Tyttäremme syntyi 17.8 keskiviikko aamuna kello 10.08 suunnitellulla sektiolla.
Suureksi helpotukseksi saimme heti perhehuoneen, jossa odottelimme, kun joku hätäisempi oli veitsen alla. Sitten leikkaussaliin jännittyneenä kolmen tunnin yöunet takana. Kätilöopiston ihanan henkilökunnan huomaan.
Jännityksestä krampissa puristin hoitajaa kädet hiessä, kun selkäytimeen laitettiin puudutuspiikit ja epiduraalit. Tökkiminen tuntui kestävän ikuisuuden. Vatsa pestiin, testattiin puudutuksen tehoa ja isä kutsuttiin vierelle. Siinä ei sitten enää kauan nokka tuhissutkaan, kun lapsi oli maailmassa! Tyttö voi heti erinomaisesti ja ennakkotiedoista poiketen sain lapsen rinnoilleni jo leikkaussalissa. Miehen kanssa katsoimme yhdessä dimangiamme, kunnes mies lähti osastolle lapsi ihollaan odottelemaan minua heräämöstä.
Varustettuna täydellisellä imuotteella tyttö siellä hamusi jo täyttäpäätä isän rintaa, kun tuntipari myöhemmin malttamattomana pääsin heräämöstä. Tyttö rauhottui heti rinnalleni. Imi ja nukkui, imi ja nukkui. Ja me ihailimme ja ajattelimme, että helppoa kuin saippuanteko. Kätilöt kehuivat, että ompas tyttö kuin oppikirjasta! Vaan tuli yö ja pikkusemme rupesi melskaamaan jo kohdusta tuttuun tapaansa. Isä kuljetti häntä rinnalta toiselle koko yön, minä hammasta purren kääntyilin haavani kanssa. Aamuviideltä pääsimme nukkumaan. Kolme tuntia sain kokoon. Isä niukasti enemmän. Mutta voi ihmettä, energiaa riitti taas seuraavaksi päiväksi. Pieni tyttäreni täytti varastoni pelkällä olemassa olollaan!
Siinä sitten opettelimme rutiineita seuraavana päivänä. Minä ensin vain sängyltä seuraten isän touhuja. Pidimme tarkkaa päiväkirjaa imetyksestä ja merkitsimme muistiin mitä milloinkin tapahtui. Lapsi oli taas kuin enkeli.
Epäuskoisina kuuntelimme, kun kätilö alkoi leikkausta seuranneena torstaipäivänä puhua meidän kotiuttamisestamme jo perjantaina. "Jos kaikki olisivat näin itsenäisiä ja luontaisia vanhempia, olisimme pian työttömiä", hän kehaisi ja minä paisuin ylpeydestä joukkuettani kohtaan. Menimme nukkumaan tyytyväisin mielin, ja vaikkei niitä tunteja taas paljoa kertynytkään, meni yö jo paremmin ja selvisin muutamasta yösyötöstäkin yksin ja isukki sai unta palloon!
PS. Alan ymmärtää vanhempia, jotka puhuvat sujuvasti lastensa suolentoiminnasta ruokapöydässä. Lupaan kuitenkin, että säästän teidät jatkossa siltä.
Tälle on hihitetty: Isä otti kuvan nukahtaneista. Myöhemmin kun vähän zoomailtiin, huomattiin, että lapsikin näyttää että "hyss!"
voi oikein paljon onnea:)
VastaaPoistaihan liikuttuneena luen ja katson kuvia, nuo ensihetket on ikimuistoisia ja niin tärkeitä...<3 ja suloinen on pienokainen!!
VastaaPoistaiik, olen ihan tippa linssissä! Onnea teille, koko joukkueelle!
VastaaPoistaIhania aikoja....:)
VastaaPoistaoi ihanaa onnea teille kaikille!
