sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Huurteessa





Ensimmäinen yöpakkanen tuli. Ulkona on ihana raikas aurinko, mutta minä olen sisällä ja kärttyinen. Ja siksi tietenkin vihainen ennenkaikkea itselleni.

Tänään minusta tuntuu kuin olisin lapsi, joka on haettu viimeisenä päiväkodista. Lapsi, joka alkaa uudelleen itkeä päivällä polveen tullutta asfaltti-ihottumaa nähdessään vanhemman tutut kasvot.

Mies on kotona vihdoin. Ehkä tämä on sellainen post-stressireaktio pitkän ponnistuksen jälkeen. Koitan nollata. Tältä istumalta päätän, että jätän kärtyn taakseni. Annan kärtyn kutistua nurkkaan, sillä aikaa kun otan vielä toisen kupin kahvia.

Sitten teen jotain mukavaa.
Täälä on pitkästä aikaa myös sisustusprojekteja tekeytymässä.

* * *

Vielä ehtii tehdä jouluksi modernin himmelin. Päivitän vielä mittoja sinne kommenttilootaan kun ehdin, joku olikin niitä kysellyt.

8 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, tuo kärtty! (harmillista tunnustaa, kun on kiitollinen siitä, että kaikki on paremmin kuin hyvin)
    Minulla oli se perjantaina kylässä. Pienen pieniä ärsytyksiä pitkin päivää ja kärtty kasvoi syödessään. Mies koki sen nahoissaan, kun vihdoin kiireisen työpäivän päätteeksi pääsi kotiin. Liekö raskaushormooneilla on näppinsä pelissä. Niin itkupotkuraivari- fiilis oli, että huh! Onneksi on ollut siitä asti poissa meiltä. Eikä niin väliksi vaikkei ihan heti tulisikaan taas kylään. :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti kärtty meni tiehensä! Niin kauniita kuvia, kurrenkin ehdit napata. Nää ekat pakkaset pistää taas mietityttämään, että mitäs sinne lapselle vaunuihin laitettiinkaan.. ihan unohtunut 5 vuodessa! Meillä mennään kehityksessä muuten aika samaa tahtia, kellon viisareina täälläkin pyöritään :) Ja nyrkit on syvällä (kuolasessa) suussa!

    VastaaPoista
  3. fair: Jep. Ei siinä auta silloin kun pyydellä anteeksi mennessään ympäristöltä ;)

    Teija: Hauska kun meillä on niin samikset! En neuvolan perhevalmennusporukkaa lukuunottamatta tunnekaan ketään jolla olisi niin samoihin aikoihin syntynyt muksu.

    Me ollaan vaan niskaa koiteltu, että lämmin on, mutta vähän on ensikertalaisena arveluttanut nuo viileä posket kun sen lapsen sieltä unilta noukin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sara, oli hieno ketki ulkosalla eräänä päivänä, vaan tuo kiukkupäivä se ei ollut ;)

    VastaaPoista
  5. Googlen kuvahausta sattui tuo moderni himmeli tosiaan silmiini, ja tykästyin kyllä heti. Minusta se on mainio joululahjaideakin, varsinkin opiskelijapudjetilla eläjälle. Siksi kyselin tuolla ohjeitakin.
    Äskettäin sain jo ruo'otkin haettua, kohta likoon ja leikkelemään.
    Ei silti että hoputtaisin niiden ohjeiden kanssa :D Ne ei oo etes välttämättömiä, kyllähän noita mittoja laskee itsekin, mutta tosiaan niiden ruokojen kiinnistysmekanismia voisi vähän valottaa, esim. liimalla vai ilman?
    LH

    VastaaPoista
  6. LH:
    Täältä löydät tarkat ohjeet:

    http://www.scribd.com/full/45273716?access_key=key-11qatsdthkrjz88d9glj

    eli kopioi osoitekenttään tuo!

    pääsitkös sivulle?

    VastaaPoista
  7. Pääsin ohjeisiin, tuhannet kiitokset!
    Ei malttais edes enää oottaa että ruo'ot pehmenee. Usean tunnin ovat kuitenkin olleet pehmenemässä, mutta vielä halkeaa..

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.