Naapurin tyttö käy maanantai- ja torstai-iltapäivisin koiran kanssa lenkillä. Tyttö tulee koulusta suoraan ja nakkaa repun eteiseen odottamaan. Koira hössöttää onnellisena, kun saa kesken päivän mieluisan vieraan. Järjestely on iso ilo tytölle ja suuri helpotus meille. Saamme muutamana päivänä viikossa jäädä töiden jälkeen hetkeksi kaupunkiin asioita hoitamaan tai harrastuksiin.
****
Viime jouluna koulun kentällä oli kuusia myynnissä. Niitä myymässä miehiä kolmessa sukupolvessa. Isä, poika 5-vee ja isoisä.
Ostimme isältä kuusen ja koira paineli siinä kentällä touhukkaan pojannaperon kanssa. Isä katseli koiraa ja kävi tuskittelemaan, että vaimolla ja tyttärellä on paha koirakuume. Isoisä siihen, että voi kauhia, ettei se sitten päädy meille, kun meillä on jo se teidän kissakin!
Mieheni totesi, että tuosta nyt tytölle hoitokoira. Ja minä viittelöin kotia kohti, että "juu, tuolta saa tulla hakemaan lenkille". Niin me sitten joululomalla teimme muutaman harjoituslenkin 9-vuotiaan ja koiran kanssa. Se lähti sujumaan hyvin.
Eteisen pöydälle jätetään liitutaululle terveisiä.
Onpa kätevä järjestely!
VastaaPoistaIhan WIN-WIN-WIN järjestely! Tyttö (tuleva oman koira omistaja) käy mielellään elämässä haavettaan, koira tykkää ja omistajat saavat tytön hyvän mielen lisäksi apua arkiaskareisiin!
VastaaPoistaItse olin tuollainen sillon pikkuisena tyttönä. Lenkille pääsi äidin työkaverin kultainen noutaja Teresa. Ihana koira! Tosin jo silloin päätin, että oma koirani voisi mielellään hieman pienempi :)
Nykyään pitäisi enemmänkin olla kaikenlaisia kohtaamisia ja sattumia, ne kun ovat aina niin mukavia. Sähköisenä aikana livejuttelu vaan tuntuu vähentyvän (tosin täälläkin on huimaa törmätä ihmisiin, ei siinä mitään vikaa ole).
VastaaPoistaLoistojärjestely. Voin kuvitella tytön ja teidän hyvän mielen!
VastaaPoistaIhanaa. Hienoa, että tällaista tehdään "vielä".
VastaaPoistaLoistava järjestely ja hieno liitutaulu.
VastaaPoistaTeija, Minttumaari ja Ilona: nimenomaan -ja tässä on hyvä testata, että jaksaako sitä koiraa lenkittää sadesäälläkin, ennekuin oman hankkii.
VastaaPoistaAnninna: Satunnaisista kohtaamisista tulee aina niin hyvä fiilis. Sydän auki niitä kyllä osuu kohdalle. Ja joskus avautuu ihan uusia ovia. Tämä bloggailukin ihan pätevä tapa.
Barbro V Ja minttumaari: juu, lapsena mekin aina menimme pimpottamaan ja pyysimme saada lenkittää kylän koiria. Samat ihmiset olivat asuneet sukupolvia niillä sijoillaan ja melkein kaikki olivat tuttuja. Mutta ehkä ajat on siitä muuttuneet kun ei ole niin tiiviitä kyliä enään, että ihmiset niin tutuiksi tulisivat.
Minna: Kiitos! Tein vanhasta tarjottimesta.
Ihanaa, iloa todellakin!
VastaaPoista