Kelmiäidin konstit

Koska olen juonitteleva ja laskelmoiva äiti-kelmi, olen muuttanut Maisan Maisyksi ja kielen englanniksi lapsen katsottua DVD:n noin kaksikymmentä kertaa. Toivon, että yhdistettynä englantia puhuvaan au pairiin strategia toimii. Toistaiseksi lapsi ei ole protestoinut mitenkään.

Vietnamilainen keittiö

Voi minkä kaupanpäällisen olemme saaneet! Saamme välillä nautiskella vietnamilaisesta ruuasta, sillä Hän laittaa sitä mielellään! Vastapainoksi tietysti Suomimakuja. Viime viikolla herkullinen pata naudanlihasta ja jotain sushinkaltaista, jota dipattiin kalaliemeen. Tällä viikolla perinteinen nuudelikanakeitto. Tässä laitetaan nuudelit tytölle saksilla palasiksi, kuten tehdään paikallistenkin lasten ruokailua helpottaakseen. Kevätrullia päälle, kalaliemeen kastettuna tottakai.

* * * 

Vauvan koko lähentelee kolmea kiloa, H-hetkeen kuutisen viikkoa. Lapsivettäkin on runsaasti, joten olo aikas tukala ja kipeäkin. Viidenmaissa alkaa jokailtainen supistelumaraton, jota jatkuukin sitten pikkutunneille.

Joka poika kohti valoa!

Tästä lähtien voi ottaa miehen käsipuoleen (ja tyttären toiseen) ja kuljettaa heitä pihalla kysellen, "Oletteko huomanneet, että tuokin puskee jo tuolta ja tuo on alkanut nuppuja pykäämään?"

Mies katsoo kyllä ja nyökyttää, mutta ei se mitään ole huomannut, eikä sen väljä, kunhan jakaa iloni!

Valo houkuttaa

Lisääntynyt valo houkuttaa ylläpitämään edes jonkinlaista järjestystä tässä leijuvan remonttipölyn keskellä. Koitan jo pikkuhiljaa puhua kellarikerroksenkin imuroinnin puolesta, etei se kaikki talvella kerrostunut hiomapöly leijuisi yh'ä uudelleen koko valtakuntaan. 

Musta lamppu piti tulla uuteen huoneeseen, mutta luulen, etten raaskikaan luopua siitä enään ylätasanteen työpisteen valona. Olen niin kauan etsinyut sopivaa lamppua tähänkin tilaan.

Pöydän alla on vielä vielä muutama sinne kuulumaton valkoinen lankalaatikko, jotka ovat evakossa askartelutilastani. Tokkopa mahtuvatkaan sinne enään. Ja pöydän pintaa nostavat toistaiseksi kirjat. Onkohan kenenkään muun koti täynnä tälläisiä väliaikaisia virityksia? 

Pieniä asioita

 Nimikkokorit pyykkihuoneeseen. 

Puuetiketit taitaa olla löytö edesmenneestä Tiimarista.

Vähän suojaa makkariin, nyt kun talossa on vierasta väkeä.

Jotain pientä saan usein arjen välttämättömien pommistusten lisäksi päivän aikaan tehtyä. Jotain sellaista joka pitää mielialani koholla. Kuten viritettyä tilaamani laskosverhon, järjestettyä ruokakaapin tai näperrettyä jonkin yksityiskohdan kuntoon. Yhdistävä tekijä taitaa olla, että mies ei muutosta huomaa, mutta minulle näillä pienillä kohennuksilla on merkitystä.

Eikä mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Nyt kun en pääse kävelemään, on ollut pakko voittaa ikiaikainen vastenmielisyyteni ja pelkoni moottori ajoneuvoja kohtaan alkaa ajaa autoa. Kauksi en uskalla, mutta postiin, lähikauppaan, päiväkotiin ja kirjastoon. Se kummasti avartaa tään hetkisiä pieniä ympyröitäni!

Tänään hurautan postiin hakemaan äitiyspakkauksen ja tytölle Mummin ja Vaarin yllätyspaketin. (Toivottavasti joku sieltä voi kantaa ne autoon!) Saas nähdä onko jo tämän vuoden äitiyspakkaus jaossa.

