Kasvua

Kilometrin matkaan päiväkodilta saa helposti kulutettua tunnin kun kerää kaikki aarteen pussiin ja käy välillä puraisemassa työmaanauhaa.

Taas tuntuu, että elämämme parasta aikaa. Lapsi kasvaa, että kohina käy ja siinä on niin mukava olla mukana.

Hän puhuu jo lauseita, me emme vaan usein tiedä mitä. Hän ilmoittaa kakkahädästä topakasti heti kun kakka on jo housussa. Kysymyksien kohdalla hän nostaa kädet molempien hartioiden kohdalle ja kohottaa kulmiaan samalla kun esittää kysymyksensä yksi tai kaksisanaisesti. Hän on jo piirtänyt ensimmäisen pään, jossa silmät. Valitettavasti permanenttitussilla eteisen oveen. Hän on oppinut myös hyppäämään ilman että jalat nousevat maasta. Opettelen parhaillaan samaa.

Hän on erikoistunut suukkoihin. Niitä saavat osakseen lähes poikkeuksetta kaikki, jotka ovat tehneet tuttavuutta ja hoksaavat kysyä. Älkää silti kuvitelko, että hän tulisi syliinne istumaan!