Kaaos

10...9...8...7...

Täälä on lähes luovuttu sellaisista jutuista kuin pölyjen pyyhkiminen, imurointi ja petivaatteiden pölytys. Rempparöhnä ja koiran tassuissaan kuljettelema eloperäinen hippu levittäytyvät kuitenkin kaikkialle. Laskelmoin roskan kohdalla onko sen poimiminen supistuksen väärti.

Enää keittiötä koitetaan pitää siedettävässä kunnossa. Muutoin täälä on ennennäkemätön kaaos.

...6...5...4...

Kaalipiirakka

Tämä mainio keittoruuan kaveri unohtuu aina välillä
pitkiksi ajoiksi. Sitten kun sen taas muistaa, sitä tekee
mieli monta kertaa viikossa.

Lihakaalipiiras -rento versio
Isoa silputtua varhaiskaalia haudutetaan kannen alla
(k a u a n !) pienessä vesimäärässä. Aluksi sitä on ison kattilan laitoihin asti, lopuksi vain kolmasosa pohjalla. Sillä välin paistetaan muutamia pilpottuja sipuleita luomu naudanlihan kanssa. Laitetaan mielimausteet sekaan.

Katsotaan, ettei se kaali pala pohjaan. No eihän se pala. Lorautetaan vähän siirappia joukkoon. Maustetaan. (Ja koska aikaa on. Tehdään se kasviskeittokin kaalin vielä hautuessa.)

Lopulta otetaan liedeltä, maistetaan mössöä ja pohditaan, onko mausteet kohillaan. Jäähtyneeseen kaalilihamössöön sekoitetaan kolmisen munaa. Levitetään pellille ohueksi kaulitulle voitaikinalevylle (joka on totisesti ostettu valmiina kaupasta.)

Loppu mössö pakastetaan, ettei seuraavalla kerralla tarvitse alkaa A:sta. Ja ettei koko talo jatkuvasti tuoksahda kaalille. Samaisesta syystä piirakka tehdään tehdään jo edellisenä iltana, jos taloon on tulossa vieraita.

Ens kerralla, kun se mössö otetaan pakkasesta, voidaan raastaa vaikka vähän porkkanaa joukkoon ennenkuin lätkäistään lehtitaikinan päälle. Tosi hyvää sekin!

Kori virkkaamalla

Tein tämän muutamassa hetkessä keinutuolissa keikutellen. Virkkasin ensin ontelolangasta lieriön.  Ompelin sille sitten ikäänkuin kassinpohjan. Paksuudestaan huolimatta, ompelukone suostui vielä liittämään nämä kaksi yhteen.

Kangasosa on jämäkkää intianpuuvillaa. Se on ommeltu ja käännetty  kaksinkertaiseksi niin, että saumat ovat sisäänpäin (kääntöaukkoa lukuunottamatta) ja näin ollen kori on aika jämäkkä, kun siinä on vielä napakasti sisässään harsovaippaa ja vanhaa pehmoista lakanaa, jonka olen repinyt  puhdistusrievuiksi.

Joskus aikaisemmin tein jo pesutiloihin tällaisia samaisesta materiaalista.

Paussin paikka

Tänään on otettava ihan iisisti. Ainoa pakoite suoritettu: käytiin puukeskuksessa ostamassa hyllyt ja tasot lapsen huoneeseen. Sinne sai onneksi ajaa autolla sisään asti ja istua autossa piirtämässä "palapelin" siitä miten levyt tulee leikata. Neljä hyllyä, yksi työskentelytaso ja  vaatesenkin kansi. Vielä vähän kakkosnelosta ja ripaa. Nyt lepoa ja sitten koitan yletynkö vielä varpaankynsiin.

Miksi päässä soi kokoajan jokin rallatus? En sano mikä, muuten puolet teistä joutuisi kuitenkin rallattamaan sitä iltaan asti. Tai minuun ainakin tarttuu kaikki kerrasta.

