Vähemmän luonnonihmeitä, kiitos!

Laitoin mukulan eilen ulkokuistille nukkumaan kuin vauvan vaunukoppaan, kun ei muuten sammunut päikkäreille. Ihan sain änkeä tuota 80 centtistä sinne pulleine joutsenpusseineen. Herättyään menin kantamaan sisään ja löysin lampaantaljalta tuoreet hiirenpapanat! Mokoma pikku taudinkantaja. Olin sattumoisin oikein kuvannut, kun oli jotenkin niin idyllisen näköistä kun hän siellä uinui. Se siitä idyllistä.

Vasta sisällä tuli mieleen, että onkohan se hiiri(/rotta?!) siellä vällyjen välissä lämmittelemässä. Mitään ei kuitenkaan pompannut silmille, kun kuorin lapsen vaatteistaan. Iltalenkillä kun näin pikku hiirulaisen vipeltävän pakkasessa hankia pitkin olin jo ihan leppynyt ja myötätuntuni oli hiiren puolella.

*  *  *

Huomattavasti sympaattisempi luontokokemus oli viime keväänä.  Olin samanlailla laskenut lapsen vaunukopassa taljalle ulkosalle, vielä talvenkylmästä maasta eristääkseni ja siellä oli kohta pikkulinnut nyhtämässä ympäriltään villaa pesänsä rakennustarpeeksi!