Puhun suoraan. Tämän paskamaisen ja uuvuttavan 10 päivän kurjuusmaratonin päätteeksi en halua surkeita muistella. Olen vain onnellinen, että homma taitaa olla taas jotakuinkin hallussa ja hyppään siis vain suoraan siihen mikä on hyvin.
Koira syö ja juo taas, häntä heiluu, tulehtumaan päässyttä vaikeaa
haavaa hoidetaan paikallisvoitein ja tujulla antibiootilla.
Mies palasi hyvissä voimissa Ruotsista.
Lapsen leukaan ilmestyi kaksi suloista hammasta.
Hyppäsivät siihen tasajalkaa. Nännit vapiskaa!
Puolivuotias alkoi myös pidentää unijaksojaan, jopa satunnaiseen kuuteen tuntiin (!!!), ja jos kohta kipeä koirakin lakkaa valvottamasta saatan vielä palata ennalleni kukaties.
Kyllä se siitä taas:) Olen uusi lukija, kiva blogi sulla! Ja niiin aito <3 Meillä toinen kierros menossa, influenssaa..onneksi on talviloma:D t.yh Turusta
VastaaPoistayh Turusta: kiitos! Niinhän se menee, että sitten on taas hyvät ajat kunniassaan kun aallonpohjasta on selvitty!
VastaaPoistaNo ei se ole kiva lomaansa sairastaa, mutta onneksi ei sinun tarvitse puolikuntoisena hoitaa arkea kuten työpäivinä. Toivottavasti pääsette kohta nauttimaan hangista, jotenkin sitä jo ihan unohtaa, että lumessa voi olla kivaakin, kun lumi saartaa vaunuilijan kotiin!
Tsemppiä niin sinulle kuin nelijalkaiselle potilaallekin!
VastaaPoistaVoin lohduttaa sinua kertomalla,että meidän fieldin kanssa oltiin samassa jamassa likaisessa Kiinassa niin yksin. Aviomies Suomessa onnellisena koulutuksessa.Vasta parin kuukauden tutustuminen Kiinaan ja kaikki Kiinan tutut omien perheiden kanssa lomalla. Taifuunin tuoma kaatosade ja likaiset haisevat nurmikentät ulkoilupaikkoina.Yritin mahdollisuuksien mukaan suojata pitkiä haavoja vatsan alueella, kantelin portaissa ja ulkona 20 kiloista kaunotartamme.Kirosin "fiksun" työnantajan,joka lähetti puolison Suomeen yhteisen loman aikana. Kaikesta selvittiin. Tsemppiä. Pian et muistakaan asiaa.Liisa ja fieldit
VastaaPoistaNuo koirien muovikaulurit on aivan kamalia (mutta tietenkin tarpeen). Kuvitteleppa pienen chihuahuan päähän pieni kauluri...mekin on se koettu kerran. Ihan kiva positiivis sävytteinen postaus, kolikossa on ja täytyy olla aina se toinen puoli. Totuus on kuitenkin että kukaan ei selviä maailmassa niin että aina vaan olisi hymyillyt. Toivon että elämä toisi teille vain pieniä harmeja isojen sijaan. Eikö ne pienetkin tunnu joskus niin suurilta :). Elämässä kun on pilvisiä päiviä. Elämä on työntäyteistä, uhrautumistakin vaativaa, joillakin ikävä kyllä sairauksien täyteistä aikaa. Sitten kun lapsesi on aikuinen, sittenkin tiedetään että siihenkin vaiheeseen pääsyyn tarvitaan hurjasti omistautuneita ja kaikkensa antaneita vanhempia/vanhempaa. Eli kannattaa huolehtia itsestä että jaksaa olla lasten tukena tässä alati muuttuvassa maailmassa. Toivon teille myös tasaista menoa tulevaisuuteen - se on parasta mitä voisi saada.
VastaaPoistaEnsimmäinen kuva on lohduttavan tragikoominen, koiran ilme!
VastaaPoistaTäältä yksi hännänheiluttaja toivottaa toiselle lajitoverilleen paranemisia. Toivotaan, että keväinen aurinko alkaa paistaa teillekin oikein kunnolla. Teidän fieldillä on muuten magee tukka :) Pepe + omistaja Henna
VastaaPoista"Nännit vapiskaa"..whahhahhaa! Voi rankkuus teitä. Onneksi nyt jo koirapoloisella helpottaa. Ihana punkeroinen kasvanut teidän neidistä jo. Nyt hän ei enää näytäkään meidän lapsilta niin kuin silloin vastasyntyneenä. Parempia päiviä (ja öitä) toivotellen!
VastaaPoistaPuuh täällä vastaava kahden viikon kurjuusmaratoni vanhemman kissamme kanssa takana, nyt kohti kevätaurinkoa ja paljon paljon parempia viikkoja. Tsemppiä!
VastaaPoista