Tervetulleita pyjamapäiviä

Viime lauantaina ennakoin jo lomaa ja vietin koko päivä pyjamassa. Vieraitakin kävi, mitäpä siitä. Kahdesti sujahdin silkeissäni toppa-asuun. Mukava tunne. Vatsa vapautuneena väljissä vaatteissa. Laskin jopa koiran kanssa mäkeä, kun sellainen liukas töppärä tuli lenkillä vastaan.

Lisää näitä päiviä.

Joulua kohti

Maali rapisee puutuolissa. (Ahvenanmaa on vähän kaukana)

Ehdin jo miehen kanssa lyödä vedon siitä pysyykö lumi vuoden vaihteen yli. Tallustimme untuvaan ja villaan pakkautuneena. Jouluvalot hohkasivat valkeasta kinoksesta ja jalan alla narskui pakkaslumi kiristyvässä illassa, tuli tunne, että näillä hangilla mennään kevääseen asti. Vielä pyryttää vimmatusti, vaikka etelässä on peloteltu nollakeleillä.

Oli miten oli meillä tiedossa pakkasjoulu. Yöjuna, Lappi, mökki, takka, perhe, moottorikelkka, seurapelit, aamusauna, yösauna,..pienimmät paketit on kääritty mukaan.

Mukavalta tuntuu myös tarjota oma koti joulun ajaksi ystävien käyttöön. Eipähän jää talo tyhjilleen ja ystävät välttyvät hotellilta. Ovissa nähdään tänään!

Astronautti kulki ja nautti

Sattuipa niin ihanasti, että lapsuudenystäväni ja nuoruudenystäväni löysivät myöhempinä vuosina toisensa ja saivat kaksi ihanaa lasta. Ja meillä oli ilo viettää viikonloppu heidän kanssaan.



Koira oli kova sana kaksivuotiaalle. Ja niin oli koiran leikkauskaulurikin, jonka pikkumies iski spontaanisti päähänsä ja tepasteli ympäriinsä hilpeyttä herättäen.
Kiitos M&M&N&M ja tervetuloa uudelleen!

Sunnuntaina paikkailtiin miehen kanssa menneen viikon kiireitä ja vietettiin ihana koti-ilta kainalokkain.

Lepo!

Huh, mikä viikko. Hetken jo luulin, etten selviäisi viikonloppuun asti ilman itkua. Soittelin vakuutusyhtiöön, varailin tikinpoistoja ja omia lääkäriaikoja. Töissäkin harmia. Onneksi ehdin ostaa lahjat ennekuin jalka vallan kipeytyi. Sitten konkkasin koiran lääkärit ja omat lääkärit. Iltaisin piiskasin itseni laittamaan vielä yhden koneellisen pyykkiä tulemaan, väsyneenä unohtelin ripustaa ja jouduin seuraavana päivänä pyöräyttämään koneen uudelleen. Kokoajan väsytti ja kolotti jostain.

Jostain syystä minulle syntyy joulumieli juuri lahjojen paketoinnista -joten toiveikkaana paketoin minkä ehdin, mutta joulufiilistä vaan ei kuulunut.
Joka päivä söin Saarioisten Bataattilaatikkoa yhtäpaljon siitä syystä, että se oli maullaan kuin siitä syystä, etten muuta jaksanut.

****

Miehellä oo ollut toisenlaista kiirettä. Työmatkan päätteeksi pikkujoulut, valmistujaisjuhlat ja sunnuntaina peli-ilta. En tiedä millä polttoaineella hän kulkee. Torstaina ehdittiin nähdä 20 minuuttia aamusella ja perjantaina (ihan kokonaisen!) tunnin, kun kävin juomassa shampanjat hänen toisen tutkintonsa kunniaksi diblomin luovutustilaisuudessa.

Joku piti valmistuneille puheen. Varoitteli tyhjästä olosta, moisen leipätyön ohella suoritetun urakan jälkeen. Onnitteli meitä kotiväkeäkin, kun saamme kahden vuoden ponnistuksen jälkeen taas nauttia eri tavalla yhteisestä ajasta. Herkistyin siitä aika tavalla, josko ensimmäistä kertaa suhteemme aikana ei olisi jokin iso myllerrys menossa. Urheasti katkasin tien kurkkuun nousevalta palalta.

Ja selvisin siitäkin pirauttamatta itkua.

Mutta kun tulin kotiin, sain koiran ulkoilutettua, ostokset kannettua kotiin ja jääkaappiin, taas yhdet pyykit koneeseen, tuli minulle tyhjä olo. En yhtäkkiä tiennyt mitä tekisin. Työnsin bataattilaatikon uuniin ja söin vähän lisää.

