6.seikka -Kirjat

Joskus vielä kirjoitan ja teen kirjan. Ihan oikean. Aihe on jo valmiina.

Jo taaperona rakstin kirjojani niin, että ne säilyivät pikkuveljille lähes vahingoittumattomana. Myöhemmin tehtailin itse kaikenlaisia "kirjoja". Joka syksy odotin että saan painomusteelta tuksuvat puhtaan uudet kirjat koulusta ja päällystin ne huolelliseti. Opiskeluaikoina kävin kirjansidontakurssilla ja tein muutamia omintakeisia kirjoja käsin. Työkseni ajauduin tekemään lehtiä.

Näissä kuvissa on yhdestä suosikkikirjastani, 500 Handmade Books, satunnainen otos kuvia uniikeista kirjoista. En edes yrittänyt valita parasta tusinaa.

5.seikka -sää ja mää

Talven tähtihetki: sisään paistaa aurinko

Kadehdin ihmisiä, joihin säänvaihtelu ei vaikuta suuntaan eikä toiseen.

Itse käyn aurinkopaneelilla. Olen kuullut tarinaa, että osa ihmisistä suorastaan pursuu tarmoa syksyisin, aloittelee uusia harrastuksia ja tekee elämäntapaparannuksia kesälomilta palatessaan. Minut pimeys selättää viimeistään marraskuun puolivälissä.

Tänä vuonna olen jaksanut ihmeen hyvin. Väsymys alkoi vasta viimeviikolla. Mutta iskikin sitten ihan kunnolla. Täsmähoitona on luvassa loma juuri pahimpaa synkkyyteen ja sitten tsempataan taas joulunpyhiin asti.

Eikä tässä vielä kaikki (tämähän on kuin TV:shopin mainos)kroppani reagoi myös matalapaineeseen ja syksyisin ja keväisin pitää kauhoa läpi ilmastonmuutoksen jomotuksen ja kolotuksen kanssa. Olen reipas kolmekymmentä -en halua tietää mitä tuleman pitää, jos vanhaksi elän.

3. ja 4. seikka -turhuus ja käytännöllisyys

Rakastan laadukkaita kenkiä. Etenkin espanjalaisia Camperseja ja El Naturalistaa sekä Clarkseja (Linkissä tämänhetkinen suosikkisaapas). Minulla on mielestäni kauniit jalkaterät ja varpaankynsissäni on aina valkoinen lakka.

Minun tekee huonoa, kun näen jonkun kävelevän huonoissa kengissä. Huonot kengät tunnistaa siitä, että ihminen ei pysty kävelemään kunnolla. Sen näkee jo kauas: kävellään polvet koukussa, hartiat lysyssä, laahustaen, harppoen, töpöttäen tai jalat vispaavat ja lespaavat edestakaisin huterissa koroissa. Jos itseään ei pysty kantamaan sulokkaasti näkyä ei pelasta yksikään Manolo Blahnik. Kengän on tunnuttava hyvältä juuri omassa jalassa ja koko rangan mitalta. Muuten maksun aika tulee ennemmin tai myöhemmin.(Toissapäivänä näin naisen jonka kaksi ulommasta varvasta molemmin puolin piirtyivät suippokärkisen kengän nahan läpi selkeänä kohti kärkeä vinksallaan. En halua nähdä hänen paljaita varpaitaan.)

Minulla on kymmenen paria saapikkaita. Siroja kevät saappaita, rempseitä syksysaappaita, talvisaappaita lämpimällä vuorella, Saappaita ulkoiluun, kaupunki saappaita sekä Camperin klassikko saapas joka menoon. Näistä kolme paria joku muu olisi jo heittänyt menemään, mutta minulla ne palvelevat pihasaappaina.

No arvaatte varmaan, että muita kenkiä on yhtälailla joka lähtöön. Vaikka suomen ilmasto puhuu saapikkaan puolesta, tarvitaan sandaalia, pikkukenkää, nauhaa kenkää ja josvaikka mitä. Entäpä ne muut asusteet ja vaatteet sitten?

