Karseeta

Mies tuli Kiinasta ja kertoi karseita tarinoita. Vieläkin ihan puistattaa tuo kiinalainen yrityskulttuuri.  

Kaupanteossa/neuvottelussa isäntäväki pakkojuottaa kirkkaita vieraalle ja siinä ei auta kieltäytyä, muuten asiakas/isäntä, (en oikein otanut selvää kumpi pääsee kulloinkin juottajan saappaisiin ja kumpi joutuu juomaan) loukkaantuu eikä asiat etene. Ja on kuitenkin tultu maailman ääristä, jotta ne etenis. Kovin olivat paikalliset herrat turpeita ja viinasta pöhöttyneitä.  Ei ollut pitkä elinennuste pukumiehillä. Jo kolmikymppisinä maksa reistasi, pumppuun otti, yhtä sun toista muuta vaivaa kuului olevan. Ihmekkös tuo. Näin se meni:

Kiinalaisväki siis skoolasi vuorotellen ja suomalaisporukka joutui hörppäämään ´bottoms up´ joka kerta, eikä kyseessä ole mikään pikku snapsilasi. Onneksi Miehellä on tuota massaa ja kokoa vähän enemmän kuin sikäläisillä, mutta flunssa ja aikaero oli kyllä melkoinen yhdistelmä kahden peräkkäisen illan pakkojuomingeissa. Minä ihan suutuin hänen puolestaan, kun hän sieltä kotiin raahusti silminnähden helpottuneena.  Eihän noin voi ihmistä kohdella! Melkoisen sekaisin siinä joku toinen raukka saatiin ja sitten oli isäntäväki kuulemma hyvillään.

Eikä kamaluus päättynyt siihen. Siinä kauheassa krapulassa sitten ensinmäiseksi aamulla lätkäistiin eteen hyllyvä merimakkara liemessään ja rapsakkaa joutsenen kaulaa seurasi päivänmittaan ja herra ties mitä, ei edes selkoa saanut.

Ja minä pahaa-avistamaton olin lämmitellyt glögiä täälä "tervetuloa kotiin" -juomaksi, tarjoillakseni sitä pienen terästyksen kanssa. Yllättäen ei nyt sitten vodkatujaus Miehelle maistunut.

Tähän ei nyt ole kuvaa, mutta pääset varmaan fiiliksiin,  jos maalaat mieleesi sen hyllyvän merimakkaran ja turpeet kiinalaismiehet "aamunraikkaina" siihen pöydän vastakkaiselle puolelle. By the way, me ei nyt vähään aikaan haeta kiinalaista noutoruokaakaan.