Omituiset otukset -ja tuliaiset

Rakastan pikkueläimiä.


Minusta ne ovat mielenkiintoisia omine touhuineen.



Sametilla oli ranta rei´itetty. Viiden sentin välein oli pikkuinen kolo. Koloja joihin sentinmittaisia rapusia kiirehti kun askeleet lähestyivät. Hiirenhiljaa kun odotti, ne uskaltautuivat takaisin keräämään pientä hiekkapalloa päänsä päälle. Palloa, jonka ne sitten huolettomasti pyyhkäisivät niskan taakse ja tehdäkseen seuraavan. Kai ne söivat siitä hiekan seasta jotain hyvin pientä murkinaa.

Ja tämäkin vekkuli kaveri oli nyrkin kokoinen.




Tämä näytti kaukaa koristeelliselta kepiltä, mutta läheltä se olikin inhan näköisten pikkuniljakkaiden peitossa.




Koira näyttää jakavan kanssani kiinnostuksen rannan eläimiin. Jotain se sillä näki, niin kiinnostuneena se haravoi katseellaan rantavettä.




"Susikin" oli eksynyt etelään. Mahtoi olla huskylla kuuma.


Entäpä nämä rantaan ajautuneet ihmisvalaat?


Rakastan siis pikkueläimiä...tai sanotaanko, että enimmäkseen nautin näistä pikkukavereistä. Kunhan ne pysyttelevät vaaksan päässä iholta.

Vaan taisinpa saada pitkäaikaisemmankin kaverin. Viikko matkan jäkeen alkoi syyhyttää varpaaväliä. Pisti. Kuumotti. Päkiä muuttui sietämättömksi astua.Koitin etsiskellä piikkiä tai tikkua, puremaa. Kun sitten jalkaan ilmestyi jo silminnähtävä parisenttinen polku painelin lääkäriin.

Vaan lääkäri ei ottanut minua tosissaan. Toinen lääkäri sentään näki polun ja määräsi salvaa ja antibiootin, mutta ei tiennyt mikä lie. Ei ohjannut mihinkään. Hiivatin hiivatti -tämä on nyt liian läheinen kontakti. Ystävä sitten neuvoi menemään heti infektiotautien lääkärin vastaanotolle. Illan niitä googlailin. Ja näitä trooppisia matoja, mutta uskokaa pois -ette halua tietää niistä tämän enenpää.

Kylppärikipinä

Kun kotona on seuraavaksi vuorossa kahden WC:n ja saunan kylpyhuoneen remontit hakeutuu kamerakin lomalla saniteettitiloihin. Huomasin kuvaavani jopa yleisiä vessoja -Ylelliset pienet valkoiset käsipyyhkeet taiteltuina kulhoon, keraamiset lavuaarit puutasolla, kasveja, kohdevalot ja luonnonkivistä tehty lattia. Ah! Kaikesta näki, että joku kävi vähän väliä tarkastamassa WC:n siisteyden.

Nämä ensimmäiset kuvat tuosta samaisesta ihanan värikkäästä hotellihuoneesta, josta jo kirjoitin.







Lisää kylpyihanuuksia: Bangkokin hotellin valkeat vohvelikankaiset aamutakit olivat ihanat! Huoneessa oli sekä kylpyamme, että suihkukaappi!* Ja pikkuruiset pullot olivat niin stailit metallikorkkeineen, etten voinut olla nyysimättä niitä mukaan. Mies katsoi pahalla. Olikohan se suurikin rikos? Menevätkö ne roskiin -vai täytetäänkö ne? Etiketit olivat ainakin tuliterät...eli roskiin? Kylpyhuonemaniani on siis johtanut jo kleptomaanisiin mittasuhteisiin.





Entäpä ostokset sitten, luonnon kosmetiikkaa kauniissa purnukoissa. Aromaterapiaa, kookos- ja aromaöljyjä, aloevoiteita. (Ja nyt on tehty miehelle kauppalistaa seuraavaa Bangkokin työmatkaa ajatellen.) En malta odottaa, että pääsen kylpytilojen kimppuun ja saan asetella kaikki sievät purnukkani hyllyyn. Loma on onnistunut silloin, kun remonttikärpänen puraisee kotiin tullessa!



Viime viikonloppuna minä kuitenkin yhä enenmäkseni lepäilin laakereillani, mutta mies sai makuuhuoneen hormiin tuuletusräppänän tehtyä. Tervetuloa raikas ilma!

