Aika nopeasti kävi selväksi, että imetys antaa RUNSAASTI aikaa ajatella. Varsinkin yöaikaan, kun siinä vaan pötkötellään kaikki rinnakkain ja maailma on hiljainen.
En ole vielä keksinyt ratkaisua ilmastonmuutokseen enkä laatinut toimivaa Suomen valtion velanmaksuohjelmaa. Sen sijaan ajatukseni palaavat kertatoisensa jälkeen ihmettelemään vanhempien ja etenkin naisten sitkeyttä kautta aikojen ja sitä miten ennenaikaan on KUKAAN on ylipäätään selvinnyt raskaus ja imetysajasta hengissä. Puhumattakaan siskoista maailmalla alkeellisissa olosuhteissa tänäkin päivänä.
Miten selvisi eskimoäiti synnytyksestä peppu paljaana koleassa iglussaan? Entä pienokainen, joka veti ensihenkosensa kylmää ilmaa. (Tiesittekö, että nälkävuosina vain poikalapset säästettiin, tyttövauva laitettiin iglun oviaukolle nukkumaan pois, kun ruoka oli kortilla muutenkin.)
Miten savupirtin väsynyt monipäisen perheen äiti sai pidettyä rintansa kuivana ja lämpimänä, ei ollut imetysliiviä vissiin ja esiin oli kaivettava koko rinta aamun kylmyydessä. Entäpä ne vauvan vaipat, missä ne kuivaksi saatiin. Ja kaikki pulautuksista kosteat vaatteet, joita ei montaa paria ollut.
Äidit sodissa, äidit vailla ihmisoikeuksia, äidit ilman terveydenhoitoa, Ympärileikatut äidit komplikaatioineen...
Entäpä se nuori kerjäläisäiti Goalla, joka kulki lastaan rinnalla roikottaen kerjäten turisteilta rahaa kuumalla hiekkarannalla. Mahtoi hänen hartioitaan särkeä? Mikä suojasi sen pienen ihoa paahteelta ja hautumiselta, missä se lapsi pestiin ja hoidettiin? Mahtoiko sorjalla äidillä maito riitää?
Olen kastellut tyynyliinan kulman pelkästä liikutuksesta, kun olen ajatellut, että minulla on maidonkerääjät, rintakumit ja lasituttipullot ja rintapumput, jotka kaikki desinfioin puhtaassa kattilassa. Maidot saan jääkaappiin tai pakkaseen säilymään ja jos oma maitoni ei riitä, voin ostaa äidinmaitoa tai korviketta. Lapseni saa aina kuivaa päälleen ja likaiset sen kun pyöräyttää pesukoneessa!
Nytkin kun Pikkiriikkinen kuitenkin nappasi sen flunssamme, saan ohjeita neuvolasta ja jopa netistä. Voin lähettää Isän apteekkiin ostamaan suolavettä ja nenäpumppua. Ja jos pahaksi yltyy pääsemme lääkäriin. (Niin siinä kävi, että krohina alkoi viime yönä, toistaiseksi vielä imee hyvin, ei siis ihan tukossa ole kaikki röörit.)
Mutta juu, hiljaiseksi pistää, kun miettii missä olosuhteissa elämä voi saada alkunsa. Miten paljon yritystä vanhemmilla on huonoissa olosuhteissa ja sitten vielä nekin pienokaiset, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole kykeneviä kantamaan vastuutaan, vaikka ulkoiset edellytykset olisikin ok.
Sellaisia minä olen miettinyt kun silitän pientä silkkistä tukkaa aamuyöllä.
Lapset ovat selviytyjiä. Minunkin silkkitukkani selvisi aikoinaan hengityskoneesta yms. ja on nyt maailman fiksuin nuori.Äidille otti silloin koville. Onnea! Liisa
VastaaPoistaVauvan uutena äitinä sitä herkästi miettii kaikkea. Onnea on huomata kuinka hyvin on itsellä ja meillä täällä asiat. Onneksi ihminen on niin joustava, että tarvittaessa pärjää myös äärimmäisissä olosuhteissa.
