli kokenut lyhyen elämänsä aikana jo paljon kurjempiakin oloja.)
Ja huumorin, kun hän rottien ohi vilistäessä huikkasi, "Food for the Chinese!"
Kylä oli ilmeisen rauhallinen, se oli pakko uskoa, kun kurkistimme yhteen hökkeliin (siitä oli tietenkin maksettu ja se kuului kierrokseen) ja herätimme naisen lapsineen päiväunilta -ovi auki. Naisen työ oli siivota vessat. Ne kolme, joita käytti 300 ihmistä. Voitte kuvitella millaista on lähteä aamulla töihin, jos sinulla on töitä, ja jonottaa vessavuoroa tuossa ahtaassa kujassa, säällä kuin säällä.
Täälä asui noin 3500 ihmistä, mikäli kukaan pysyi kärryillä, mutta siinä isossa slummissa, jonka ohi ajoimme, asui taksinkuljettajan mukaan 1.5 miljoonaa ihmistä. Hökkeliä silmänkantamattomiin. Ja uskallan epäillä, että siellä ei turisteja kävelytetty.
Maisema on kaikille tasavertaisen kaunis.
Kierrätyspiste (taustalla) oli yritteliäisyyden huipentuma.
(Ja kenties myös elämän siedettävyyden elinehto.)
Kunnioitettavaa tuo kierrätysinto! Vois itellä jäädä kierrätykset toissijaisiksi asioiksi.
VastaaPoistaHieno matkakuvaus!Kiitos.
VastaaPoistaMielettömiä kuvia. Kiitos näistä.
VastaaPoistaLisään blogisi blogilistaani.
Niin, ei ihminen paljoa tarvitsee ollakseen onnellinen. Tämä meidän länsimainen elämäntapa on aika narsistinen.Osaisi vaan itse paremmin päästä siitä irti...
VastaaPoistaMinäkin kiitän kivasta matkakertomuksesta ja odotan vielä lisää?
VastaaPoistaKiitos näistä koskettavista kertomuksista. Osaat kertoa kokemuksestasi jotenkin liikaa alleviivamaatta, että tuntemuksesi välittyvät myös rivien välistä. En ole koskaan käynyt Afrikan mantereella, mutta veljeni oli puusepänopissa jokunen vuosi sitten Länsi-Afrikassa ja se vaikuttaa häneen varmaan loppuelämänsä, etenkin se ihmisten toiveikkuus ja hyväntahtoisuus siellä.
VastaaPoistaKerttu: Samaa pohdin.
VastaaPoistaMaria: kiva kun maistui!
Satu: Hauska kuulla. Ja aina mukava päästä blogilistalle!
Eve: Olet varman asian ytimessä. Ehkä narsismi on juuri se suurin surunlähde. Silloin kun kokee, että "maailma on minulle velkaa" ja ajaa vain omaa etuaan katoaa usein suhteellisuudentaju ja monet ilot.
Piia: lisää tulossa vielä kierrätystaiteesta ja ruuasta.
Annukka:
Kiitos suuresta kohteliaisuudesta. Joskus sanat loppuu kesken, eikä auta kuin luottaa siihen että joka on ymmärtääkseen, niin ymmärtää vahästäkin.
Mielenkiintoista on veljelläsi ollut. Mietin miten hän sinne päätyi?
Taas sitä miettii, kuinka pitäisi muistaa olla kiitollinen tästä kaikesta. Että meitä on vain kolme jonottamassa yhteen vessaan aamulla.
VastaaPoistaRottaruokaa kiinalaisille :) Minä söin toissapäivänä vahingossa vasikan kieltä, teki pahaa, mutta päätin syödä sen. Olisi ollut kovin epäkohteliasta kieltäytyä.
Kirjailijatar: Nopeasti se kiitollisuus ihmisiltä unohtuu, vaikka on omin silmin nähnyt kaikenlaista. Ehkä kuitenkin jotain jää matkaan ja takaraivoon.
VastaaPoistaSe on kumma, miten kultturaalista sekin on, mitä syödään ja kuinka hyvällä ruokahalulla. Toisen herkku on toisen kauhistus. Mies joutuu joskus matkoillaan syömään omituisuuksia, kuten vaikka lehmän mahalaukkua, tulee nyt mieleen.
Kiitos Dahlia!
Kiitos vielä itsellesi kovasti näistä kuvista ja kirjoituksista. Tootathan se on että kiitollisuus niistä pienistä asioista helposti unohtuu täällä arjen hyörinässä, ja omien isojen tai pienten huolten keskellä, mutta uskon että aina jotain tuonne takaraivoonkin tosiaan tarttuu. Hyvä näitä "maailmantuska" asioita itsekunkin välillä miettiä.
VastaaPoistaMun veli opiskeli Suomessa puuseppälinjalla ja sieltä tarjoutui "vaihto"mahdollisuus. Hän valmisti siellä käsityökaluilla kaikenlaisia puunaamioita ja patsaita. Vaihdossa oli koulun lisäksi myös jokin järjestö mukana. Viime kesän lopulla tämä Afrikan puuseppäpappa tuli myös vastavierailulle Suomeen järjestön toimesta. En häntä itse tavannut, mutta oli myös veljeni luona pari yötä. Maa on Afrikan mittapuussa "kehittynyt" eikä siellä sodita tai mitään, mutta kyllä kyseisesn perheen luona oli iso liuta lapsia ja kohtalaisen haasteelliset asumisolot... Olisi hienoa päästä joskus itsekin käymään siellä.
Kiitos Annukka, kun kerroit vielä lisää!
VastaaPoista