Oikein-nurin

Pääsin sen verran vielä liikkeelle ja lankaostoksille muutama viikko sitten, että pääsin jatkamaan vauvalle tekeillä olevaa torkkupeittoa. Oli muuten kumma myyjä siellä Novitan Kampinrinteen myymälässä. Pyysin kauniisti päästä vessaan, eikä onnistunut. Ei ollut tainnut olla koskaan raskaana ja ymmärtää, että loppuvaiheessa pelkkä jatkuva pissähätä muodostuu niin suureksi ongelmaksi, että niinkin tärkeiden asioiden kin lankaostoksien tekeminen saattaa jäädä.

Onneksi nuiva myyjä unohtui, kun nurkantakaa löytyi kuin johdatuksena sushipaikka, jossa pääsi sekä vessaan, että sai ah niin ihanan vegesushiannoksen. Mistäs se muuten johtuu, että sushinhimo alkaa samaan aikaan, kun tikuttaa kaksi punaista viivaa? Nytkin on huutava sushinälkä.

Minulta luonnistuu lähinnä oikea ja nurja, joten jätin hienostelut sikseen ja päätin vain tehdä sellaista pintaa joka on molemmin puolin sama, ettei peittoon synny lainkaan oikeaa ja nurjaa puolta. Hyvät kuviot näyttää syntyvät näinkin vähäisin taidoin. Kevät aurinko paistelee ihanasti keinutuoliin. Viisi isoa neliötä on jo neulottu. Yksi hyvä kuvio pitää vielä keksiä ja avot! Virkattu reunus luulisin.

Luonnoskirja

Vihdoinkin siinä palkitsevassa vaiheessa, jossa valitaan huonekaluja, verhoja ja lamppuja.

Koska huoneessa on jo punainen tiiliseinä, violetinharmaa takaseinä ja keltainen matto saa mulla olla eleettömän valkoista. 

Verhot  Entisen tallinoven paikalla on ikkunat, jotka  antavat suoraan kadulle. Kuvittelen olevan aina enemmän tai vähemmän verhotut, joten tilasin niihin ja kolmanteen samankokoiseen ikkunaan ohuenohuet laskosverhot. Kesällä unet voi kuitenkin jäädä vähäisiksi ilman pimennysverhoja, joten pitkä verhotanko.

Kirjahylly Puuseppä kävi viimeviikolla mittailemassa takaseinän kiinteän sängynpääty-kirjahylly-yhdistelmän nikkaroimista varten.

Vaatesäilytystilaa, on niukasti, joten kaksi Ikean Malm lipastoa palvelee sekä lipastona, että erilleen sijoiteltuna toimii pöytälevyn kanssa työpöytänä. 

Ja vielä on etsinnässä alaspäin taittuva vaatetanko, näin sellaisen kivemman jossain, mutta en nyt löydäkään sitä mistään!

Valaistus on sekä herkullinen että haastava juttu. Tiiliseinään tulee ylhäältälankeava kohdevalo. Sängynpäätyosaan kaksi Industrial seinävalaisinta. Huone on matala, joten kattolamppu ei voi roikkua kolhimassa päätä. Useimmat plafondit ovat ankeita. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, joten tyylikkäitä kattolamppuideoita otetaan vastaan. Joko jotain nokkelaa tai sen puutteessa mahdollisimman eleettömän huomaamatonta.

Halitaanko?

"Halitaanko?" kysyy tyttö
ja tulee kädet ojossa pitäen jo ´halimisääntä´.

"Laitetaanko äidille pampula?" hän kysyy kuusenkäpy käsissään.
Ja sitten jo harjaakin ponnariani.

Ihmeen vähän tukistaa, oikeastaan ihanaa,
hymyilen, kun hän kurkistaa välillä kasvojani.
Hän arvioi kampausta,
"Ei hyvä tämä!", ja jatkaa.

Heijastuksia

Kiiltoa uuden lattian pinnassa.

Lattia? Nooooh...kohtuullisen ok kaiken sähläämisen jälkeen.  Onneksi siinä läimiskän kohdalla tulee olemaan sänkyä ja mattoa ja se paljaskohta lattiaa on onnistunut!

Olo on kaikinpuolin toiveikas ja mainio. Tuntuu, että nyt apua ja iloa tulee ovista ja ikkunoista! Mummo hakee tänään Tytön päiväkodista, tulee tänne meille touhuamaan.