VastaaPoistaVoi sinua <3 Hormonimyrskyn oireita, kun kannat koko maailman murheita mukanasi... Oma vauvani ei syönyt öisin ollenkaan 11-vuotta sitten, minä heräsin joka yö hormonien vaikutuksesta "vauvaa syöttämään", istuin yksin, mietin maailman menoa ja koska en siis syöttänyt tein kotitöitä, kun ajatukset kävivät liian suuriksi. Nauti vauvasta ja elämästä, sinulla on siihen oikeus, näillä olosuhteilla ;o) Topukka
VastaaPoistaIhana teksti. Samoja muistan miettineeni esikoisen kanssa yöllisillä imetysmaratooneilla. Että asiat voisivat olla huonommin, paljon huonommin. Kuopuksen kanssa en jaksanut enää valvoskella. Me on nukuttu vieretysten ensimmäisestä yöstä lähtien. Imetys kävi puoleksi nukuksissa ja olin aamulla reippampi äiti. Mutta joo, me nukutaan sit vierekkäin vieläkin.:D
VastaaPoistaNuo hetket on ikimuistoisia. Sinä ja vauva, kahden maailmassa hiljaisessa hetkessänne. Ajatuksia virtaa. Nimenomaan niitä mahdottoman suuria ajatuksia elämän jatkuvasta kierrosta ja erilaisista poluista, joita yhden pienen ihmisen elämä voi kulkea.
VastaaPoistaNauti noista ihanista hetkistä, ne menevät niin nopeasti.
VastaaPoistaAjatuksesi olit kirjoittanut niin kauniisti, että melkein kostui silmäkulma täälläkin...
..Ajatuksesi kosketti. Kirjasit sen niin kauniisti.
VastaaPoistaOlemme onnekkaita äitejä, NIIN onnekkaita.. Syytä olla kiitollinen ja nöyräkin. Ja auttaa/tukea mahdollisuuksien mukaan apua tarvitsevia.
Tsemppiä vauva-arkeen. Täällä eletään sitä jo pian neljättä kuukautta. :)
Voi.
VastaaPoistaNäitä olen itsekin pikkuisteni kohdalla miettinyt.
Ystäväni, vauvojen teholla työskentelevä, sanoi joskus, että yleisin lapsi- ja äitikuolleisuuden syy olivat ennen erilaiset yksinkertaiset tulehdukset.
Moni rakkaani olisi joutunut luopumaan äitiyden myötä hengestään synnytysten ja naistentautien vuoksi, jos olisimme eläneet toisella vuosikymmenellä tai -sadalla.
Onneksi lääketiede kehittyy.
Vaikka onhan se niinkin, että ihmiset ovat alkeellisissa oloissa karaistuneempia kuin me, keskuslämmityksen turruttamat.
Sopiva annos vilua ja likaa, voi tehdä hyvää ;)
Mutta kyllä kaikki myötätuntoni on kurjissa oloissa lapsiaan kasvattavien äitien ja isoäitien puolella.
Moni vaatimattomista oloista ponnistava nainen on ihailtavan maalaisjärkinen selviytyjä.
Me joilla kaiken pitäisi olla hyvin ja helposti voimmekin olla melkoisen hukassa vanhemmuuden kanssa. Tieto lisää tuskaa.
Voikaa hyvin siellä.
-Maaria
Toiseksi viimeisen kappaleen viimeinen lause mietityttää minuakin usein.
VastaaPoistaUskon, että moni alkeellisempiinkin oloihin syntynyt lapsi voi olla onnellisempi kuin taulutelevisioiden, merkkivaatteiden ja designvaatteiden kuorruttama lapsi, jolta puuttuu kuitenkin se tärkein - rakkaus ja läsnäolo.
Onnea ihaniin päiviin ja öihin vauvan kanssa. Anna ajatusten lentää :)
Tiina
Kyllä, nykyään meillä täällä on kaikki niin hyvin.
VastaaPoistaMinun lapseni sairaala pelasti, jos olisin synnyttänyt entisaikaan jossain saunassa, ei olisi ollut mitään tehtävissä. Kyllä siitä on niin äärimmäisen kiitollinen.
Jäin ihmettelemään kaikkia noita imetysvarusteitasi. Minulla ei ollut mitään. No liivit oli. Oli se kyllä niin helppoa ja mukavaa aikaa (tosin en tahtoisi sitä enää takaisin:)). Toivon sinulle pitkää imetystä.
