Lattialla

Meillä on iloittu siitä, että Pikkiriikkinen on alkanut viihtymään lattialla ja sitterissä.
Ja ne hymyt! Niitä on tarjoiltu parin viikon verran.

Hattukurssilla - osa 2

Jos pitäisi vaihtaa alaa, niin harkitsisin kyllä modistin hommia. Tämä on herrrkulllista hommaa!

Näin syntyy nukkapintainen huopahattu. Valitsin mallin, jollaista ei kaupoissa näy yhdistämällä kaksi tukkia, päälakiosan ja lierin, toisiinsa.

Kun on valmisteltu sopiva tukki hattu höyrytytetään, jotta se kutistuu ja on siten venytettävissä muotoon tukin päälle.

Vedetään tukille.

Tekeillä nukkapintainen teelmä. Sen hienoinen nukkapinta nuhraantuu helposti työstäessä ja se kovetetaan vasta valmiina.

Pingotetaan tukin pohjaan. Höyrytetään, pingotetaan, höyrytetään...

Sitaistaan vaikka kangasnauha tukemaan kapeaa kohtaa.

Alkaa näyttämään hatulta!

Kun hattu on täpäkästi pohjassa nastoin kiinni, sen nukkapinta harjataan kauniiksi ja jätetään kuivamaan muotoonsa.

Siellä se odottelee ensikertaa!



* * *

Kotona kaikki hommat sen sijaan on sitkeästi puolitiessä. Pikkiriikkisen mielialat vaihtelevat aurinkoisen tyytyväisestä tarmokkaisiin rintaraivareihin. Olen aistivinani sellaista reklamaatiota, että mielestään palvelu on kaikesta tohinasta huolimatta hidasta!

Mahtaako omaan sänkyyn siirtäminen olla syynä? Kovin on lempeästi koitettu siirtää: toisella yösyötöllä vasta hivuttaa, aamulla taas takaisin viekkuun. Meillä vanhemmilla ei meinaan enää korvakäytävät sietää koko öistä korvatulppien käyttöä. Empä olisi osannut arvata, että vauva voi pitää sellaista tuhinaa, örinää ja mekkalaa nukkuessaan. Olkoonkin hyväntuulista, mutta meistä kumpikaan ei saa unta!

Hattujuttu

Maanantai-iltainen hattukurssini on nielaissut minut. Ruokahalu on kasvanut syödessä ja vaatimaton asenteeni tuunata vain muutama vanha hattu uuteen uskoon ja väkertää pari hiuskoristetta on muuttunut varsin kunnianhimoiseksi.

Kiitos Nénin, joka kävi täälä meillä kyläilemässä, pääsin vihdoin käymään Helsingin Hattukaupassa hankkimassa ammattilaisen tarvikkeet. Ekat kurssikerrat olin väsäillyt niitä hiuskoristeita siitä mitä kotoa siihen hätään sattui löytymään. Nyt on etamiinikangasta, karvapintainen huopahattuteelmä, joka sortin ripsinauhaa, harsoa...

Hattukauppa oli kuin paluu 50-luvulle. Se on auki vain sopimuksesta. Harmittaa, ettei ollut kameraa siellä mukana, oli meinaan kaunis paikka. Äidin ja pojan kauppa ja  hattupaja samoissa tiloissa. Tekevät paljolti teatteriin, mutta ohessa taviksillekin.

Etamiinikangas on kovetettu muotoonsa. Tästä tulee coktailhattu.

Omista arkartelutarvikkeista löytyi ensihätään joskus aikanaan kalastusliikkeestä hankittuja sulkia.

Retkellä menneessä

Ei, se ei ole temppelinritari Arn matkalla taistoon pahiksia vastaan.

Kuuulemani mukaan joku grynderi osti kaikki nämä huvilat joskus 60-70 -luvulla aikomuksinaan pistää rahoiksi. Ei sitten saanut rakennuskaavaa läpi, ja kävi niin, että kukaan ei pitänyt huolta ja kaikki nämä omaperäiset ihanat huvilat rappeutuivat, lahosivat ja sortuivat raunioiksi! Nyt mitään ei ole enää tehtävissä. Ei voi kuin ottaa kuvia, ennekuin ne siivotaan pois ja sielunsa silmin nähdä millaisia kesiä täälä on vietetty.

Kaupunki rakentaa tähän asunnot 10 000 ihmiselle. Osaatteko helsinkiläiset arvata missä talsimme?

Jokavuotinen omenashow

Meillä on ihan onnettomat omenapuut. Kaksi vanhaa, joissa pesii riesana muumiotauti, jos ylipäätään tuottavat satoa, ja kaksi vielä kovin pientä puuta. Onneksi saatiin tänäkin vuonna mennä poimimaan ylijäämäomenaa tuttavaperheen siirtolapuutarhatontilta. En ole täyreellisempiä omenia nähny!