Minulla on vaatteita niin paljon että niillä pukisi kokonaisen pienen heimon.
Ja nyt päästäänkin 4. seikkaan minusta:

Tyynnyttelen huonoa omaatuntoani ja perustelen valtaisaa vaatekaappiani sillä, että minulle on k e r t y n y t runsaasti vaatetta ja asustetta 15 vuodessa.
-painan saman verran kuin 15 vuotiaana
minulla on yhä samoja vaatteita!)
-korjaan kaiken aina viimeiseen asti
ja teen lopusta vielä jotain muuuta
-kun vaate on käyttökelvoton otan talteen
napit, soljet ja vetoketjut
-ostan paljon kirppareilta ja kierrätyskeskuksista
(en kuitenkaan koskaan kenkiä)


Kenkiä on joka paikassa (nämä lasihyllyt olivat kuistilla kun muutimme ja ensin ajattelin purkaa ne). Minusta tuntuu, että miehellä on kenkiä lähes yhtä paljon. onneksi hän säilyttää puolia niistä vintillä kenkälaatikoissa.

Nyt tarvitsisin uudet kumisaappaat. Toiveissa olisi tietysti Huntersit, mutta hinta on suolainen, joten järki käteen.

2.seikka -siskot maailmalla

Maailman tyttöjen asema surettaa minua. Annan joka kuukausi Unisefin kautta rahaa Nepalilaisten tyttöjen koulun käyntiä varten. Toivoisin voivani tehdä enenmänkin, ettei yksikään pieni tyttö enään kasvaisi naiseksi kuvitellen olevansa vähempi arvoinen. Ettei yksikään enään joutuisi myymään itseään paremman elämän toivossa. Toivon, että jokainen isä ja äiti välittäisi lapsilleen sen verran empatiaa ja realismia, ettei kukaan haluaisi enään itsekkäästi hankkia hetken nautintoa toisen kärsimyksen kustannuksella.

Miten sitä empatiaa mielestäni sitten opetetaan? Olemalla itse empaattinen lasta kohtaan ja opettamalla lasta asettautumaan vähemmän onnekkaiden asemaan. "Miltä sinusta tuntuisi jos..." kysyi oma äitini minulta usein lapsena.

"Joka minuutti yksi äiti kuolee raskauteen tai synnytykseen. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu: joka minuutti 30 äitiä saa elinikäisen terveysongelman raskauden tai synnytyksen vuoksi." kirjoittaaa global.finland

Suurin osa näistä äideistä on luku ja kirjoitustaidottomia.
Vaikka vähäiset toimeni tuntuvat riittämättömiltä, saan pienellä summalla joka kuukausi kymmenisen pientä tyttöä iltakouluun, jotta he voisivat kotitöiden jälkeen oppia lukemaan. Toivon, että se auttaa heitä laittamaan tietoa eteenpäin sitten, kun he kasvattavat omia lapsiaan. Juuri kotona olevan koulutetun äidin osuus on seuraavalle sukupolvelle merkitsevä.

Haluaisin tehdä vielä jotakin enenmän. Toivoisin esimerkiksi voivani tarjota vielä joskus kodin vaikkapa pienelle kiinattarelle.

Juuri nyt esimerkiksi push for change kampanjoi maailman kaikenikäisten tyttöjen hyväksi etsimällä vapaaehtoisia.

1. seikka -Vanhat talot

Kiinnyn taloihin. Lapsena itkin monta viikkoa ja kaipasin vanhaan kotiin. Olin kuusi ja muistan vieläkin kuinka uudessa talossa ikävä iski iltaisin. Sittemmin tuosta talosta tuli se, jonka miellän lapsuuskodiksi.
Karhunpesä on ensinmäinen koti sitten lapsuuden kodin johon on satsattu suuri määrä työtä ja toiveita.

Rakkaastaan pitää hyvää huolta, sitä tarkkailee ja kuulostelee. Talojen kanssa se on monelle itsestään selvää, ihmissuhteiden kanssa joskus vaikeampaa. Taloihin tehdään kuntokartoituksia, remontoidaan ja tuuletetaan -vakuutetaan isosta rahasta. Talo tulee ajanmyötä tutuksi niin, että sen heikkoudet oppii tuntemaan ja siten ennakoimaan ongelmia. Oppii sateella juoksemaan räystään alle ja tarkistamaan juokseeko vesi tynnyristä johtoa pitkin ojaan, ettei perustus mätäne. Jos jokin alkaa brakaamaan, koitetaan korjata heti, ennenkuin vika pääsee syvemmälle.