Puuhailua

Postit lähtivät liikkeelle 2.luokassa torstaina. On muuten tahdonvoimaa koitteleva juttu syödä kohtuumäärä herneitä kerralla. Onnistuuko joku?

Vanhasta 50-luvun keittiöstä muokkaillaan kalusteet lapsen huoneeseen. Maalilla leivinpöydän laatikostot sisältä siisteiksi. Tälläisiin remppahommiin minäkin vielä pystyn kunhan saan tavarat nostelutua vaivattomalle korkeudelle. Tässä ei leivota enää pullaa vaan meidän plikkaa.

Olen tyytyväinen hunajankeltaiseen perinnesävyiseen vahaan, joka tuo auringon eteiseen. Talon muiden värien kanssa sotiva jäänne, seinän vaalea sininen, sai sekin väistyä.

Tietäisipä tyttö, millä höyryllä täälä nyt touhutaan, että syntyy valmista määräpäivään mennessä... Tähtäämme siihen, että kun Miehen loma elokuun eka alkaa, se olisi merkkipaaluna meille molemmille, että nyt pensselit pois, sirkkeli naulaan ja lepo!

Olen myös ommellut paljon. Kuten sanottu olemme säästäneet pitkän pennin, paljon aikaa ja luonnonvaroja ystäviltä saamillamme lapsentarvikkeilla ja vaatteilla. Osaa olen vähän tuunannut. Tasku venähtäneen koristeen päälle tekee paljon.

Perhoset

En oikein osaa kertoa niistä teille.
Ne ovat kaikkialla. Vaikka vähiten siellä, missä kukkani kukkivat ja missä niitä luulisi olevan. Ne täyttävät luonnoslehtiöni, ne tulevat uniini. Yksittäin tai suurina joukkoina, lepattavina viittoina. Toukkina vailla ajatusta lentämisestä tai toiveikkaina koteloina. Perhoset.

Ja aamuöiden valossa, kun hiivin takaisin makuuhuoneeseen, nukkuu kaikkein suurin siinä vierelläni. Siivet vielä rypyssä kotelossaan, odottaen. Rakkaani, kääriytyneenä pelkkään valkoiseen lakanaan, yön suomassa lyhyessä lepovaiheessa, valmiina taas huomenna jaksamaan.

Vauvansänkyvinkki

Sain lukijalta huomaavaisen vinkin vauvansängystä. Koska meillä ei ole aikaa ryhtyä kunnostamaan sitä, (on nuo kolme huonetta tuossa myllerryksessä ja aikaa enää muutamia viikkoja remontoida,) niin laitan linkin tänne, jos joku muu innostuisi. Sänky on varsin söde romurautainen.

http://www.huuto.net/kohteet/vanha-vauvan-rautasanky_pinnasanky-pyorin/183635181

Pitkä saunavuoro

Saunominen, tuo perisuomalainen rentoutumistapa, ei tee poikkeusta mistään muusta toiminnasta siinä, että sekin on rentouttavinta silloin, kun se on vapaaehtoista. Ahdistavaksi se muuttuu, kun saunanovi jumiutuu kiinni.

* * *

Minäkin menin eilen pitkästä aikaa saunaan. Ihan vain kevyesti, pikaisesti pyörähtämään. No suihkunraikkaana, valmiina lähtöön, tömpsähdän vasten ovea, joka yleensä antaa periksi ilmen sen kummempaa töytäisyä. Tönäsen sitä kunnolla heti perään. Arvelen sen turvonneen kosteudesta ja potkaisen sitä kunnolla lukkopesän kohtaan. Mies rupeaa nauramaan vieressä, kehaisee myöhemmin, että oli hyvin potkaistu, että "ihan kuin olisit unohtanut olevasi raskaana".