Niin, ja kohta imetys antaa aikaa lukea. Pokkareita vaan vino pino (yhdellä kädellä helpommin pideltäviä:)).
liisa: Se oli varmasti sydäntäsärkevää aikaa. onneksi oli se hengityskone ja taho joka sen kustansi!
VastaaPoistaelämäni matkat: vähällä pärjää, mutta sitten taas, voi hyvin vähään kuollakin, johonkin joka olisi ollut pienellä tiedolla tai taidolla hoidettavissa. kuolihan niitä lapsia ja äitejäkin varmaan enenmän kuin säästyi entisaikoihin.
Topukka: ilman ahdistusta näitä mietin onneksi, vain kiitollisuutta tuntien. olipas sinulla hassu pienokainen, mahtoi olla aamuisin kova nälkä! Vauvaa on kiva katsella, silloinkin kun itse herää, eikä mussukka ole nälkäinen.
Outi: hehe, mitenkähän meidän käy! Minulla on ollut tarkoitus siirtää muksu omaan sänkyyn ja huoneeseen pikkuhiljaa, mutta toistaiseksi on kyllä helpointa kun ei tarvitse täälä syksyisen viileässä talossa turhaan kömpiä peiton alta!
Mia: Näin juuri, ei ole toista vastaavaa kokemusta ollut. Mulla on aina yövalvoskeluun kuulunut tietty rasittava "sais nyt nukkua" -fiilis, mutta nyt sitä vaan tyytyväisenä tarjoilee palveluksiaan Pikkiriikkiselle.
Mustakissa: Nautitaan, nautitaan :) Itse on helppo nauttia, ja olla tyytyväinen, mutta voin kuvitella, että monelle jolla on ollut hankalampaa, voi olla ahdistavaakin jos ympäristö kovasti odottaa kuulevansa vauvaonnesta. Asiat menee erilailla eri perheissä.
VastaaPoistaAnni: Juuri niin, samoin tunnen! Voikaa hyvin ja väistelkää pöpöjä
<3
Maaria: Taitaa olla aika yleismaailmallisia äititunteita yölliset ppohdintani siis.
Ja aivan totta: kolmasosa minunkin tuttaviostani olisi ollut hengenvaarassa joko äiti tai lapsi jos ei olisi ollut nykyajan vempeleitä!
Maitolaiturin Kyllikit/Tiina: Todellakin! Liika on liikaa. Onneksi viimevuosina ymmärrys liian materian ja vauhdin tarjoiluun lapsille on lisääntynyt, ja arvot "palanneet" yksinkertaisempaan.
Liivia: onneksi näin! (ja sauna on kuitenkin vielä ollut niitä ns. hyviä ja puhtaita paikkoja synnyttää)
VastaaPoistaImetysvarusteluluuni on kaksi tarkoitusta:
Minulle on tärkeää imettää ja maitoa tulee niin paljon, että ilman maidonkerääjiä olisimme imetyksen päätyttyä maitolammikossa, nytkin on melkoinen suttu ja sotku. Toinen rinta se vaan suihkuaa kun toisesta annan. Ja maito menisi hukkaan. Nyt saan sen parin euron muovipurnukalla talteen ja pakkaseen. Samoin saan yksinkertaisella (ystävältä saadulla) käsipumpulla täyteen pakkaantuneen rinnan sen verran tyhjäksi, että vauva saa otteen. (joo, enpä osannut ennakoida tälläistäkään) Ja taas varamaitoa pakkaseen. Siitä päästään toiseen tarkoitukseen:
Isän ja lapsen on mahdollista touhuilla yhdessä ilman, että se on siitä kiinni, että kesken kaiken pitää hätäillä äiti paikalle välipalan takia. Nämä kerätyt maidot vain pakkasesta ja tuttipulloon. Mahdollistaa minulle vähän vapautta ja motivoi jatkamaan imetystä.
Olen tyytyväinen! Ilmankin pärjäisi, mutta taas kerran: pienillä mukavuuksilla äiti jaksaa paremmin ja pesue on tyytyväisempi. (Minua ei jaksa kukaan väsyneena ja kiukkuisena)
Suosittelen uusia äitejä hankkimaan nämä, jos vauva syö epäsäännöllisesti ja välillä tuhkatiheään ja aikoo itse harrastaa jotain ekan puolivuotisen aikana!
Jaha nyt meillä taas syötäis!
Kiitos kaikille fiilisten jakamisesta!
