En voinut enää kauempaa katsella pihassa rehottavia nokkosia veden herumatta kielelle. Nyt juuri sopivia 20-centtisiä. Lateksihanskat käteen ja naps,naps -sitten lettuja paistaan! (Olen muuten pahimman sorttinen lateksihanska-addikti, toimitan ne päällä kaiken sen, mitä muut tekevät muovihanskoissa. Muovihanskat kun tuntuvat lamauttavat käteni toimimattomiksi)
Mutta siis nokkoseen. Siinä missä jotkut toiset riuhtovat nokkosta harmin kyyneleet silmissään pois puutarhastaan, minä katkon nätisti varret varoen juurella kasvania pikkuisia ja jään odottelemaan uutta satoa. En meinaan poimisi nokkosta mistä tahansa polunvarren pisukosta. Nokkonen kerää itseensä nitriittejä ja siksi on jätettävä huussin takuiset rauhaan vaikka kuinka komiasti kasvaisi. Muita vinkkejä nokkosesta voi katsella täältä.
Olen vähän kintaalla viitannut nykyiselle superfood -kulttuurille, jossa rahdataan gojimarjoja toiselta puolen maailmaa tänne meille, vaikka omat hillat on puhtaita ja hivenaineita pullollaan. Suomen luonto kasvaa omaakin superruokaa, juuri sellaista mistä meidän elimistömme on tottunut nappaamaan ravinteet talteen.
Esimerkiksi nokkonen on "piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna." sanoo vikipedia ja kertoo, että Nokkonen oli Rautavaaran mielestä suomen arvokkain luonnonvarainen ruokakasvi. Onpa se tunnustettu nykyaikanakin.
Kahdella pannulla paistellen ei kauaa tarvi hellan edessä notkua.
Plettuset on syöty ja varsista on tekeillä lannoitevesi puutarhaan.
Loput lehdet kuivamaan!
Nam! Ihanaa päivää!
VastaaPoistaMä en oikein ikinä ole päässyt jyvälle näistä nokkoslätyistä. Se on mun silmissä kun vähärasvainen kasvisrasvajäätelö jossa maku ja terveys on mennyt pieleen toistensa vaikutuksesta.
VastaaPoistaMutta kasvien juurelle nokkonen tosiaan kelpaa.. ainakin alkukesästä.
Noista pinaateista tuli mieleen että olen joskus lukenut tälläisen.
"Vuonna 1870 tehtyjen laskelmien perusteella pinaatin luultiin sisältävän kymmenenkertaisen määrän rautaa verrattuna todelliseen arvoon. Tämän uskomuksen seurauksena esimerkiksi Kippari-Kalle saa voimansa pinaatista. Lopulta vuonna 1937 kävi kuitenkin ilmi, että käsitys pinaatin valtavasta rautapitoisuudesta perustui laskelmissa tapahtuneeseen desimaalivirheeseen, joka oli päässyt leviämään hämmästyttävän laajalle."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pinaatti
Leena:
VastaaPoistaMä luulen, että mun on tehtävä lähipäivinä toinen satsi!
Janne:
Hauska juttu tuo pinaatin desimaalipilkku. Aika yllättävää, että noita asioita on ylipäätään pystytty tutkiin jo 1800-luvulla! Tai edes tiedetty mitään hivenaineista.
Olen muuten täysin samaa mieltä kasvisrasvajäätelöstä. Niin kuin kaikista muistakin kevyttuotteista. Jos halutaan herkutella, niin sit herkutellaan, eikä petetä itseään!
Nokkoslätyt, ei mulla putoo tuohon kategoriiaan, mut ymmärrän toki pointin. Älä ihmeessä lisää lettutaikinaasi, jos ilman on parempi!
Minà RAKASTAN nokkoslàttyjà. Ja koska minulla on tààllà vielà puolukoita, huomen illalla herkutellaan vuoristomajalla! Kiitos!
