Kehnosti alkanut päivä lähtee nousuun heti aamusta, kun kaapista löytyy sinne unohtunut taatelikakku.
Leivoin viime viikolla kaksi, se keskeltä raaka syötiin heti, mutta sen toisen nostin kaappiin, kun ovat kuulemma parhaimmillaan vasta päivien päästä.
Harjoittelen leipomista. Suurpiirteisenä kokkina en ole leipojatyyppiä. Ajattelin, että treenaan kunnes minulla on muutama spesialiteetti.
* * *
Iltapäivällä Mieheltä tulee lepertelylepyttelyviesti. Se on ihan höpöhöpöä ja meni kuulemma ensin väärään numeroon, sukulaismiehelle. Vastausta siitä toisesta numerosta ei ollut vielä tullut. Ehkä hänkin sai nauraa tai hymyillä.
Yks toinenkin treenaan.
-Tää vaatii multa nyt kuulemma 15-20 maistelukertaa,
ennenkuin totun tähän perunan makuun. Aika monta.
ennenkuin totun tähän perunan makuun. Aika monta.
-Voin tietty levittää tätä pöytätason
molemmin puolin varmuuden vuoksi
molemmin puolin varmuuden vuoksi
-Ja tonne, ja tonnekin jonnekin. Kato siivet!
"Konekiväärillä kun ammutaan, niin kyllä osa maaliin menee."
Neuvolasta tuli lappu kotiin: "Ota lapsi mukaan mukaan perheen ruokailuhetkiin. Mitä enenmän annat aikaa totutella ruokaa, haistella ja maistella sekä leikkiä jatunnustella ruokaa, sitä nopeammin hänestä tulee itsenäinen ja taidokas ruokailja. Kun lapsi alkaa tutkia ruokaa, valmistaudu kuukausien sotkuun"
-Äiti suhtautui tosi hienosti ja ennakkoluulottomasti tähän, kunnes olin syönyt ekan kerran. Sit se mutis jotain pesuhuoneessa ruokailemisesta. Muistutin siitä, että yhdessä piti syödä. Äiti sanoi, että mahtuuhan sinne kylppäriin kolmekin.
-Äiti suhtautui tosi hienosti ja ennakkoluulottomasti tähän, kunnes olin syönyt ekan kerran. Sit se mutis jotain pesuhuoneessa ruokailemisesta. Muistutin siitä, että yhdessä piti syödä. Äiti sanoi, että mahtuuhan sinne kylppäriin kolmekin.
-Miks me mennään kylpyyn kesken päivän?
Ihana postaus, pisti hymyilyttää :)) ..meillä myös edessä tämä itse syöminen ja kiva muistutus millaisia hetkiä on edessä, hih.
VastaaPoistaIhana ihana tyyppi siellä treenailemassa! Tosi kiva postaus!(Joo, mä annan jotain kurkun paloja vaan ja korkeintaan maissinaksuja :D)
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!
Ihana ihana ihana! Siitä se lähtee ja kohta sulla on itsenäinen sormisyöjä, eikä tarvi pelleillä soseitten kanssa tuhansilla lusikoilla!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Ihan huippua! ♥ Teillä ihanat ajat menossa...paljon uusia juttuja! Ja täydellinen pöytä varmasti lapsen näkökulmasta, miten hauska syödä "leijuvaa" ruokaa :) Ja niin söpö neiti!
VastaaPoistaSusu: Tätä ei voi vielä oikein edes syömiseksi kutsua, mutta kulkeutuupa niitä makuja ainakin suukkuun.
VastaaPoistaTeija: Teillä siellä on jo makusteltu pidempäänkin. Oikein odotan sitä kun saan antaa lapselle kuivan leivänkannikan järsittäväksi ajankuluksi.
Nonna: me koitetaan tottua jotain makua varten, niinn voidaan ottaa sitä sitten vararuuaksi kun kuun lopussa koitetaan päästä reissuun.
Heidi: lapsi muuttuu silmissä! Ja viihtyy hyvin kun uusia juttuja putkahtelee harva se päivä!
Siis noi posket! AAAW <3
VastaaPoistaIhana pikku maitojänis siellä perunan parissa.Toi sotkuvaihe kestääää ja se sotku on ihan jäätävää.Liisa 1v 7kk syö itse ja ruoan jalkeen kaavin lattialta puolet annoksesta ja vaihdan vaatteet.Mut on se ihana seurata kun sinne suuhun alkaa mennä jotain ja pieni loistaa ku naantalin aurinko.Ja tarjoaa sitä tahmaa käpälästään myös äidille :)
VastaaPoista:) Voi tuota suloisuutta!
