Koiran ulkoilutuslenkillä olen ihastellut tätä nostalgista vaatekorjaamoa. Surrut katoavaa ammattikuntaa. Toivoisin liikkeen kannattavan, elättävän ompelijan. Vaan tulisiko itsekkään korjautettua vanhaa, ellen korjaisi itse? Harvalla meistä on enään montaa sellaista laatuvaatetta, joiden korjaaminen maksaisi itsensä takaisin. Että takilla tai laukulla sitten taas selvittäisiin vuosia eteenpäin, eikä tarvitsisi ostaa uutta.
Jotain sentään kannattaa vielä korjata. Miehen kerran käytettyyn pellavapuvun takkiin oli tullut kaksi reikää vieretysten. Mihin lie tarttunut. Mies vei sen hyvälle koruompelijalle joka sai satasella taiottua kankaan ehjäksi.
***
Uudenpolven pajojakin kuitenkin syntyy. Ainakin täällä tehdään vanhasta uutta.
Toivottavasti nykyinen kierrätystrendi ei jää pelkäksi trendiksi.
VastaaPoistaEniten harmittaa nykyiset kodinkoneet ja muu elektroniikka jotka kasataan huonoista matskuista.
Mitään ei "kannata" korjata kun uuden saa melkeen samaan hintaan.
Ja vaatteet on ilmeisesti tehty kertakäyttöön, yhdestä pesusta kulahtavat..
Sanos muuta Helinä! Uudet koneet on niin hifiä, ettei korjaaminen enään usein onnistu.. Ja kun korjaajan kotiin saaminen Suomessa maksaa moninkertaisesti sen kuin paikallisen valmistajan palkka jossain halpatuontimaassa, niin kaatopaikat on väärällään puolikuntoista konetta.
VastaaPoistaSama pätee autoihin. Jos jättää tielle, ei voi enään edes toisella autolla käynnistää, kun ajotietokoneet sekoaa :(
Hmm, kommentointisysteemi näkyy tosiaa muuttuneen -sopivasti koska olen unohtanut käyttäjätilini tunnussanan!
VastaaPoistaKorjaamo on todella viehättävä näkoinen ja näin "lapsi"perheessa haastavampaa korjattavaa riittää aikas paljon, milloin laskettelutakin vetoketjun vaihtoa tai hupparitakin alaresorin uudelleenmuokkausta....
-pirkko-
Kolmen vuoden ajan (2000-luvun alussa) pyöritin Vanhassa Porvoossa taidekirjansitomoa. Hyllyissä oli hetimukaantuotteita, tein uniikkeja tilaustöitä ja ennen kaikkea korjasin vanhoja kirjoja. Ihmisillä oli paljon aarteita joita halusivat korjattavan. Eikä se aina ollut asiakkaan kannalta "järkevää", kirjansidontakin kun on varsin aikaavievää puuhaa eli kallista, mutta tunnearvoa on mahdotonta mitata! Niin saivat monet mummon keittokirjat, lapsuuden värssykirjat jatkoaikaa elinkaareensa.
VastaaPoistaVaatteista aika usein kuulee, ettei kannata korjata, maksoi niin ja niin vähän osattettaessa. Kannattaisiko sittenkin, jos on kerran mukavan vaatteen löytänyt?!
Pirkko: saisitko unohtuneet tunnuksesi Bloggerilta tilaamalla sähköpostiin? Just tuommoiset vetojketjunvaihdot sun muut saa mut epätoivoon. Silloin on kiva jos saa viedä ammatilaiselle.
VastaaPoistaVilijonkka: Vai oli sulla sellainen ihana nostalgiaputiikki! Kirjansidonta on hauskaa. Ja samaa mieltä siitä, että kyllä lempivaate pitää kuntoon saada, jos ei itse onnistu, niin rahalla sitten. Sillä niinhän se on, että on ne suosikit, jotka pidetään puhki, vaikka kaappi on väärällään ehjää ja parempi kuntoista. Itse tässä juuri viidettä talvea varten kääntelen ja kursin villakangastakkiani, kun en vertaistaan löydä.