Tänä vuonna ei viety mehuasemalle. Viime vuonna se oli vähän pettymys. Pastöroidut mehut onnitui hyvin, mutta pakastettu tuoremehu oli vähän käyneen makuista. Lieneekö omenat tai mehut seisseet siellä mehuasemalla vähän liian kauan tai päässyt jokin mätä omena joukkoon. Kotilingolla kova työ ja hidasta syötää pala kerrallaan, mutta maku oli kyllä niin kieltä hivelevä, että tästä lähdin luultavasti tehdään satsi joka vuosi!

Iso duunihan se on, mutta jotenkin nautin siitä. Siitä tulee niin kotoinen olo. Koko päivä siinä meni kahdelta. Pikkiriikkinen oli juonessa mukana ja väläytteli vain hymyjä ja nukkui tavanomaista enemmän. Kuin tietäen, että nyt tehdään sosetta kevääksi. Aamusta se ylenmääräinen nukkumisensa vähän kostautui, mutta nyt on lingottua tuoremehua, sosetta ja hilloa. Piirakkaakin siinä ohessa tehtiin ja syömäomeniakin vielä jäi.

Koti tuoksuu omenalta ja kanelilta.

Nyt loppu kädet

Kuvia, kuvia, kuvia...Sanokaapa koska se tunne menee ohi, että joka kerta pienokaisen ohittaessaan haluaa juosta hakemaan kameran ja joutuu pidättäytymään, ettei vähintään lataa niitä Facebookkiin?

Ensimmäisten viikkojen harras ja kiireetön tunnelma haihtui hetkessä, kun isyysloma loppui viime maanantaina. Sen maanantain sain treenata, miten yhden käsiparin voimin selvitään, mutta heti tiistaina jäin Miehen kolmepäiväisen työmatkan ajaksi Pikkiriikkisen ja Koiran kanssa yksin kotiin.

Kaksi ekaa viikkoa Tyttö oli viihtynyt itsekseen pitkiäkin aikoja omissa maailmoissaan, mutta jo kolmannen viikon aikana hän paljastui varsin seuranhaluiseksi. Toisin sanoen viihtyi lähinnä sylissä. Se kun yhdistetään lyhyisiin unijaksoihin ja ahkeraan ruokailuun, niin tarkkaan on yksin ollessaan mietittävä, miten sen hetken käyttää, kun hän nukkuu! Ilman kantoliinaa olisin ollut pulassa.
Nyt sain kahdesti päivässä hänet reiluksi tunniksi kerrallaan kahtoliinaan ja sinä aikana tein kotona pieniä ihmeitä!

Kaksi ekaa päivää meni varsin mallikkaasti ja paisuin itsekseni ylpeydestä. Kolmantena päivänä tuntui tapahtuvan kaikki mahdollinen harmi perä jälkeen. Kaupan päälle kokoajan satoi, enkä päässyt kuivana minnekkään. Sen päivän päätteeksi kaivauduimme peiton alle yhtä pieninä molemmat odottamaan, että Mies jo tulisi kotiin ja veisi vaikka Koira-reppanan sateeseen kävelylle.

Tutti voisi auttaa jos hän huolisi sen. Ollaan koitettu tarjota jos jonkinlaista kirahvin korvaa, niihin hetkiin, kun istuna nökötän sohvannurkassa ja likka tuntuu haluavan käyttää minua vain tuttinaan!
Toiminnan ajoittaminen unien ja kantoliinajaksojen ajalle, (imetysten aikana) tarkkaan ennalta harkittujen järjestelyjen ja vaikka puhelinsoittojen toimittelu, suupalojen valmistaminen ja muutaman tiettyyn aikaan sovitun tapaamisen ajoittaminen vei tottumattomalta muutamassa päivässä mehut. Tuntui, että koti ajautui kaaokseen muutamassa hassussa tunnissa sen jälkeen kun olin juuri saanut sotkun siivotuksi ja löysin taas missä mikin on!

Miehen kotiutuminen tuntui siltä kuin loma olisi alkanut! Mennen tullen olemme nostelleet hattua täälä yksinhuoltajille.

Mutta mikä siinä onkin, että energiat on uskomattomat. En ole kuukauteen nukkunut kuin yhden neljän tunnin pätkän. Vaikka Pikkuriikkinen herättäisi tunnin välein, niin joka kerta pieni peiton alta pilkistävä nassu saa sydämen läikähtämään ilosta. Tätä minä odotin niin kauan!