VastaaPoistaSlurps! Tosi kiva postaus - ja erittäin herkullisen näköisiä plättysiä!
VastaaPoistaNäyttää herkulliselta! Keittoa nokkosista on joskus tullut tehtyä, mutta lettuja ei, täytyy kyllä kokeilla!
VastaaPoistaKäytän myös nokkosta!! ja olen tismalleen samaa mieltä superfoodeista, kotimaan ja mieluummin omanmaan ja metsän antimet riittävät minulle vallan mainiosti!!
VastaaPoistaNokkoslättyjä en ole vielä koskaan tehnyt, suunnitelmissa on ja nytkin taas paistelin pojille tavislättyjä :)
Meillä on mennyt jo kolme satsia nokkosia pakkaseen ja lisää pitää keräillä lähipäivinä. On sitten syksyllä ja talvella mistä ammentaa... :D
VastaaPoistaNokkosletuja paistelin mäkin sunnuntaina. Ja hyvvää oli!! Kotimaiset kasvikset, marjat, sienet muutenkin kunniaan :)
VastaaPoistaMinäkin illalla napsin nokkosia talteen ja laitoin pakkaseen. Toisen satsin voisin kuivattaa. Ja ihan omasta pihasta löytyy tavaraa!
VastaaPoistaSamaa mieltä superfoodista, eli kotimaiset supertuotteet kehiin! Marjoja ja sieniä ja metsiin isot määrät!
LIssu: italiassakin nokkosta vai? Puolukat taitaa silti olla suomesta?
VastaaPoistaMaire :)
Eve: mä muuten kokeilin myös nokkospestoo! Pelkästään oli liian kitkerää, mutta 50:50 tavallisen basilikan kanssa oli oikein hyvä.
Heidi: mä luulen että ihmisiltä helposto unohtuu, että kussakin maailman kolkassa on omat superfoodinsa. Toki saahan niitä muidenkin maiden herkkuja kokeilla, parempi se on niitä popsia kun ulkomaista roskaruokaa.
SannaH: joo pakkaseenkin on helppo laittaa, kuivattiuja nopeempi ripauttaa ruokaan. Laitan koirankin ruokaan pitkin vuotta kuivana putuna.
Teija: niin just!
Nonna: säälittävää kun ne jää metsiin. Hyvä jos thaimaalainen tulee poimimaan, jos ei suomalainen itse viitsi.
Juuri olen tuijotellut noita meidän 20 centtisiä nokkosia, että mit niille keksisin. Jotain pitäisi tehdä... hanskat käteen siis ja lettuhommiin...
VastaaPoistaMinä olen nyt kateellinen, kun kaikissa blogeissa tehdään nokkosista kaikkea herkkua ja minulla ei ole nokkosia. Mistäköhän lähtisin niitä metsästämään?
VastaaPoistaTeetkö sä ihan oikeesti lettuja, etkä lättyjä???
VastaaPoistaNoi näyttää hyviltä ja terveellisiltä.Mä en ole koskaan tykänny kaupan pinaattiletuista.
VastaaPoistaKeitosta kylläkin.
Aurinko ja kuu: tai keittoa, sämpylää, pestoa, teetä, kylpyvettä, hiusvettä....ihme kasvi taipuu mihin vain: ennen puuvillan tulemista siitä kuidusta tehtiin mm kalaverkkoja, alusvaatteita ja säkkikangasta!
VastaaPoistaKirjailijatar: sanoppas se. eikös ne ole aika lailla asumusten luona tai polkujen varsilla. Niitä on tietenkin aina silloin runsaasti, kun pitäisi päästä villivadelmia poimimaan!
Elämäni matkat: sanon lättyjä, plettuja, lettuja kirjoitan lettuja...älä kysy miksi!
Sannu: Kaupan pinaattiletut ja paksuja, nokkosesta ei taida saada lettuja edes ravintoloissa, saati kaupasta. Ihme juttu.