Karhunpesä on käynyt muutamassa vuodessa niin rakkaaksi, että toivon, ettei minun tarvitse lähteä täältä kulumallakaan. Että se toimisi aikanaan kiinnekohtana lapsillenikin. Jos näin, niin minusta tulee juuri se pahainen akka, joka ei enään talon kanssa selviäisi, muttei suostu kotoaan lähtemään. Nostan tuolin kesäisin ulko-oven eteen ja huutelen hävyttömyyksiä ohikulkijoille.

Vihdoin -10 seikkaa minusta

Lupasin jo aikaa sitten tarttua Minttumaarilta saamaani haasteeseen ja kertoa kymmenen asiaa itsestäni. Taisin ottaa tehtävän liian tosissani, sillä jouduin sulattelemaan aika tovin mitä ja miten sanoisin.

Tahdon sanoa jotain kevyttä, jotain syvällistä, positiivista, tummaa, yhdentekevää, iloista, jotain joka saa miettimään, jotain huumorilla, jotain mikä ei päällepäin näy, jotain ajankohtaista, jotain mikä ei muuten tulisi sanotuksi, jotain mitä pelkään, jotain mistä haaveilen.

Kukin lokeroikoon asiat oman fiiliksen mukaan. Huomenna starttaa!

Koti spa

Tämä oli yksi niistä asioista, jotka näin sieluni silmin jo ensimmäisellä kertaa kun laskeuduimme pimeään kellarikerrokseen. Seinät oli maalattu tummanruskealla ja saunan eteisen puupaneli oli 60 vuoden aikana tummunut saman sävyiseksi. Mutta kaksi pientä ikkunaa lupasivat pitkäaikaisen haaveen täyttymistä kylpylähenkisestä saunaosastosta. Kaksi valontuojaa katonrajassa mahdollistaisivat kasvit.

Kasvilaatikossa oli oli aluksi miehen hankkima komea kaktuslajitelma, mutta kun se ei lisävalosta huolimatta selvinnyt, oli tyydytävä anopinkieliin ja palmuvehkoihin.



VALOA JA LÄMPÖÄ

Niinpä maalasimme pikkuveljen ja tyttöystävänsä kanssa yhden viikonlopun mustuneita paneleita. Useaan kertaan kummisedän ohjeistuksen mukaan kosteutta kestävällä valkoisella.

Kierrätyskeskuksesta ostetut käytetyt laverit maalasin mustiksi. Niihin hankittiin patjat väsyneille vieraille kallistaa päänsä. Peitoissa on aina pussilakana valmiina yllätysyöpyjille.

Betonilattialle muotoiltiin seinästä toiseen ulottuva lämmin huopa. Katon putket ja sähköjohdot peitettiin valkoisin kankain.

PAIKKA RAUHOITTUA

Kellarista tuli rauhallinen soppi jossa hermo lepää (yksinkertaisen sisustuksen vuoksi se pysyy helposti siistinä). Pakenen sinne silloin tällöin koira kainalossa lukemaan tai istuskelemaan tyttöystävien kanssa ennen saunailtaa.

Miehen kanssa sen sijaan on tullut tavaksi pujahtaa saunan raukeana lähimmälle laverille ja jäädä peiton alle turisemaan.
-Ja aamusuihkun jälkeen koira odottelee jo malttamattomana laverien vieressä valmiina, että pääsee hetkeksi kainalooni. Parivuoteeseen kun sillä ei ole asiaa.




Tässä yksi niistä taulunkehyksistä, joita kuvasin äskettäin. Sopivan kokoinen peili kehyksiin leikattuna maksoi 10 euroa. Saunan ovi saa vielä tammisen värin pintaansa. Sisustustarran leikkasin kolmeen osaan.



Verhoa kävin katsomassa oikein kahdesti ennenkuin raaskin ostaa Sia-liikkeen loppuunmyynnistä. Olivat niin pitkät että sain ikkunaankin (2.kuva ylhäältä) verhot lyhentämistäni pätkistä.






Kalaverkon merkki ihastutti meitä ensimmäisellä Thaimaan matkallamme kaksi vuotta sitten. Väri oli niin kaunis, että me hassut sulloimme molluskan matkalaukkuun.

Kesken

Viime aikojen tekemisiä on leimannut kaiken keskeneräisyys, loppuun saattamattomuus ja viimeistelemättömyys. Muutaman esimerkin kertoakseni:

Kun kellarikerroksen patteri remppa "tuli valmiiksi" jäi pesukone siirtämättä, kun lattiakaivo pyykkihuoneessa on yhä rappaamatta. Kun samoihin aikoihin vihdoin sain saunan eteisen laitettua kuntoon kuolivat kaktusistutukseni ja jouduin katselemaan kuolevia piikikkäitä kunnes sain korvattua istutuksen varjokasveilla.