Au pair -kokelas tuli aamulla. Vahingosta viisastuneena sovimme viikon koeajan. Tänään katsottiin miten meidän arki rullaa aamupäivisin. Vietiin tyttö päiväkotiin, ajeltiin vähän autolla, että kyläkauppa ja metroasemat tuli tutuiksi. Syötiin rauhassa aamiainen, tutustuttiin vähän toisiimme, sitten pesukoneeseen, tiskikoneeseen ja ulkoilutettiin imuria. Ilokseni tyttö tuntui olevan toista maata kuin edellinen, tarkkaavaisena katseli ja kyseli, tarttui heti toimeen. Kahviteltiin ja syötiin rauhassa jutellen. Jäi hyvä mieli. Voi kuinka toivon, että hänellekin!

Huomenna vuorossa "ilta huki" eli haetaan Tyttö päiväkodista ja sitten annan heidän vaan rauhassa leikkiä ja  tutustua vähän lisää. Pitäkää meille nyt peukkuja, että tämä onnistuu!

Sitten se loppui kesken

Hirveä säätö sen epoksin kanssa! Eilinen primeri onnistui hyvin eli aamulla ruvettiin taas laskemaan, missä suhteessa ja miten epoksimassaa laitetaan. Sitten vielä soitto Tikkurilaan, että menee oikein. Tikkurilasta neuvottiin jostain syystä laittaan 2 litraa vähemmän hiekkaa kuin ohjeessa. Näin tehdään siis ja todetaan, että vajaan kahden millin massauksella massa riittää. Eikun hommiin. Hän menee kellariin, minä teippaan taas ovet käryjen vuoksi perässäni ja istahdan sohvalle odottamaan.

Menen vähän ajan päästä kellariin katsomaan ja siellä on epätoivoinen mies, litku loppu ja kaksi neliötä käsittelemätöntä lattiaa. Luonnollisesti hän on koittanut tilanteen tajuttuaan vetäistä ohuemmin sillä seurauksella, että keskilattialla on pälvi joka kuultaa läpi.  Mitäs nyt? Lämpötilasta riippuen massaan ei pitäis enään koskee 15-30 minuuttia massauksen jälkeen.

Minä kiroilen niin, että saan sen ihanan ja  kiltin remppamiehenkin kiroilemaan. Vedän pokat mahani kanssa pihamaalla, mutten kai raivoltani tunne mitään.

Hikipäässä soitan rautakauppaan ja selitän tilanteen, kysyn onko hyllyssä, voiko vielä jatkaa, jos heti toimii. Pyydän, että kokoavat lastin valmiiksi kassalle, tulemme viidessä minutissa. Pelkään, että saan keskenmenon tämän lattian kanssa. Hyppäämme pakuun ja  kas kummaa, siellä on tehty rautakauppojen MM nopeusennätys ja tavara on kassalla odottamassa, mies kassalla meidän lasku koneeseen lyötynä, eikä tarvi kuin vingutta korttia. Ja äkkiä takas. 5 minuutin paluumatkan aikana sanelen speksit: Ensin massaa siihen pälveen, joka jäi keskilattialle ja sitten sen lopun kimppuun. Päätetään sotkea kaikki uusi ostettu massa, ettei aikaa mene suhteiden uudelleen laskemiseen. Teen testin latiaan ja katson katoaako piikkikengänjälki vielä jo tehdyltä pinnalta. Hitaasti, mutta katoaa.

Pidän porakonetta, jossa sekoitin, mies kaataa hiekkaa massan sekaan. Ohimossa jyskyttää. Mies hiipii piikkikengin pälvikohtaan ja  levittää ja tasoittaa vimmatusti piikkitelalla. Minä tähystän siitä ulko-ovelta tasoittuuko sauma ja ohjeistan mistä vielä. Epoksit senkun roiskuu seiniin huutelee mies. Hällä väljä, roiski menemään: oma Mies sanoi, että maalaa vielä kerran ne jokatapauksessa. Sitten sen jäljelle jääneen lattian kimppuun. Sen sauma saadaan paremmin haltuun.

