Talvi oli taittanut rhodolta oksia, otin ne kolme viikkoa sitten epäuskoisena sisälle maljakkoon. Nyt ne ovat kohta kukassa. En olisi uskonut että jaksavat kukkia maljakossa.
* * *
Minulla on jokin harvinainen latenssivaihe. Kyllästyttää ja laiskottaa. Jos arkirumba hetkeksi katkeaa en tiedä mitä tehdä. Tiedän tunteeseen syyllisenkin: Oli sellainen hoppujakso, joka sai minut ylikierroksille ja nyt on vaikea rauhoittua. Tuntuu, että olen unohtanut jotain tärkeää. Että kohta, kun sen muistan, on taas paniikki. Näen unia, joissa ajan vastaan tulevan kaistaa.
Koska meillä ei ole telkkariakaan, jonka eteen voisin heittäytyä renkkaamaan kanavia, tahtoisin hovineidin, joka pitäisi minulle seuraa ja viihdyttäisi. Todennäköisesti en sietäisi häntäkään.
Mieleni tekisi tehdä vain kaikkea sellaista, josta revennyt käsivarteni ei tykkäisi. Sain sen jo särkemään uudelleen ja nyt joudun elämään taas tiukemmin sen ehdoilla.
Tiedän, että tämä menee ohi muutamassa päivässä. Särky ja horros.
***
Nauratti aamulenkillä, roskakuski näytti olevan liikkeellä eilisin silmin. Siniset shortsit ja Leijonapaita. Liekö tullut torilta suoraan vuoroon?
Kuulostaa niin tutulta! Koitapa ajaa systeemisi alas ja malttaa käden kanssa!
VastaaPoistaMä voin lähettää sulle meidän kotiapulaisen koheltamaan teille. Jo loppuu sullakin löhöilyt sikseen kun saisit juosta sen perässä pelastamassa tavaroita naarmuttamiselta ja rikkomiselta. Meillä on talossa (muttei meidän omistuksessa) kaksikin suurta taulutelkkaria, koska vuokraemännän mielestä "kuuluu olla". Edellisen kerran taisin töljöttää telkkaria Japanin järistyksen aikoihin yhtenä iltana mahtipontisten hyökyaaltofilmien vuoksi. Aika öllöä sekin.
VastaaPoistaHyvää vointia! Ei kai lorvmisessa mitään vikaa ole? Lupaan ettet pahemmin löhöile ensi keväänä näihin aikoihin!
Miten käsi voi?
tulin heti vastavierailulle, ihana blogi!
VastaaPoistaNiinmpä niin julia!
VastaaPoistaVilijonkka: Mä olen saanut värikkään kuvan sun kotiapulaisesta/laisista. Vieras huseeraaja kodissa vois aiheuttaa mullekin juuri tuon perässä kulkemisen. Ja varmaan vieraassa kulttuurissa riittää omituisia ja suorastaan nurinkurisia tapoja ja vahtimista vielä enenmän.
Touhuuminen on mulle luontaista ja kiukuttelen täälä kun on hidastettava kropan takia.
Käsi taas parempi, jouduin kyl laittaan kipuvoidetta parina iltana ja lepuuttaan.
Soila: tervetuloa kurkkimaan!
Ihana sininen kangas! Mistä tuota saisi...?
VastaaPoistaLinnea: eipä auta kuin koluta kirppareita silmä kovana. No jos ei juuri tuota, niin kyllä noihin retroverhoihin vielä välillä törmää. Jotkut pyytää kiskurihintaa, toiset myy parilla eurolla.
VastaaPoistaOlipas nostalgista! Tuo sininen kangas oli lastenvaunuissani vuosimallia 1971.
VastaaPoistaTerhi
Terhi: Sattuipa hauskasti. Täältä on viime päivinä bongattu sekä tuttuja kankaita, että leikkilastenvaunuja.
VastaaPoista