tiistai 29. syyskuuta 2009

Mitäpä näistä sitten?





Viikonlopun toisenlainen saalis. Uusiavanhoja aarteita. Odottavat pesua ja uutta muotoaan. Vapautumistaan kulahtaneista maalauksista.

Kutkuttavin tuo ruusutaulun murtunut kehys.

7 kommenttia:

  1. Ihanaa romantiikkaa tossa valkoisessa puukehyksessä. Mistä ihmeestä sä näitä aarteita aina löydätkin..?

    VastaaPoista
  2. Kirma: eikö! Nämä on alunperin isomummun talosta joka tyhjennettiin ja myytiin.

    VastaaPoista
  3. Voi hyvät hyssykät, kun minun hamsterigeenini alkoivat hyristä nuo raamit nähdessäni!!!
    Kommentoinpa tuohon edelliseen postaukseesikin, nyt kun sain postisi auki: Luonnon antimet suoraan luonnosta ovat paitsi kuninkaiden myös kuningattarien ruokaa. Hamstereista puhumattakaan. Että oikein tattipaistosta. Tänä vuonna löysin Suomessa vain viisi tattia. Täällä näin kaupassa paikallisia herkkutatteja, 29 e kilo ja rumia kuin mitkä. En olisi ostanut mistään hinnasta.

    VastaaPoista
  4. Odottelen mielenkiinnolla jatkokehittelyäsi. Minullakin tuollaisia.

    VastaaPoista
  5. Lissu: Aivan totta, tämä kuningatar onnistui kuitenkin paistamaansa (hiekkatieltä löytämänsä) tattisatsiin jättämään hiekanmurusia. Totesi sitten tosinaisen tavoin, että sen minkä valmistan sen myös syön ja pureskeli varovaisesti hampaat rahisten sienivoileipänsä. Mies jätti lautaselle, ehkei hällä ollut hallussa tuo varovaisen pureskelun tekniikka.

    Outi: Tässä voi kestää, ennenkuin jatkojalostan näitä, mutta inspiraatiota vaan sinnekin!

    VastaaPoista
  6. Minusta koko ruusutaulu on kutkuttava, sellaisenaan!

    VastaaPoista
  7. Liivia: sinäpä sen sanoit, ehkäpä sovittelen sitä meidän yläkerran vessaan, joka on vähän kitch-höppätyylinen.

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.