Kun homma on tehty olemme molemmat kaikkemme antaneita. Uskon, etten toivu tästä koko viikkoon, niin hirveesti supistelee. Hän lähtee ja minä nukahdan. Kahden tunnin päästä herään ihan ihmisenä. Anoppi tuo ruokaa, lähtee tytön kanssa serkkulaan ja saan maata koko loppuillan.  Hiivin katsomaan lattiaa ja totean, että se pelastettiin mikä pelastettavissa oli. Nyt kun se on siinä vielä vähän silinnyt, niin etuosan saumaa en siitä ovelta kurkkiesssani edes erota. Pälvikohdan paikkauksesta jäi lammikonmuotoinen sauma, mutta siihen tulee sänky ja matto.

Huomenna pääsen kävelemään lattian päälle ja näen paremmin.

Se on menoa nyt!

Voi apua. Koko päivä selvittänyt Temafloor P 300 komponenttiepoksimassan primerin, Temafloor 200 sekoitussuhteita kovetteeseen ja ohenteeseen ja sitä järjestystä järjestystä, missä nuo kolme pitäisi alkajaiseksi sekoittaa. RTV:n ammattilaispuolen tukkumyyjä sanoi lohdutukseksi viime viikolla, että hänestä välillä tuntuu, että nää ohjeet on tarkoituksellisen mystisiä, ettei kukaan muu kuin ammattilainen ryhtyisi hommaan. Välttävät näin monet reklamaatiot, jotka johtuvat vääristä menetelmistä.

Vielä senkin jälkeen kun luulin ymmärtäneeni miten toimia seisoin kellarissa viiden tönkän ja remonttimiehemme kanssa laskukone kourassa, netti auki ja soittelin Tikkurilan neuvontaan. (Ja ohjattiin sille ammattipuolelle tietty.)

Sitten suljin ovet visusti perässäni ja sanoin remppamiehelle, että koita sinä selvitä näistä myrkyistä täälä kaasunaamareidesi kanssa, minä menen yläkertaan rukoilemaan.

* * *

Kun ostimme vanhan talon, olin valmistautunut maalaamaan, tapetoimaan, hiomaan, lakkaamaan, repimään, naulaamaan ja ruuvaamaan. Minulla oli oli työkalupakki ja porakone. Vaan en olis ikinä uskonut, että joku päivä olen kyynärpäitä myöden paskassa (onneksi SE päivä ei ollut tänään), kerron lokapojille, että tukos on mitä todennäköisemmin päävesiviemärissä (ja olen oikeassa) vietän toisinaan enemmän aikaa kaukolämpölaitteiston kanssa kuin muinoin Lostarin alakerrassa, tulen vastentahtoisesti milloin minkäkin alueen puoliammattilaiseksi, keskustelen vaihto- ja ristikytkennästä ja esitän yksityiskohtaisia kysymyksiä LVI asioissa.

Tätä tänään mietin, kun luin tunteenpalolla epoksipinnoitteiden käyttöohjeita ja huomasin, että RTV:n tukkumyyjä tuntee minut jo sekä nimeltä, että ulkonäöltä. (Täytyy myöntää, että todennäköisemmin kyllä vatsasta kuin kasvoista.)

Mies lähti aamuyöstä taas Etelä-afrikkaan.

Kevättä sisään!

Taitoin oikein kunnon pitkät metriset oksat isoon maljakkoon, kun talon takaa oli kaadettu ryteikköä. Luulin jo, että olivat maanneet maassa liian kauan ja kuivaneet, mutta eilen alkoi tapahtua! (Hankin vuodenvaihteessa kaksi uutta maljakkoa kahvallisen seuraksi.)

Eilen oli niin paljon kevään lupausta ilmassa, että koitin istuskella ulos nostamalleni penkille levitetyllä lampaantaljalla auringossa samalla kun pidin silmällä kuraränneissä lutraavaa tyttöä. Mutta kärvistelyksi meni. Tuuli vimmatusti, koko ajan vähän vilutti. Ei se kevät vielä ollutkaan, kurkku tuli kipeeksi.

Se mainio interwebbi

Tekniikkakammoisen tunnustus:  Kyllä jäisi asiat hoitamatta ilman nettiä. Minä joka en juuri jaloillani pysy, olen sentään saanut puhelimen ja netin avulla niin tänään kuin viime kuukausina otetuksi selvää ja järjestetyksi monen monta asiaa puolimakaavasta asennosta. On se mahtavaa, kun voi koittaa pyydystää apua, sitä aupairia, toiselta puolen maapalloa ja välineinä on maailmanlaajuisetfoorumit, sähköposti, skype ja taskussa kulkeva kännykkä! (Eikä tarvitse lähettää välitysfirmaan tai paikallissanomien kontaktipalstalle etanapostia ja odottaa viikkoja vastausta. Vaikka saísihan silloin tietty käsiala-analyysin ja kaunokoukerot ja hoituihan se oma vaihtarivuosikin aikoinaan juuri niin.)