*Mutta valveutunut matkalainen ei tietenkään päästä ammeellista kylpyvettä ja suihkutteleekin maltillisesti!

Värikylpy

Jos mikä teki terää syksysynkkien jälkeen, niin valo ja värit. Yksi matkan ensimmäisten päivien ilon aiheita oli miehen valitsema hotelli, jossa saimme räiskyvän värikylvyn.





Toinen eteläisen ilmanalan mahdollistama miellyttävää vaihtelua tuova seikka on tyystin erilaiset pinnat ja materiaalit kuin mitä pohjolassa rakentamiseen käytetään. Bambua, palmunlehvää, kiveä, savea, mosaiikkia, kookospähkinänkuoria ja tummia puulaatuja. Silmä lepäsi, kun joka päiväisiä tarve-esineitä oli tehty luonnon materiaaleista muovin sijaan.









Pidempään en voisi näin räiskyvän paletin kanssa elää.

Paratiisipaikat ja kääntöpuoli

Vihdoin tähän matkakertomukseen.
Pääpiirteittäin ja reitti.

KOH SAMUI
Samui oli meille ennastaan tuttu ja turvallisen kaunis ja siisti.
Täältä oli alkuperäisen matkasuunnitelman mukaan tarkoitus jatkaa samoin tein täydentämään viime matkalla lyhyeksi jäänyttä piipahdusta pieneen ja rauhalliseen Koh Taon saareen, sukeltajien paratiisiin. Sääennuste kuitenkin lopasi monsuunisateita, joten neljän Samuilla levätyn rantapäivän jälkeen suuntasimme kuivaan pohjoiseen.


Paikallinen nainen myy ruokaa auringolta suojautuneena.
Ostimme surutta näistä liikuteltavista keittiöistä ja pysyimme terveenä.


Hämärän laskeutuessa alitajunta alkoi
suotta ehdotella pitkähihaista paitaa.

KOH SAMET


Laiva on lastattu elintarvikkeilla






Vakuuttavat portinvartijat. Liekö tämä
kalastajien kylä, se meille ei selvinnyt.



Samet on paikallisten suosima pieni viikonloppusaari kolmen tunnin bussimatkan päässä Bangkokista.Hauskaa tällä saarella oli juuri paikallisten osuus, me länsimaiset turistit olimme vain kymmenen prosentin luokkaa. Täyteensä lastatut kalastajaveneet kuljettelivat edestakaisin ruokatarvikkeita ja matkalaisia. Olisin toivonut niiden kuljettelevan myös roskaa. Liekoö niin ettei jätehuolto toiminut tarpeeksi tehokkasti tuolla pienellä viikonloppuisin kuormitetulla lomasaarella, vai oliko paikallinen siisteysstandardi jotain muuta kuin länsimaisille turisteillä rakennetuissa paikoissa. Valkoisten hiekkarantojen jälkeen tuli bungalowvyöhyke, heti sen jälkeen alkoi roska ja ryteikkö. Tällä saarella ei päässyt unohtumaan sekään fakta, että thaimaa on kehitysmaa. Siitä muistuttivat mm. paikallisten hökkeliasumukset -ja tietenkin vanhat kalpoisat miehet paikallisten tyttöjen kanssa.



Kun viettää 12 tuntia työpaikallaan, niin milläpä ajalla sitä kotinsa kuntoon laittaisi tai mitäpä sitä juuri viihtyisällä kodilla ehtisi tehdäkään. Meitä kummastutti, että joka paikassa näytti olevan sama meininki: Ihmiset olivat työpaikoillaan aamusta iltaan. Muutama tekee kerrallaan töitä ja loput odottelevat. Eikö olisi järkevämpää jakaa työvuorot? Että ehtisi nähdä lapsiaan ja hoitaa kodin asioita. Tai eikö odotellessaan voisi vaikka lueskella tai opiskella?



BANGKOK
Alunperin meidän ei tänne pitänyt tulla nyt lainkaan. Loman loppu puolella luksushuone, kuiva päänahka ja kaupunki alkoi tuntua hyvältä idealta. Ostoksetkin olivat aikalailla tekemättä.


Katuvilskeen ja pölyn ulottumattomissa









Taikatemppuja ostoskadulla. opin ainakin kaksi, kolmas on videolla ja vaatii paljon treenia.


Katuompelimo


Jonkun lokoisa vihreä pesä.


Jos sinulla on rahaa voit perustaa
viiddakkopuutarhan suurkaupunkiin