No, ovi ei kuitenkaan hievahdakaan. Siirryn syrjään ja ehdotan, että Mies tönää oven auki. En hetkeäkään epäile, etteikö hän työntäisi sitä auki tosta noin vain. No hän työntää, sitten hakkaa, nojailee ja viimein potkii. Alamme käydä epäuskoisiksi. Tämähän on kuin huonosta rakkautta ja anarkiaa -elokuvasta:

Voisimme tietenkin ryömiä katonrajassa olevista ikkunoista pois, tai hän ainakin, minun ryömimiseni ovat vähän niin sun näin. Mutta koska talossa on joskus 50-luvulla asunut kelloseppä, hän on kalteroinut kaikki kellarikerroksen ikkunat. Mitään varsinaista hätää meillä ei ole, sillä ovessakin on ikkuna. Kyllä me jotenkin pois pääsemme, mutta ikkunassa on mieluinen kosistekuvio, jollaista ei tietenkään enää saisi mistään ja mies jupisee, että kolme huonetta remontissa riittää hänelle hyvin, hän ei halua kaiken lisäksi ryhtyä uusimaan saunanoveakin.

Harkitsemme uudelleen saunanikkunan avaamista ja avunhuutamista. Pohdimme miltä se näyttää. Joku naapureistamme siellä ulkona ja me alasti saunassa. Ja mitä sitten? Vaikka naapuri pääsisi meille sisään mitä hän voisi tehdä sen enempää. Otamme vuoroon löylyjä lauteilla ja viileitä suihkuja. Mies käy välillä potkimassa ovea. Onneksi hänellä on jalassa läpyskät,  joiden tarkoitusta en ole ikinä ymmärtänyt. Miksi saunoa omassa saunassa muovitossut jalassa? No, niillä saa potkastua paljon lujempaa kuin paljasjaloin.

Ihan paha paikka sauna ei ole jäädä loukkuun. Hanasta tulee juomakelpoista vettäkin. Koitamme spekuloida miten ovi on voinut mennä jumiin. Kielen täytyy olla jotenkin hassusti. Ehdotan, että työnnämme lukkopesän kohdalle karmin ja oven väliin allaskaapissa sattumoisin olevan rautaisen kukkapurkinpidikkeen. Nitkuttelemme sillä vuoron perään. Koira inisee oven toisella puolella. Se ei ymmärrä, miksei se pääse takaisin saunaan. Joudun komentamaan sitä loitommalle, ettei mies rysähdä sen niskaan, jos ovi sattuisi aukeamaan. Se olikin viimeinen joka ovesta kulki, silloin Mies nykäisi oven perässä kiinni. Ihan kevyesti sanoi nykässeensä. Sisäpuolellahan ei ole edes kahvaa. Ehdotan, että koitamme nostaa ovea. Mies nostaa -minä työnnän. Ja sitten taas voimallisia potkuja.

No, jossain vaiheessa jokin alkaa antaa periksi. Mies potkii vimmatusti. Minä seison vieressä kauhukuvat silmissäni ja pelkään, että jalka hajoaa ennekuin ovi tai mies syöksyy päänsä seinään tai jotain. Lukkopesä vääntyy tuskallisen hitaasti rikki ahtaassa ovenvälissä. Sitten ovi lennähtää auki.

Koira juoksee tyytyväisenä lauteille.

Lyllerrä, lyllerrä!

Kävin verikokeessa torstaina.

Kotimatkalla päätän ylittää itseni ja poiketa kangaskauppaan. Tuolla lyhyelläkin matkalla Mikonkadulta Kluuvikadulle joudun istumaan bussipysäkille. Aivan juu, eihän se ole kuin yksi risteys.

Jo ulkoa, läpi näyteikkunan, etsin tuolia. Näen kaavanselailupaikan. Ja mikä mahtavinta, tuolin. Sinne.

Kaksi teinityttöä roikkuu Eurokankaan ovenkahvassa.  Kun penkinkiilto silmissäni astun sisään tirskuu toinen tytöistä "lyllerrä, lyllerrä". Toinen säestää hihittämällä.