Voitettuani epäluuloni olen vihdoin alkanut hyödyntämään sitä, että netistä saa joskus tavarat ihan kotiovelle asti ja toisinaan, niinkuin nyt, voi ainakin lähettää Miehen selkeiden ohjeiden kanssa vaan poimimaan tarvittavat tarvikkeet, kun on pohjustustyönä valmiit koordinaatit printatut ohjeet ja ostoslista. Vaikkei tämä ihan tyydytä puuhailijaluonnettani, niin tekniikan ansiosta työjako on se, että minä järjestän ja stressaan, mies tekee ja manailee. Kohtalaista siis.

Esteetikkona olen kuitenkin sitä mieltä, että tekniikan tulee toimia, ei näkyä. Täälä kotona päivät pitkät hiippaillessani, silmän ilo korostuu. Olen koittanut pitää tuoreet kukat maljakossa ja iloinnut siitä, että huonekasvit ovat selvinneet pahimmasta pimeydestä ja valoa tulvii taas sisään.

Uusi naapuri

Voi mikä ilo syttyi silmiin, kun naapurista kävivät koiravauvaa näyttämässä! Juuri sopivan kokoinen syliin ja niin pehmeä ...ja vikkelä, että nipin napin sain kaksi kuvaa. Pitkään jälkeenpäin seistiin ikkunassa ja hoettiin "Tahtoisin vielä sitä silittää" Luulen, että oman pihan hiekkalaatikko jää ensi kesänä kakkoseksi ja joudun alvariinsa kotiuttamaan tyttöä naapurista.

Muistiinpanoja

Remontti ei luonnollisesti ole edennyt viikkoon, kun Mies oli työmatkalla. Nyt palattuaan vei tytön alkajaisiksi uimahalliiin. First things first! Olen todella helpottunut, että hän on ensi viikon kotona ja saamme mietityksi au pair asiaa ja vedettyä henkeä seuraavaa matkaa varten. 

Tässä tilannekatsaus tuikitärkeän au pairin huoneen suhteen. Yltiöpositiivisena toiveena on, että seuraava aupair pääsisi suoraan uutukaiseen huoneeseensa...

• Takaseinän väriksi valikoitui Tikkurilan M428 Ametisti. Ihmettelen vieläkin, että uskalsin. 
• Rappaus oli niin kanankakkaa paikoitellen, että se ohjasi koputtelemaan irtonaisen pois ja paljastuva valkotiiliseinä päätettiin maalata valkoiseksi. 
• Syvennyksen kanssa Mies teki kovasti töitä kuoriakseen likaisen vanhan maalin alta punatiiliseinän. Syvennykseen suunnittelin tunnelmallisen valonlähteen, muutaman matalan hyllyn ja paikan tv:lle. 
• Lattian kanssa pähkäiltiin kuukausi tolkulla, kun selvisi, että betonissa oli jokin vika, eikä se tule hiomalla miksikään. Tuttavilta löytyi kuitenkin avaamattomia tönkkiä epoksipintaa kovettajineen ja onneksi meidän remonttimies oli joskus sellaisen lattian tehnyt.
• Vanhojen likaisten putkien suojaksi ja uudeksi pinnaksi ehdotin, että kierrettäisiin ensin koko putken suojaksi ilmastointiteippiä ja sitten apteekista sideharsoa päällimmäinen kerros, että saataisiin maalille hyvä tartuntapinta. Ne on nyt maalattu kertaalleen ja tuntuu toimivan. 
• Uuden oviseinän pinta on nyt kitattu ja valkoista maalia ja listoitusta vaille valmis. Ja valoa tuntuu riittävän! 

Tarkoitushakuisen tehdashenkistä mutta kaikilla mukavuuksilla alkaen lattialämmityksestä, joten eiköhän tästä tule aikanaan hyvä makuusoppi meillekin, ellei jompi kumpi lapsista valtaa sitä teini-ikäisenä. Oma sisäänkäynti saattaa houkuttaa...