Toissapäivänä kyllästyin nostelemaan laatikoita imuroidessani ja tein työpöydän pukkijaloille tason säilytyslaatikoita varten. Jätin tiedostaen (mutta harmissani) parittoman rivan maalaamatta, kun en yhden mokoman takia viitsinyt avata maalipurkkia ja tahria pensseliä. Maalataan sitten kun muutakin maalataan.
Ja milloinkahan se on?

Tänään olin koko päivän ihan kohmeessa. Koska en ole saanut tänäkään talvena uutta talvitakkia hommatuksi pelastauduin kylmältä kymmenen vuotta sitten ostamani takin turvin. Sen helman olin katkaissut muutama vuosi sitten. Ja sanomattakin selvää on kai, että helma oli päätelty vain puoliväliin asti. Pimeyden turvin lenkitin kuitenkin koiran.

Ja miksi minusta tuntuu kuin talo olisi siivousyrityksistä huolimatta jatkuvassa kaaoksessa ja etupihalla saa kahlata vaahteranlehdissä -vaikkei mailla halmeilla näy vaahteraa!! Kaiken lisäksi töissä on kolmen lehden taitot kesken ja materiaali tipahtelee kuhunkin vuorotellen. Hyppelehdin kansiosta toiseen ja koitan pysyä kärryillä.


Säilytyslaatikoille hylly pukkijalkojen alle. Ja nyt huomaan että kuva paljastaa senkin, että tämäkin ikkuna karusti ilman raameja. Ehdotin juuri miehelle "listaviikonloppua" enkä valitettavasti puhu listahittien kuuntelemisesta, vaan talon listojen paikalleen laittamisesta.

Huomenna kuitenkin kuvasarja saunan eteisestä (ennenkuin taas jotain tapahtuu, ja kellarikerros joutuu kaaokseen).

Pumpulia

Viikko oli sellainen että tahdon olla pumpulissa tämän viikonlopun. Jos mahdollista niin en suoriudu, pinnistä enkä ponnista. Vedän terälehteni sisään ja suljen nupun.

Häijy-ryijy pisti pään särkemään

Olen aina kadehtinut niitä, joilla on niin rautainen kroppa, että he voivat harrastaa mitä haluavat ja miten usein vain. Oli sitten kyse urheilusta, taioteista tai käsitöistä, minulla tulee usein fysiikka vastaan.

Täällä siis mennään taas kropan ehdoilla: Ryijy syrjään ja jotain muuta tekeille, kunnes niska sallii jatkaa.

Uusi aluevaltaus

Raamit on rahdattu varastoon odottamaan inspiraatiota. Sillä välin on Valkoisen persiljan kanssa kaivettu esiin vanhat langanloput ja juostu taas lankakaupassa. Naurettu vedet slmissä toistemme "moderneille" ryijyideoille, jotka eivät taida kestää päivänvaloa. Kovin oli hidas alku. Kaksi iltaa valmisteltiin, suunniteltiin ja solmittiin -tulos kaksi riviä. Mutta ehkä tämä tästä nopeutuu. Nyt haisee palanut.

(Eikä!! Poltin juuri ohrasuurimopuuron pohjaan. Mies on kieltänyt tekemästä ruokaa yhtäaikaa kun blogitan. Ei siis ollut eka kerta.)


Tähän valikoimaan päädyin. Pehmeää ja karheaa. Ohutta ja Paksua. Luonnonvalkoisen sävyjä maustettuna vaaleilla ruskeilla.




Varsinainen ryijypohja on tyyristä ja säkkikangas nukkaa loputtomiin. Osasivat neuvoa Eurokankaassa valitsemaan tämän kankaan ja se pohja osoittautuikin hyväksi. Jos lanka on paksua, kankaasta poistetaan muutama kude, jotta neulan on helpompi mennä.



***

Nyt saunaan. Hyvä huokasta lauteilla hetki koiran kanssa. Mies on vielä matkoilla ja joka päivä on ollut vieraita. Tyttökaveri Sveitsistä yökylässä ja "ryijy ry" iltaisin. Tänään vielä lenkkikaverina uudelle tuttavuudelle ja Frida-koiralle. Aamulla kun herään, pitäisikin olla jo tuttu pää viereisellä tyynyllä.