lauantai 5. marraskuuta 2011

Kalapeitto







Lapsen köllöttelypeitto tuli valmiiksi. Jos joku olisi näyttänyt minulle etukäteen, että tuollainen siitä tulee, olisin sanonut että en jaksa! Minusta on aina ollut rasittava ajatus ommella mitään käsin, mutta tähän tuli suorastaan pakkomielle. Viime kesänä kun en juuri muuta voinut supistelujen takia tehdä, istuin ja pistelin sitä menemään vähän kerrallaan.

Jos peiton unohtaa lattialle hetkeksi ilman lasta, löytää siitä koiran. Mustasukkainen poloinen!

Peitto on tehty vanhoista sammareista ja langanlopuista. Tytön nimen tein ristipistoin vasta muutama viikko sitten. Tökerösti tuhrasin sen kuvista pois Miehen koneelta löytyneellä PaitBrushilla. Haha, en ole koskenut moiseen kökköohjelmaan sitten 90-luvun alun!

13 kommenttia:

  1. Kaunis peitto. Kadehdin pitkäjänteisyyttäsi. Mulle sopii paremmin sellaiset "tunnissa valmista"-projektit :)

    VastaaPoista
  2. Mun blogissa olisi sulle haaste! :)

    http://krissenshow.blogspot.com/2011/11/tunnustuksia.html

    VastaaPoista
  3. Hei,

    Huomasin aiemmasta postauksestasi, että olet käyttänyt kantoliinaa. Millaista liinaa käytät ja painaako liinailu sektiohaavaa? Itselläni on vanha didymos -liina ja sidonnat painavat 4 vkon takaista haavaa. Olenkin miettinyt rintarepun hankintaa...

    t. Sari

    VastaaPoista
  4. tytti: tunnissa valmisprojektit sopii kieltämättä paremmin minunkin arkeeni nykyään, tai sellaiset, joissa voi pensselin laskea akas heti kun itkuhälytin pärähtää...äää...ää, niinkuin esim nyt!!

    VastaaPoista
  5. Kylläpä on kaunis, ihailen aina käsillätekijöitä. Tintti-mummi

    VastaaPoista
  6. Alkoipa sormet syyhyàmààn. Sienipeitto, Kissa.peitto, Suomi-peitto... Hieno peitto.

    VastaaPoista
  7. Onpas ihana! Saako kysyä, mitä käytät täkkien pohjana?

    VastaaPoista
  8. Kiitos Riikka!

    Krisse: menen tutkimaan haasteen blogiisi!

    Sari: Meillä se paljon myyty trikoinen pitkä Hug a Bub -liina. En uskaltanut edes kokeilla sitä heti sektion jälkeen, mutta sitten kun koitin eikä haavaa enään aristanut tavallinen liikehdintä, se ei sattunutkaan. Laita pehmoiset housut väliin, vaikka niitä trikoovyötäröisiä raskaushousuja, käytin niitä itse tosi pitkään, luovuin vasta viime viikolla. Sitaise liina, niin ettei jää suurempia mutruja ja ryppyjä tukevaksi patukaksi vuotärösi seutu. Minulla haava oli poikittain ja aika alhaalla jos sinulla pystyssä, voi olla ihan eri tuntemukset. Pikaista paranemista.

    Meillä reppu alkoi toimia vasta 10 vkoa vanhana, kun lapsen saattoi kääntää nassu menosuuntaan, hän alkoi nauttia näkymistä.

    Ilonpilkkuja: Kiitos, kiitos!

    Tintti-mummi: Käsintekeminen on rauhoittavaa ja mieli lepää...tai no, ei tietysti lepää jos menee moneen kertaan purkamiseksi, kuten joskus käy!

    Lissu: noi pikkuihmisten peitot on niin pieniä, että niitä pyöräyttelee eri aiheista ja tekniikoilla useita!

    Sannanas: tarkoitatko täyttettä vai sitä taustakangasta?

    Taustakankaana on kirpparilta löytynyt vakosametti.

    Täytettä ei välttämättä tarvita, mutta tässä on sisäänsujautettuna solumuovia, jonka päällä on lämmin pötkötellä. Jämäkkä mutta pehmentävä jos tulee vaikka päähän kopsu. Peitto on pussilakana -tyyppinen josta sisuksen saa pois kun laitetaan pesuun.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana! ja mahtavaa, että olet käyttänyt kierrätyskamaa.

    VastaaPoista
  10. Kaunis, hieno ja ihana.
    Isokin homma tuntuu pienemmältä kun tekee vähän kerrallaan.

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana kässy. Siinä on mukana elettyä elämää.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.