Ymmärsin pointtisi,mutta kyse oli terveen ja täysiaikaisen lapsen synnytyksen seurantaan ja synnytykseen liittyvästä hoitovirheestä ja hengityskone ja tehohoidot olivat vähintä mitä vanhemmille voi tarjota. Ole itse lääkäri ja tiedän asioista.Epätietoisuutta lapsen kehityksestä kesti pitkään. Haluan vain antaa toivoa samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville.Liisa
VastaaPoistaLiisa: pitkään mietin mitä Sinulle vastaan, sillä en oikein tiedä mistä pahastuit. Minusta tuntuu, että ymmärsit minut kuitenkin väärin. Kirjoitukseni käsitteli mm sitä, että toisilla on ja toisilla ei ja että minä ja useimmat lukijat taitavat kuulua niihin onnekkaisiin, joilla on monenlaista apua saatavilla.
VastaaPoistaEikö niin, että jos pikkuisesi olisi tarvinnut apua jossain intialaisessa kyläpahaisessa tai vaikka täälä 100 vuotta sitten ei olisi ollut mitä tarjota. Lääkärinä tiedät. Ei olisi edes ollut synnytyksen seurantaa tai puhuttu mistään hoitovirheistä.
En ottanut kantaa siihen kuka maksoi ja mitä tapahtui ja miksi. pointini oli, että onneksi saitte apua ja olitte täälä tehohoidon piirissä ja sinulla nyt terve nuori. Se on ihana uutinen meille kaikille ja etenkin niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin te aikoinaan.
Eikä siitä sataakaan vuotta ole, kun Suomi soti. Mummuni meni hevoskyydillä sairaalaan - äitinsä nosteli lumimyrskyn pudottelemia sähkölankoja tieltä matkalla. Tuore äiti hiihti talosta toiseen kerjäämään maitoa tammipakkasilla syntyneelle vauvalleen, koska omaa lehmää ei ollut eikä maitoa tullut itseltäkään. Isä pääsi rintamalta lomalle vauvaa katsomaan. - Äidistäni tulikin tällaisella elämän alulla oikein sitkeä - mummulle siitä vielä kiitos, parin viikon päästä myös 95-vuotisonnittelut. - eikä tämä ole mitään "hurskasten muistelua", vaan aivan tavallista lähihistoriaa. Onneksi voi näitä lämpimässä nyt muistella, ja toisaalta kokea äitien yhteyttä niihin, joilla nyt on vauvansa kanssa huonot oltavat!
VastaaPoistaVarmaan ymmärsinkin,sillä usein raha ja koneet ei ratkaise asioita.Kiitos jatkokommentistasi.Toivon Sinulle samanlaista iloa ja onnea seuratessasi kauniin tyttäresi kasvua ja kehitystä kuin mitö itse koin.Toivon,että osaamme jakaa lämpimiä ajatuksia sanoja kaikille ihmisille ja auttaa rahallisesti niitä,jotka sitä apua kaipaavat.Fieldeiltä terkkuja teidän ihanalle fieldille.Liisa
VastaaPoistaVoi minä niin itken täällä, kun kävin vihdoin lukemassa suuret uutiset. Hurjasti ONNEA!! <3 Aika paljon on ajatukset samoja ratoja pyörineet täälläkin :)
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille sinne!
Sinä onnellinen jos lapsesi suostuu syömään tuttipulloa. Meillä ei suostunut tuttiin eikä pulloon, älkääkä luulko etteikö olisi yritetty:):)
VastaaPoistaMukavia ainutlaatuisia hetkiä sinne!
Anonyymi: kiitos jakamastasi herkästä muistelosta. Hurja tarina, mitä sitkeyttä, ihan sydämestä ottaa.
VastaaPoistaKiitos Liisa! Uusimmassa kirjoituksessa koiran kanssa köllötyskuva ;)
Kiitos Teija! Käynkin taas kurkkimassa teillä, vaikka en kommetteja saisikaan jätetyksi Kelorantaan!
Liivia: toden totta, Tuttipullo on pelastanut paljon. Osaan arvostaa, että pullosta juo, sillä tutin päälle hän ei ymmärrä! Paree, että edes sen pullon siis. (oho, alan kirjoittaa tänne Tamperetta, kun tiedän, että olet sieltä kotikulmiltani kotoisin)