Nelinkontin ja kovaa. Puitapitkin. Päiväpäivältä vakaammin boulderoit pitkin raheja ja kirjahyllyjä.
On tullut myös paljon uutta vahdittavaa, koska nyt kiivetään mihin vain jalka nousee ja nopeasti. Vaikkapa sohvalle. Tai aukivedettyjä laatikoita pitkin. Kurkistellaan sitten sieltä. Seistään jostain kiinni pitäen, ja sitten ei muistetakaan pitää kiinni. Muksahdellaan paljon, muttei enää alvariinsa.
Nyt naurattaa
Kun isä jahtaa, kottaat karkuun ja nauraa kiherrät.
Kun äiti kipittää sormilla jalkaa pitkin kainaloon.
Kun äiti viheltää.
Ilmeet ja niihin yhdistetyt äänet.
Omat "kukkuu"-leikkisi.
Yhä vaan peilit. Niiden edessä tanssiminen.
Melkein mikä vaan. Välillä en tiedä näetkö jotain mitä me muut emme näe, kun sinulla on niin hauskaa.
Nyt maistuu erityisen hyvältä
Vesimeloni, tuoret persikat, viinirypäleet puolitettuina, kananmuna, jauhelihakesäkurpitsa keitettynä palasina, rusinat, kuivatut viikunat, kalaruuat. Maissiraksut tietysti. Luomua syödään suurimmaksi osin. Maistuu myös: kaikki mikä lattialta löytyy, kukkapurkista, lehdet, ruoho, ötökät...
Nyt leikitään
Yhdistellään asioita. Sovitetaan rasioita sisäkkäin ja päällekäin. Lyödään tikulla palikkaa. Laitetaan "hattuja" päähän. Kukkuu -leikkiä kulmantakaa, peiton alta, käsilläkin voi peittää silmät. Vesileikkejä aina vaan. Osaisitpa vielä sukeltaa syksullä kun vauvauinti jatkuu.
Nyt flirtataan
Metrossa, kaupassa, kävelyllä...joka paikassa, missä vaan onnitut huomion pyydästämään, ja onnistuthan sinä. Monen päivää olet ilahduttanut.
Nyt kiinnostaa
Toiset lapset. Omanikäiset ja vähän vanhemmat. Juhannuksena ihan amorinnuolet lenteli sinusta "isoon poikaan" joka sinua leikitti. Ihaillaan serkku-poikaa.
Laatikot ja kaapinovet: sormet on välissä koko ajan.
Puhelimet, laitteet ja kaukosäätimet: kiipeät sohvalle ja osoittelet kapuloilla TV-ruutua kunnes jotain tapahtuu. Feikin ja oikean eron huomaat jo.
Nyt vilkutetaan
Toinen sanasi onkin Hei-hei. Kuulostaa kyllä enemmän "hee-hee":ltä, mutta äänen sävyhän on ratkaisevaa.
Voi suloisuutta <3
VastaaPoistaIhana postaus, kuvat ja tarinat ja tietysti päähenkilö!
Suloista, kohinan voi miltei kuulla;)! Blogin kautta onkin kiva talletella myös neitosen kasvun vaiheita ja kuvia muistoihin.
VastaaPoistaMuistan omistani, miten noissa vaiheissa joka päivä piltti tuntui oppivan jotakin uutta, kehitys on huimaa! Kirjoittelin aikanaan kumpaisellekin tyttärelle kirjasen varhaisvuosistaan ja silloisesta elämänmenostamme ja ovat kyllä aikas aarteita.
Aurinkoa ja iloa päiviinne♥
Minä olenkin oikein sellainen tallentaja ja muistojen säilöjä. Niitä muistoja on monissa muodoissa viestejä ja kortteja boxeissa, tekstejä muistikirjoissa, tämä blogi ja vielä vauvan oma päiväkirjakin.
PoistaSäteitä sinnekin!
Miten on voinut vauva kasvaa näin äkkiä,ihan äskenhän oli ekat kuvat hänestä..Ihana tanttara,nauravat silmät lapsella.
VastaaPoistaSanos muuta, kohta ei voi enää vauvaksi sanoa!
PoistaLöysin blogisi vasta ihan äskettäin, mutta ihanalta näyttää, ja taitaapa meillä olla aika lähelle samanikäiset lapsetkin? Poika on vähän vajaa 10 kk ja kuulostaa niin samanlaiselta touhuilulta, vilkutuksia, kiipeilyä ja hei-heitä myöten :)
VastaaPoistaJään innolla seurailemaan!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTervetuloa seuraamaan! samanikäisiä ovat juu. Tämä täälä reilu 10 kk.
PoistaPiipahdankin blogiisi heti kylään.
Vanhusten hoitajana (mielellään!) toimiva hoitaja kyllä koki tämän kirjoituksen ikävänä. Tuli kuva että siellä hoitajat hoitolaitoksissa huvikseen jättävät vanhukset vaan "kuivumaan". No, tämä sama käsityshän aika monella on, että et ole ainut. Toivoisin että kaikki jotka kokevat hoidon näin pääsisivät ihan itse kokeilemaan hoitotyötä, voisi moni asia mikä mielessä pyörii selvitä samalla. Hyvää kesää jokatapauksessa.
VastaaPoistaVastaan sinulle ihan ensinmäiseksi, sillä en tahtonut pahoittaa sinun, enkä kenenkään muun mieltä enkä kohdentaa tuota esimerkkiä kehenkään, vähiten teihin hoitajiin, jotka vajaa miehityksellä koitatte tehdä siellä hoitokodeissa parhaanne.
PoistaKiitos työstänne, ja jaksamista!
Ja joo, väärään kirjoitukseen tuli tämä äskeinen kommentti tietenkin. En tietenkään tarkoittanut tätä kirjoitusta vaan sitä jossa vanhuksista puhuttiin. Terv. Äskeinen kirjoittaja
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistam ja p kävivät meillä ja katsottiin yhdessä kuvat, kovasti ihastelivat hekin <3
Ihana kun aina teette virtuaalikierroksen välillä meille, nyt kun taas kuluu hetki ennenkuin päästää mummulaan!
PoistaAnteeksi tuo minun äkäisen sävyinen kommenttini noista vanhuksista; alkoi jo heti sen laitettuani kaduttamaan. En ole koskaan ymmärtänyt negatiivissävyisiä kommentteja ja tuli sitten itse sorruttua sellaiseen, äh. Kiitos kun viitsit vastata noin kauniisti! Sinulla on paljon ihania juttuja ja oikeasti tosi kiva blogi.
VastaaPoistaTerkuin "äkäinen kommentoija"
Älähän harmittele, sait jo ihan nauramaan! Joskus sitä kiihtyy nollasta sataan, sellainen minäkin olen.
Poista