VastaaPoistaja sinulle onnittelut siitä, että onnistuit hissuttelussa ja lepäämisessä!
me vietimme mieheni kanssa 20-vuotishääpäiväämme prinsessanne syntymäpäivänä, mukava yhteensattuma.
Oi ihana, oikein paljon onnea koko perheelle! Omat kokemukset ovat vielä niin tuoreessa muistissa, että ihan tässä herkistyy kuvia katsellessa. Oma poikani on kohta 2 kk.
VastaaPoistaVauvantuoksuista arkea teille sinne ja toipumisia sinulle!! :)
Sylintäydeltä onnea pikkuisesta koko perheelle! ♥
VastaaPoistaNautinnollista vauva-arkea!
Kuulostaa kovin samanlaiselta kuin meillä 1.3v sitten:) Taitaa olla sama sairaalakin, Kättäri?
VastaaPoistaOli kyllä niin sujuva toimenpide - tunsi olevansa hyvissä käsissä! Vaikka mekin jouduttiin odottelemaan samasta syystä. Ihana osasto, henkilökunta ja vastoin muiden mielipiteitä, minusta myös ruoka oli hyvää! Saako kysyä syytä sektiolle? Itsellä oli perätila.
Oikein paljon onnea uudelle perheelle ja pikkuiselle suloisuudelle♥
VastaaPoistalämpimästi
maria
Suloinen pikkuinen :) ja hienoa että kaikki on mennyt hyvin!
VastaaPoistaMulle tulee parin päivän kuluttua kuluneeksi 2 vuotta samanlaisesta tilanteesta. Voi tuska, vieläkin muistan ne parit ekat käännösyritykset sängyssä leikkauksen jälkeen. Mutta onneksi toipuminen on nopeaakin nopeampaa.
VastaaPoistaIhana musta tukka!
...vauvakuume!
VastaaPoistaIhana peikkotyttö!
Lämpimästi onnea koko perheelle! Kaunis vauva ja ihanaa kun kaikki on sujunut hyvin :)
VastaaPoistaVoi miten täydellinen pikkuinen, täydellinen onni. Nuo ensimmäiset päivät ovat maagiset - tunnelma ei unohdu koskaan.
VastaaPoistaSydämelliset onnittelut keijukaisesta!
Ah, ja huoh ja niis. Ei ole mitään parempaa, ihanempaa ja täydellisempää, kuin nuo kertomasi ensihetket perheenä. Vastasyntyneen tuoksi on huumaava ja se ihmeellinen energia... se hormooneista peräisin oleva, on ihmeellinen luonnonilmiö. Onneaonneaonnea.
VastaaPoistaOnnea koko joukkueelle ja toipumista sinulle! :)
VastaaPoistaTuhannesti onnea. Mä olin samaan aikaan laitoksella kun sain tytön päivää aikaisemmin ja tunnistin tuon melko mauttoman ruuan hih.
VastaaPoistaMahdottoman paljon onnea koko perheelle! :)
VastaaPoistaVoi onnea, nuo hetket jäävät mieleen ikiajoiksi. Ja juuri se taika, että vähäisistä unista huolimatta jaksaa! Mutta on sitä silti nukuttava äidinkin :o), joten lepää mahdollisimman paljon tulevina viikkoina, nuku kun lapsikin nukkuu.
VastaaPoistaAnu
Voi aivan äärimmäisen paljon onnea ihanan tytön vanhemmille!
VastaaPoistaOnnea kovasti! Ihania kuvia tosiaan ensi hetkistä :) Tallentakaa kaikki ekan vuoden tärkeät jutut paperille, ne tuntuu sillon kun ne tapahtuu sille, että tää muistetaan aina, mut ei, ne unohtuu. Oi kun saisi tuoksun ja tuhinan purkkiin!!
VastaaPoistaHei kaikki, kiitos onnitteluista, kiitos kommenteista! Palaan näihin pian, päivät juoksee, koitin tänään vihdoin saada ekan viikon muistot ylös, koitan kirjoittaa huomenna vastauksia teille!!
VastaaPoista