Että tähän on tultu. Ja minuakun on joskus sanottu Bambiksi! Hahaha nauran sisäänpäin, ilmeeni ei paljasta mitään. (Itse asiassa tuolista helpottuneena unohdan tytöt sekunnissa ja muistan uudelleen vasta viikonloppuna isän kertoessa huvittavan tarinan sanavalmiista kolmivuotiaasta.)

Lyllerrän siis kaavapöytää kohden, kaivan pussillisen kirsikoita laukusta ja napsin niitä kunnes teen  nopean täsmäiskun kangaspakkojen suuntaan. Valitsen muutamia  iloisia puuvillakankaita, pehmoisinta paksua luonnonvalkoista ekobambutrikoota ja ohuenohutta joustavaa vakosamettia.

Hei vaan, hei!

Todellinen Sadepäivä






Heräilen lantion särkyyn. Koitan ponnistaa sängystä ylös ilman, että rakkoni pettää supistuksen kourissa. Kävelen kantapäilläni vessaan muutaman tunnin välein. Niin kipeät ovat jalkateräni. Aamuisin pidätän henkeä matkalla rappuja alas alakertaan. Tunnen kuinka räpyläni leviävät joka askelleella. Samassa tilassa ovat sormeni. Edes mehupurkkia en saanut tänä aamuna auki.  Sitten päivän mittaan sormien ja jalkaterien kipu laantuu. Lantion kipukin hellittää, kun saa liikettä. Sitten taas iltaa kohden juuri liike saa supistelut yltymään ja ympyrä sulkeutuu.  Ja taas aamulla tarvitaan vähän mannapuuroa ja mansikkaa. Kaavojen selailua.

* * *

Kiitos näistä A. Ja kiitos keskiviikosta ihanat naiset,
jotka lähtiessä keräsitte kestitysten tiskitkin koneeseen!

Arvonnan voittajat

Arvat osuivat loppupäähän. Tässä järjestyksessä
pääsee valitsemaan kesälukemista:

Piia Pienestä Sukkapuodista
Tiiti66
Ouppa Karhun Kakasta
(-älkääpä antako nimen hämätä, Ouppa puuhailee siellä vaikka mitä jännää.)

Sitten vaan toiveita tänne Piialta, niin laitetaan kirja postiin ja
pääsee Tiiti ja Ouppakin valitsemaan!

Ja sitten

Yläkerran vessa näyttää nyt tältä. Huh sanon minä! Vanhat kaakelit revittiin seinistä. Seiniin asennettiin kipsilevyt. Kipsilevyjen saumat saumattiin ja päällystettiin tasoitetapetilla. Lavuaaria etsittiin monen monta kertaa ja korkeaa hanaa käsisuihkulla. Mies kaakeloi mosaiikkilaatalla. Vahvisti lahjaksi saadut vanhat peilikaapit ja kiinnitti seinälle. Vanhan kirpparilta löytyneen ompelujalan päälle teetettiin sopiva tammitaso seinästä seinään. Tehtiin yksi lattia, huomattiin laudat kieroiksi. Mies teki toisen lattian. Sirkkeli soi, välillä kirosanatkin. Veisti lattiakaivolle paikan. Siveli kolmesti valkoista maalia.

Enään tarvitaan:

kynnykseen maalia

jalkalistat

peilikaappien alareunan viimeistely

• metallikaulus kiertämään siististi pytynreunaa
• hanalle ja lavuaarille sopivat reiät massiivipuuhun
• putkimies putkitöihin (ja kuten hämäristä kuvista on luettavissa)
• sähkömies ja valoa

Kesäinen kirja-arvonta

Mistä on leppoisa loma tehty? Uusista ideoista, puutarhavinkeistä, käsitöistä pihapuun alla, kärpäsen pörinästä riippukeinussa, askartelusta pikkuväen kanssa, unelmista ja luppoajasta kirja kainalossa. Siitä on hyvä loma tehty.

