Mies meni asioille kaupunkiin. Tosta noin vain. On parhaillaan ruokaostoksilla Stockmannin herkussa (koska päätti tehdä illalla intialaista ruokaa, mitä se sitten onkin).
Minä tulin uskomattoman kateelliseksi. Että noin vain voi lähteä kaupunkiin ihmisvilinään, haahuilemaan, kävelemään sinne tänne ja julkisilla suhaamaan edestakaisin!
Viimeksi kun MINÄ lähdin tästä talosta jonnekin, niin piti etukäteen soittaa sinne Ikeaan, että onko heillä lainata PYÖRÄTUOLIA, jossa tälläinen supisteleva pallomaha voitaisiin työnnellä läpi hallien! Siinä minä sitten istuin läpi ostosmatkan ja aivan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi huomiota herättävää, tehosti mies vielä ajoa asiaankuuluvin peruutusäänin ja äänitehostein.
Minä kun luulin että se LAPSI sitoisi minut vähäksi aikaa kotiin, en että tämä vatsa! Minun piti tekemäni vielä vaikka mitä ja mennä vaikka minne tänä viimeisenä vapaudenkesänä...näin luulin.
***
Aamukammassa 10 piikkiä
***
JK: Mies tuli kotiin ja huomautti, että hän millään julkisilla ollut liikkeellä kun pyörällä pisti menemään 10 kilsaa suuntaansa. No, se ei kyllä kateuttani helpottanut! Pyörällä kevyesti viilettäminen on kesän suola, nyt senkin huomaa.
Ymmärrän tuskasi, mutta minulla hymyilyttää silti. Kohta sulla on se kaveri rintarepussa tai vaunuissa ja jos lapsi on hyvätapainen ja -uninen, sinuahan ei pidättele mikään. Siihen asti - koeta kestää.:)
VastaaPoistaEi kai se enää haittaa vaikka synnytys alkaisikin? Eli baanalle vaan nauttimaan ja siitä taksilla sairaalaan jos siltä tuntuu!
VastaaPoistaOuti: niin sitä toivon! Sellaista pikkukaveria, joka kulkisi alusta asti mukana ja antaisi äiskän istuskella kahvioissa, tavata ystäviä ja liikuskella ympäriinsä
VastaaPoista<3
Anonyymi:
No jos se menisikin sillälailla niin hyvä, mutta kipu pysäyttää aika tehokkaasti ennenkuin sinne asti pääsee. Ja kun jo tässä kotosalla hissukseen toimitellut puuhat johtaa siihen, että aamuöystä istuu suihkun lattialla poltojen kanssa, niin eipä juuri voi kuin haaveilla lähtevänsä mihinkään ilman autokuskia.
No huomenna tulee se eilen mainitsemani kimppa-auto meille ja minäkin pääsen johonkin!
Anteeksi vain, mutta tuo postaus sai mut nauramaan vedet silmissä! :D
VastaaPoistaVauvamahat on ihania, sellaisen tullessa vastaan minun täytyy hillitä itseni etten mene kysymään, että saako sitä silittää. (Taitaa olla se biologinen kello...)
Ihan asiasta toiseen...
VastaaPoistaVoi että, sulla on kyllä varmaan maailman kaunein ja hienoin ja ihanin vauvamaha!
Maija: silleen pienet tytöt ja pojat tulee kysymään kun kuljen luppakorvakoiramme kanssa! (nyt en tietysti kulje senkään kanssa yhtään minnekään). Mikseivät vähän isommat tytöt saisi siis kysellä massunsilittelylupia ;)
VastaaPoistaIsoinpapu: Kiitos kaunis, kanniskelen tätä kyllä ylpeänä ja ylen onnellisena!
Mutta mun mielestä on myös hirmu ihanaa, että siitä pyörätuoliajelusta revittiin huumoria :D
VastaaPoistaVoi taivas miten kaunis olet!! Ja vatsa, se on TÄYDELLINEN!
VastaaPoistaHyvää loppuodotusta sinne :)
Voi että, mikä ihana vatsa!
VastaaPoistaItse luulin, että tässä raskaudessa olen supernainen loppuun saakka. Juu, mitä nyt en vain pääse kovin kovaa eteenpäin vaikka miten yritän jalkojani liikuttaa.
Supistukset, jotka tähän mennessä eivät ole aiheuttaneet juuri mitään - kiitos vaan niistä. Tuntuu jotenkin tyhmältä, että sattuu niin perhanasti mutta mitään ei tapahdu. Tämä kohtu ei ainakaan ole vielä osoittanut olevansa kovin yhteistyökykyinen...
Ja voi sitä aikaa, kun ipana on ulkona. Pääsee mihin vaan! Ja kovaa :)
Tsemppiä vielä viime metreille!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJonna: Pisteet miehelle. Tiedättehän miten kuorma-autot piippaa kun ne peruuttaa ja renkaat kirskuu käänteissä...entä taskuparkki? Muutama kaveri totesikin, ettei selvästi ollut ymmärtänyt ottaa kaikkea huvia irti raskaudestaan.
VastaaPoistaKiitos Minja sulosanoista!
Krisse: Joo, loppuvaiheessa kivun toivois jo johtavankin johonkin toimintaan!
Minä en vielä osaa ajtella mitä se OIKEASTI tarkoittaa kun ipana on maailmassa. Ja lapset taitaa olla niin kovin erilaisia samoillakin vanhemmilla, toivon vain että tämä antaisi kuljetella itseään sutjakkaasti mukanaan!
Voimia sinullekin, ota niitä kuumia suihkuja! nyt kun säät vähän hellitti voikin lutrata kuumalla vedellä. Välillä sekin oli vähän torta på torta.