VastaaPoistaMie silloin muinoin ensikertalaisena annoin heti käyttöön posliinilautaset, mutta tuo teidän versio tuntuu huomattavasti järkevämmältä!
Niin mainio :)
VastaaPoistaEiks oo kätevää et joutuu putsaa sotkuja viideltä eri tasolta, toi pöydän alapuoli on ihan paras :). Meillä on vakiona oma rätti sekä lattiaan että pöytään. Ovat erivärisiä, joten tunnistaa millä putsata mitäkin.
Mutta huomasitkos että itse lapsen vaatteet ovat melkein puhtaat, tai ainakin puhtaampia kuin pöytä.
-Kummitäti, joka odottaa illalliskutsua kylppäriin, kai sinne kuusi mahtuu?
Mä olen tässä harkinnut jotain tälläistä. Sitä kun karhunkielellä hinkkaa aikaajoin keittiön parketti lattiasta kuivuneitä ruuan jämiä pois ei voi olla miettimättä että käriiköhän se.
VastaaPoistahttp://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/44881100/
Hih, ihana täältä seurata, kun ei tarvitse ite sotkuja siivoilla. Posket on muhkeat ja ilmettä alkaa löytymään enemmän suvunkin tapaan ;)
VastaaPoistaVoi ei, mullaki meni kesällä miehelle tarkoitettu rakkausviesti hänen veljelleen. Vieläki nolottaa :D (tai itse asiassa lapsi sen lähetti, kun löysi kännykän sohvalta kun olin juuri lähettänyt viestin miehelle)
VastaaPoistaHuomasin, että teillä on fieldspanieli! Voi rakkaus! Maailman ihanin rotu. Minulla oli kerran ja nyt me miehen kanssa haaveilemme että vielä saisimmi fieldin.
Pikkuinen on kasvanut kovasti. Söpö ja ihanan oloinen tyttö. Yhdessäolo tulee aina vain hauskemmaksi, kun lapsi kehittyy ja oppii joka päivä uusia taitoja.
VastaaPoistaMarjuli, käypä vierailemassa Fieldspanielit Ry:n sivuilla, sieltä löytyy fieldien kasvattajia.
Liisa ja fieldit
Anonyymi: posket on, ja ne huomataan! Joka päivä joku heittää vähintään kerran : "No sinä olet ollut ruoka aikaan kotona!"
VastaaPoistaRimpsukaisa: Se on niin liikuttavaa, kun lapsi tahtoo jakaa! Siinä sitten pää vetäytyneenä kauemmaksi kiitellään ;)
Tytti: Posliini ei käynyt mielessä, mutta ensin ajattelin vain suoraa pöydänpinnasta, mikä olis lopputuleman kannalta ollut varmaan ihan yhtä pätevä keino.
Kummitäti: kyllä se asu silti pyykkiin päätyi. Joo meilläkin eri tarkoituksiin rätit...mutta koira hoti sen lattian ennenkuin ehdin.
Sopu tilaa tekee, kylppärissäkin. Seisomapaikkoja riittää.
Janne: ei hassumpi keksintö! Eikö Nopo nuole lattioita?
Není: Minä en vieläkään näe mitään omaa sukua. Ihan on Miehen pienoismalli.
Marjuli: Smaa mieltä, ihana luonne on koiralla, ja ennen kohdunpoistoa oli aina "näyttelykunnossa" turkki mitään tekemättä. Nyt on tuo karva mennyttä, mutta luonne tallella.
Liisa: Niin tulee, naureskellen ja nauratellen päivät sujuu. On niin paljon ihmeteltävää!
VastaaPoistaIhana!!!:)
VastaaPoistaKiitos tästä postauksesta, kyllä levisi hymy kasvoille. :) Ihana! <3
VastaaPoistaRuokailun ilmaisuvoimaa lisää ihanasti uudet ruoka-aineet. Porkkana ja puuro ei lähde sitten mistään irti millään ja banaanikin on aika haastava...juu samassa veneessä ollaan vielä vuotiaankin kanssa.
VastaaPoistaMutta ihanan suloinen ruokailija teillä!! Pitkää pinnaa ja siivousintoa äiti-ihmiselle!
Mantelikakku ja Lorraine: Mies tulosti tämän seinälleen, sanoi samaa, että saa hyväntuuliseksi joka kerta!
VastaaPoistaMerruli: Lapsen kummitäti tokaisi, että hyvä kun teillä on tuollainen kirjava taulu tuossa takana, niin ei siinä näy bataatti!