Onnenpensas puhkesi kukkaan.
Olen odottanut tätä. Monen haikean vuoden jälkeen vihdoin onnellinen äitienpäivä, joka synnyttää uusia, hyviä, muistoja. Lähetän ajatukseni niille, joille tämä päivä on haikea ja jotka kaipaavat tänään, minäkin yhä kaipaan. Hyvää äitienpäivää!
* * *
Lähden piipahtamaan Kaapelille Kirrätystehtaaseen.
Käteistä mukana löytöjä varten!
Täälläkin yksi kaipaava, jo kuudes vuosi, kun äitienpäivän kukat on viety haudalle. Itku tuli, kun luin tuon sinun viimevuotisen postauksen. Mutta onneksi on niin paljon ihania muistoja! Voimia!
VastaaPoistaOnnenpensaskin kukkii teidän onnenne kunniaksi! Uskon, että jos menettää jotain suurta, antaa elämä tilalle jotain muuta. Ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa, ihmisen ollessa valmis vastaanottamaan ja ennen kaikkea huomaamaan.
VastaaPoistaKaunista toukokuun jatkoa ja hyvää vointia, sinulle eth.
Anonyymi: Itkuja riittää, mutta ajattelen, että niihin liittyy se ihana ajatus, että on ollut hyvä äiti ja paljon kaivattavaa.
VastaaPoistaVilijonkka: niin juuri minäkin mietin. Kauan olen saanut odottaa, sitä paremmalta tuntuu ja osaa laittaa paremmin asiat tärkeysjärjestykseen.
Ihanaa toukokuun jatketta sinullekin sinne kauaksi. Joskus kun jasat niin kerro mitä olet oppinut sikälaisistä äideistä ja lapsista!