Jos pitäisi vaihtaa alaa, niin harkitsisin kyllä modistin hommia. Tämä on herrrkulllista hommaa!
Näin syntyy nukkapintainen huopahattu. Valitsin mallin, jollaista ei kaupoissa näy yhdistämällä kaksi tukkia, päälakiosan ja lierin, toisiinsa.
Kun hattu on täpäkästi pohjassa nastoin kiinni, sen nukkapinta harjataan kauniiksi ja jätetään kuivamaan muotoonsa.
* * *
Kotona kaikki hommat sen sijaan on sitkeästi puolitiessä. Pikkiriikkisen mielialat vaihtelevat aurinkoisen tyytyväisestä tarmokkaisiin rintaraivareihin. Olen aistivinani sellaista reklamaatiota, että mielestään palvelu on kaikesta tohinasta huolimatta hidasta!
Mahtaako omaan sänkyyn siirtäminen olla syynä? Kovin on lempeästi koitettu siirtää: toisella yösyötöllä vasta hivuttaa, aamulla taas takaisin viekkuun. Meillä vanhemmilla ei meinaan enää korvakäytävät sietää koko öistä korvatulppien käyttöä. Empä olisi osannut arvata, että vauva voi pitää sellaista tuhinaa, örinää ja mekkalaa nukkuessaan. Olkoonkin hyväntuulista, mutta meistä kumpikaan ei saa unta!
Kivat hattuvalmistuskuvat, kiitosta. Tuo pörhäkkä pinta on hauska.
VastaaPoistaVoi sitä Pikkiriikkistä <3
Ihana hattu, muoto on kiva!
VastaaPoistaOunou, maailmassa olisi niiin monta ja kivaa juttua, joita tekisi mieli koittaa. :)
Meillä on pääsääntöisesti nukuttu omassa sängyssä alusta saakka, helpottaa kaikkien unia huomattavasti. ja vauvakin tottuu omaan pikku pesäänsä kun lasketaan samaan paikkaan nukkumaan joka ilta.
VastaaPoistaT: Kohta 5n äiti
Mie olin myyty jo noista edellisen postauksen höyhenistä, mutta nyt varsinkin olenb varma että hattujen teko voisi olla mahtavaa.
VastaaPoistaVoimia vauvaeloon. Mie kans heräilin jokaiseen niiskahdukseen ja olin heti suolavesitippojen kanssa sohimassa. Ne vauvat vaan on niin mysteerejä, kun ne ei osaa sanoa mikä on. Mutta ihania joka tapauksessa.
Tosi kaunis hattu ja väri mitä mahtavin!
VastaaPoistaHieno tuollainen kurssi!
Ihana syyskuun aurinko tuo hattu, tai puitu viljapelto.
VastaaPoistaHupaisaa, ollaan me äiditkin erilaisia.
Meillä on neljä mussukkaa nukkunut vieressä kukin vuorollaan siihen saakka, kunnes seuraavan tulo on ollut lähellä..eli noin kaksivuotiaaksi.
En ole osannut nukkua, jos vauva on poissa vierestä. Minun on ollut rennompi nukkua, kun vauva on vieressä, ihan lähellä ja imetyksen saa hoidettua puoliunessa makuuasennossa. Nukahdin uudestaan jo kesken imetyksen :)
Sinä väijyt, jos vauva on vieressä, minä taas jos se on käsivarren mittaa kauempana :) :)
Uni on kuitenkin tärkeää kaikille. Jollain tavalla pitää äitien ja isien ja vauvojen nukkua. Siihen sitten pitää hakea omalle perheelle parhaat tavat.
Sen olen kuitenkin huomannut, että vieressä nukkuva vauva saa tankattua lähelläoloa öisin, joten omassa sängyssään yöt nukkuvat saattavat kaivata syliä ja läheisyyttä sitten päivällä enemmän. Sen suuntaisesti on mennyt parivuotiaitakin omaan sänkyyn siirrettäessä.
Mutta syliä ja lähelläoloahan kaikki me kaivataan, aikuisetkin.
-Maaria
Voi miten hieno hattu! Olenko kertonut, että meidän vintiltä löytyi laatikkotolkulla käyttämättömiä hattuja tästä uudesta talosta? Aitoa vintagea, niiiiin hienoja, miesten ja naisten hattuja 40-50 luvuilta. Vanhan hattukaupan varasto. Ainut murhe, että ihmiset olivat silloin kovin pienipäisiä = )
VastaaPoistaMeillä neljäs lapsi nukkui aina vieressä yli vuoden ikään. Hän oli levoton nukkuja ja omassa sängyssä siitä ei tullut yhtään mitään. Ainut murhe, että itse nukuin tosi levottomasti, kun pelkäsin aina kierähtäväni hänen päälleen... Aurinkoista ja toivottavasti rentouttavaakin viikonloppua täältä Länsi-Rannalta =)
Ihana hattu ja minkä värinen :) Oletko jo kertonut missä käyt hattukurssilla? Ei ainakaan sattunut silmiin. Tuo voisi nimittäin olla kiva henkireikä minunkin arkeen.
