Se mainio interwebbi

Tekniikkakammoisen tunnustus:  Kyllä jäisi asiat hoitamatta ilman nettiä. Minä joka en juuri jaloillani pysy, olen sentään saanut puhelimen ja netin avulla niin tänään kuin viime kuukausina otetuksi selvää ja järjestetyksi monen monta asiaa puolimakaavasta asennosta. On se mahtavaa, kun voi koittaa pyydystää apua, sitä aupairia, toiselta puolen maapalloa ja välineinä on maailmanlaajuisetfoorumit, sähköposti, skype ja taskussa kulkeva kännykkä! (Eikä tarvitse lähettää välitysfirmaan tai paikallissanomien kontaktipalstalle etanapostia ja odottaa viikkoja vastausta. Vaikka saísihan silloin tietty käsiala-analyysin ja kaunokoukerot ja hoituihan se oma vaihtarivuosikin aikoinaan juuri niin.)

Voitettuani epäluuloni olen vihdoin alkanut hyödyntämään sitä, että netistä saa joskus tavarat ihan kotiovelle asti ja toisinaan, niinkuin nyt, voi ainakin lähettää Miehen selkeiden ohjeiden kanssa vaan poimimaan tarvittavat tarvikkeet, kun on pohjustustyönä valmiit koordinaatit printatut ohjeet ja ostoslista. Vaikkei tämä ihan tyydytä puuhailijaluonnettani, niin tekniikan ansiosta työjako on se, että minä järjestän ja stressaan, mies tekee ja manailee. Kohtalaista siis.

Esteetikkona olen kuitenkin sitä mieltä, että tekniikan tulee toimia, ei näkyä. Täälä kotona päivät pitkät hiippaillessani, silmän ilo korostuu. Olen koittanut pitää tuoreet kukat maljakossa ja iloinnut siitä, että huonekasvit ovat selvinneet pahimmasta pimeydestä ja valoa tulvii taas sisään.