Sinulla on kaikkein kaunein masu mitä olen koskaan nähnyt!Ja minä olen nähnyt monta masuasukas masua.
VastaaPoistaHaleja♥ voimia ♥
Kiitos Maire! (kommenttisi luikahti sillä välin kun olin vastaamassa edellisiin.)
VastaaPoistaEhhehehhe!! Miehen huumori liikkuu vaarallisilla vesillä =))) Mutta pisteet siitä rohkealle!! =)
VastaaPoistaVatsa ON kaunis, ei ylimääräisiä kiloja, eikä raskausarpia, niinkuin itsellä aina. Jaksamisia!
Jestas että on suloinen vatsa! Ja nuo pyörätuolin äänitehosteet oli kyllä päivän paras :D
VastaaPoistaihania masu kuvia! tulee ihan ikävä omaa vauvamusua :)
VastaaPoistasiis niin täydellinen vauvamasu <3 Ja kaunis olet muutenkin, niin ihanat kuvat että pakko jättää kommentti vaikkei muuta ihmeellistä ollutkaan sanottavana, kuin että tsemppiä vimpoille päiville!!
VastaaPoistaNiinpä..
VastaaPoista..Mut kaikesta kateuden vihreydestä huolimatta, sä nainen näytät UPEALLE!! Respect!!!!!!! Tsempit! Muistan TOSI hyvin, miltä tuo tuntui.
On se vain ankeata huomata ettei pystykään, mutta puoliso pystyy kaikkeen mihin ennenkin. Ja yhdessä ollaan lasta saamassa! Ja sama tunne synnytyksen jälkeenkin: ei siinä moni ole teräkunnossa ja kovin hehkeänä. Puolisosta ja vauvasta saa siten paljon parempia kuviakin kuin väsähtäneestä mammasta vauvan kera:) Mutta kyllä se siitä. Aika parantaa. Ja onneksi raskautesi on kestänyt noin pitkälle jo ja olet voinut olla kotona ja pystyssäkin myös. Ja Ikeassakin vaikka sitten pyörätuolissa:) Itsellä meni toisen raskauden koko loppuraskaus sängyn tai sohvan uumenissa ja välilllä viikkoja sairaalassakin. Kokemusta siis on tosta rauhallisesti ottamisesta raskauden aikana. Mutta se oli silloin se: kyllä koettelemukset unohtuvat kun pääsee pikku hiljaa liikkeelle vauvan kera. Suosittelen siis suosiolla nyt vain lusimaan loppuraskaauden. Lepäilemään ja lukemaan kirjoja ja katselemaan leffoja. Niistä kun ei ehkä ehdi nauttimaan kun perheen uusi jäsen tulee taloon. Jaksamisia!
VastaaPoistaMaria: Voi kiitos, luotan harjaantuneeseen muotokielentuntemuksesi ;)
VastaaPoistaKotivalo: kyllä mä olen tainnut nitä ns. ylimääräisiäkin saada, sillä 15 kiloa on nyt hiipinyt, mutta luotan siihen että äkkiä ne siitä karisee. Ei sekään ole kiva jos imetys vetää veti alipainolle. Mutta joo, iho on ollut ongelmaton, on se kumma, miten se voi anta periksi noin paljon!
Kiitos Henna <3
Aleksandra: kyllä tätä taitaa tulla kaikesta huolimatta vielä ikävä. Ja niitä liikkeitä ja pukkaisuja.
Heidi: kiva kun jätit terveisesi!!
Anni: Kiitos, naama voisi tosiaan vihertää myös huonovointisuudesta ;)
Anonyymi: Olen totta puhuen osannut kyllä iloita siitä, että ei ole joutunut makaaman kuitenkaan kokopäiväiseksi. Siitä väasta turvotusta ja jomotusta tuntuukin tulevan. Ja mitä tulee siihen synnytyksen jälkeiseen nuhjuisuuteen, niin pitänee ottaa kunnon aurinkopuuteri sairaalaan mukaan ;)
Sen on tosiaan huomannut, että naisesta tulee äiti heti kun ne viivat ilmestyy testiliuskaan, mutta miehestä vasta ajankanssa...jos sittenkään. Onneksi oma Mies pääsi jyvälle jo aikaisessa vaiheessa <3
On niin ihania kuvia, että tämäkin hiljainen lukija intoutui kommentoimaan. Masu näyttää todella lumoavalta, juuri sellainen, jollaisen itselleen toivoisi joskus saavan. Ja koti taustalla näyttää ihanan seesteiseltä, sinne on vauvan hyvä tulla :)
VastaaPoistaIhana, ihana, kaunis, täydellinen vauvamaha.
VastaaPoistaTiedän tunteen. Heh :-).Tiedän toki myös sen tunteen, että on vain onnellinen siitä, kun voi maata sairaalassa turvassa vauvamahansa kanssa odottamassa, että piina joskus loppuisi. (Järkyttävä ja pitkä lause :-))
Uskon kotiin jäämisen tuskasi, mutta nuo upeat mahakuvat varastivat huomioni ja saivat minut huokailemaan, josko sitten joskus vielä kerran minäkin...
VastaaPoistaKaunista <3
Marjaana: Masukeiju lentää luoksesi, kun aika on kypsä ;)
VastaaPoistaSatu: minä koitan välttää kaiken turhan makailun sairaalassa, en saa siellä nukutuksikaan, toivon että pian päästävät kotiin kun homma pon valmis!
Satu: masukuvat taitaa tosiaan hullaannuttaa hameväen jopa tositoimiin ;)