VastaaPoistaKomppailen kaikki muita; mikä väri ja muoto!!! Wau! :)
VastaaPoistaVastaan kaikille näin yhteisesti koska monelle kirjoittelisin niin samoja juttuja!
VastaaPoistaHATTUKURSSI on ihan Helsingin Työväenopistosta bongattu, taisi olla seitsemän kokoontumista ja hinta muutaman kympin. materiaaleihin sain uppoamaan 35 euroa, mutta niistä riittää vielä monelle hattukurssille!
Tuo väri (joka muuten vähän vaihtelee kuvasta kuvaan, en saanut säädetyksi) on tämän hetken suosikkini...tai no on ollut jo vuosia. Löysin vihdoin oman keltaiseni. Ollapa tuollainen hattuaarre kuin KOTIVALOLLA! Minulla muuten on pieni pää, mahtaisinko löytää sieltä sopivan? Voihan olla niin, että pienet koot oli jäänyt myymättä!
NUKKUMISESTA. Minusta olisi ja on helpompaa nukkua vauva vieressä. Ja niin paljon ihanempaakin. En olisi etukäteen uskonut, sillä ennen syntymäänsä en olisi voinut kuvitellakaan, että otan viereeni ja vielä nautin siitä.
Kuten joku sanoi, imetys on helpompaa ja nopeampaa, siihen usein nukahtaa itsekkin. Minusta on raskasta nousta yöllä ja nostella vauvaa. Hänkin herää siitä enenmän. Vieressä hän tankkaa 10 minuttia ja nukahtaa uudelleen, kun joudun nostamaan toiseen sänkyyn menee tupla aika vähintään.
Minusta tuntuu, että se väijyminen on turhaa. Kun lapsi on vieressä, sen todellakin kuuulee k o k o a j a n. Ja viereisestä huoneestakin kuuluu reipas ilmoitus, kun on ruoka aika. Ymmärtämykseni mukaan lapselle pitää antaa mahdollisuus nukahtaa tuhinoiden jälkeen ilman, että joka kerta havahdutetaan syömään. Lapsen unessa kevyt REM jakso toistuu niin usein.
Luulen, että vauvatkin eivät vain vanhemmat, ovat erilaisia siinä, joten kukin tavallaan. Tästä kuuluu möykkää kuin pikku apinatarhasta. JOkainen tekee varmasti kuten itselle paras ja kokeilemalla se selviää.
Kompromissina olen siirtänyt osaksi yötä (kahden imetyksen väliksi, 3-4h) omaan sänkyyn, koska kaksi aikuista nukkuu nyt korvatulppa ylemmässä korvassa.
Minulle tulpat soveltuvat huonosti, sillä vuosia sitten meni kuulo oikeasta korvasta kahdeksi viikoksi ja jäi pysyvä kuulonalentuma korvaan verenkiertohäiriön vuoksi.
PS.
Vinkki niille jotka pelkäävät kierähtävänsä lapsen päälle: Meillä on sikeäunisemman Miehen ja Lapsen välillä pötköksi kääritty lakana, johon havahtuu, ennenkuin tönii vauvaa.
Ihana! Tästähän tulee hatuntekohimo itsellekin. Mitä noihin tuhinoihin ja korvatulppiin tulee, meidän kaksi karvaista (varsinkin kuopus) ovat yöaikaan niin äänekkäitä (ja mama tietty herää joka rapsaukseen), että itse olen nukkunut tulpat päässä jo vuosikausia. Perustulppia ei korvat kestänyt, koska ne kaikki oli jotenkin liian isoja ja korvat oli aamulla kipeinä. Löysin apteekista tulppia, joita oli eri kokoisin, joten s-kokoiset keltaiset tulpat ovat tuoneet avun :)
VastaaPoistaHenna, mulla ne s-koon keltaiset ainoot jotka menettelee. ne joissa muotoiltu pää tietty.
VastaaPoistaJoo, ja koira reppana me ollaan jouduttu siirtään jo aikaa sitten ovan taakse nukkumaan. Se kun alkoi viisivuotiaana niin äänekkääksi kuorsaajaksi. Lähes joka ilta se tulee sängynviereen siksi aikaa kun luemme (eipä juuri lueta nykyään) ja kun lamppu sammuu ´se laahustaa paikalleen pyynnöstä. Riipaisevaa :(
Mut sulla on siinä style hattu nytkin päässä!