Arvon kolme kirjaa. Voittaja saa valita ensin, toiseksi tullut pääsee seuraavaksi apajalle ja kolmaskin saa vielä valita, eikä tarvitse tyytyä siihen mikä käteen jää. Arpansa voi jättää kommenttilaatikkoon. Kahdella arvalla voittoa saa tavoitella Ystäväkirjan porukka ja tähän postaukseen linkittäneet -se siis kannattaa mainita arvassaan.

Junk Style Tähän pikkukirjaan viehätyin Bangkokissa. Vaikka teksti on thaita, on tämä juuri sellainen kevyt käteensopiva riippukeinukirja niihin hellepäiviin, kun on mukavempi suunnitella kuin tehdä mitään.

Neulontapäiväkirjani Himoneuloja sujauttaa näihin taskuihin parhaat ohjeensa, lankanäytteensä tai suunnitelmansa sekä merkitsee muistiin kulloisetkin projektinsa. Kansiossa on myös vinkkejä ja ohjeita kutomisen saloihin, joten sopii myös himoneulojan tyttären koukuttamiseksi puikkoihin!

Peltityöt Yksinkertaisia ideoita ja ohjeita peltitöihin kotoa löytyvin perustyökaluin. Kierrätyshenkinen aloittaa vaikka Saarioisten maksalaatikkovuokasta! Peltitöiden mestariluokka  löytyykin juuri todellisten kierrättäjien luota kehitysmaista.

Pieni vihreä kirjani Ajatuksia herättävä puutarhakirja todelliselle viherpeukalolle. Hetken trendien perässä juoksijat eivät tästä kirjasta suuremmin piittaa. Tässä on kuopastu puutarhan sielua. Suosittelen!

Samaan aikaan toisaalla

Ompeluverstas olohuoneessa

Kasvit evakossa

Mies vie konetta ja yhä harvemmin kone miestä

Sininen seinäkin saa lähteä

Hiominen ei ole niin tarkkaa kun päälle tulee maali,
mutta vaha ei anna anteeksi, jos lakkaa jää läikittäin lattiaan

Viikonloppuna Mies
-Suhasi maali-, ja rautakaupoissa ja konevuokraamoissa
-Hioi lastenhuoneen ja etukuistin lattiat, ensin koneella ja sitten kulmat käsin
-Kantoi sitä hiivatin painavaa ja hankalanmuotoista hiomalaitetta rappuja ylösalas, niin että en voinut katsoa
-Siirteli yksin suuria painavia kokopuisia kaappeja
-Piti kainalossa kun yöllä heräilin supistuksiin ja jomotukseen
-Luki korvatulpat päässä dekkareita, sillävälin kun pöly laskeutui


Toisaalla Minä
-Tein aamiaiset, hoidin tiskit, muut ruokahuollot ja supistelin
-Ompelin lapselle mm. lakanat ja sänkysuojat, supistelin ja huilasin
-Pesin pyykkiä, supistelin ja huilasin
-Kyselin, joko ottaisit kaljan, istuisit hetkeksi tähän viereen
-Paistoin lettuja ja huilasin
-Googlasin, valitsin ja tilasin peittävän
keltaisen Osmon puuvahan kuistin lattiaan
-Helpotin koiran oloa ajamalla sille parin millin siilin, huuhdoin viileellä vedellä (kaveri virkos kummasti)
-Pyörin tiellä ja pohdin, voinko jotenkin auttaa

Ja vielä me ehdittiin
-Ajella jäätelölle
-Valita jalkalistat vessaan
-Katsoa Ganes-leffa
-Höpötellä aurinkotuoleilla kylmä juoma kädessä

Työnjako on napsahtanut varsin perinteiseksi nyt odotuksen viimeisen kolmanneksen evättyä minulta fyysiset jutut. Koti on taas kuin räjähdyksen jäljiltä, kun yllättäen kolme huonetta on yhtäaikaa rempan alla. Tyypillinen ketjureaktio, että hiotaan nyt toi kuistinkin lattia samalla, kun kerta on kone vuokralla.

Kesätukassa on keveempi