perjantai 13. syyskuuta 2013

Kasvua


Kilometrin matkaan päiväkodilta saa helposti kulutettua tunnin kun kerää kaikki aarteen pussiin ja käy välillä puraisemassa työmaanauhaa.



Taas tuntuu, että elämämme parasta aikaa. Lapsi kasvaa, että kohina käy ja siinä on niin mukava olla mukana.

Hän puhuu jo lauseita, me emme vaan usein tiedä mitä. Hän ilmoittaa kakkahädästä topakasti heti kun kakka on jo housussa. Kysymyksien kohdalla hän nostaa kädet molempien hartioiden kohdalle ja kohottaa kulmiaan samalla kun esittää kysymyksensä yksi tai kaksisanaisesti. Hän on jo piirtänyt ensimmäisen pään, jossa silmät. Valitettavasti permanenttitussilla eteisen oveen. Hän on oppinut myös hyppäämään ilman että jalat nousevat maasta. Opettelen parhaillaan samaa.

Hän on erikoistunut suukkoihin. Niitä saavat osakseen lähes poikkeuksetta kaikki, jotka ovat tehneet tuttavuutta ja hoksaavat kysyä. Älkää silti kuvitelko, että hän tulisi syliinne istumaan!

4 kommenttia:

  1. Todellakin, elämäsi parasta aikaa. Hyvä kun osaat nauttia. Mä osasin tehdä sen jo neljännen ja viimeisen kohdalla, enkä koko ajan odottanut, että voi kun olis vähän isompi jo =) Hieno pää muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkun haluaisin painaa jarrua, etti niin nopeasti kasvais, Tuntuu, että jokainen vaihe on tähän asti ollut se paras.

      Poista
  2. Ihana pieni iso


    kaikkea hyvää syksyynne!

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.