lauantai 4. helmikuuta 2012

Ylhäinen yksinäisyys



Onko mitään ihanempaa kuin itse valittu yksinäisyys silloin, kun edellistä kertaa tuskin muistaa?
 
Mies on jo pukenut  lapsen valmiiksi toppapukuun ja tuotu Joutsenon untuvapussin uumenissa sänkyyn viereeni viimehetken tankkaukselle. Voi kuinka suloisesti maito hänet tainnuttaa. Miten kiitollisena hän hyrisee kunnes nukahtaa. 
-Ja mikä parasta, (kieh-kieh-kieh) kohta voin vilkuttaa heille heiheit.  (Kuitenkin pieni ikävän häivähdys jo mielessä, NAURETTAVAA!!)

He lähtevät kummitädin taidekerhoon, jossa vanhemmat serkkutytöt askartelevat. Eilisestä päätellen Tyttökin voisi jo maalata, enkä hän maalaa perunamuusilla.
 
Minä jään ensimmäistä kertaa näin pitkäksi aikaa yksin kotiin. Voi mikä rauha. Mikä hiljaisuus.  Ihanat mahdollisuudet tehdä mitä haluan vilisevät kuvina silmissäni.
 
Jaa, että mitäkö teen?
 
Alan korjata repsottavaa postilaatikkoa joka päästää pakkasen etukuistille. Huomaan, että kärisevä uunikin on aivan P:tä täynnä, joten hankaan sitäkin käsin uuninpuhdistusaineen puuttuessa.
 
Sitten sentään ryntään koneelle latte kourassani ja sitä kakkua tietty. Ihanan paheellista aloittaa päivä kakulla. Kohta kaivan jonkin käsityön esiin. Ensin lisää kakkua.

7 kommenttia:

  1. Mitä minä tein… Kun mieheni lähti lapsen (myöhemmin lasten) kanssa vkonlopuksi anoppilaan, ensin siivosin kodin ”ylhäältä alas” sitten lämmitin itselleni saunan. Sen jälkeen tilasin pitsan ja join punaviiniä… menin nukkumaan ja nukuin niin kauan kuin nukutti… Aamulla aloin odottaa rakkaita kotiin.
    Minusta on niin kiva seurata kuinka samanlainen sinun ”matkasi” on!
    T.kellokauppias

    VastaaPoista
  2. Omiin lempipaheisiini kuulu ehdottomasti kakku-aamiainen. Siksipä syntymäpäivien jälkeiset aamut ovatkin parhautta.

    VastaaPoista
  3. Kellokauppias: se taitaa olla universaali ilmiö. Minäkin tässä yhä häärään. Teen kaikkea sitä mitä en lapsi käspuolessa voi. Joyain mikä sivuaa siivousta mutta myös kauneuden nkaipuuta. Kaiket päivät kun katselee näitä nurkkia, ehtii alkaa tympimään repsottavat paikat! Pyykivuoreen en nyt koske,sillä Marttyyriksi en ala. mutta kädet on jo karheena hankaamisesta. Sipaisin vähän maalia jopa. Ihmettelen, eikä se lapsi jo kuole nälkään kun ovat viidettä tuntyia poissa. Kai ovat antaneet pullosta, vaikka huonosti huolii.

    Nina: Kyllä on nastaa olla aikuinen ja itse päättää!

    VastaaPoista
  4. Eihän se olekaan se juttu, että mitä sitten yksinäisyydellä tekee vaan se, että saa ihan itse päättää mitä tekee ja koska! Ja jos ei tee mitään, on sekin ok.

    VastaaPoista
  5. Elämäni matkat: Naulan kantaan! Ja että tiedät että lapsi ei herää kesken kun teet jotain tai varsinkaan kesken kun et tee mitään!

    VastaaPoista
  6. Se on muuten kumma juttu, taitaa olla naisten tauti :) Nimittäin minäkin, silloin harvoin kun saan yksin olla, siivoan, järjestelen jne jne.. Jos mies on yksin, hän katsoo telkkaria, pelaa, lukee.. eikä varmasti siivoa! :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Jetsulleen. Usein on tosin laittanut ruokaa -onneksi!

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.