Kiitos Nénin, joka kävi täälä meillä kyläilemässä, pääsin vihdoin käymään Helsingin Hattukaupassa hankkimassa ammattilaisen tarvikkeet. Ekat kurssikerrat olin väsäillyt niitä hiuskoristeita siitä mitä kotoa siihen hätään sattui löytymään. Nyt on etamiinikangasta, karvapintainen huopahattuteelmä, joka sortin ripsinauhaa, harsoa...
Hattukauppa oli kuin paluu 50-luvulle. Se on auki vain sopimuksesta. Harmittaa, ettei ollut kameraa siellä mukana, oli meinaan kaunis paikka. Äidin ja pojan kauppa ja hattupaja samoissa tiloissa. Tekevät paljolti teatteriin, mutta ohessa taviksillekin.
Etamiinikangas on kovetettu muotoonsa. Tästä tulee coktailhattu.
Omista arkartelutarvikkeista löytyi ensihätään joskus aikanaan kalastusliikkeestä hankittuja sulkia.
Kivan kuullonen kurssi, kiinnostaisi kovasti minuakin. Nuo hiuskoristeet on tosi kivoja ja tosi kalliita. Olispa hieno osata tehdä niitä ite.
VastaaPoistaSun täytyy laittaa valmistuneista kuvia, saisin kuolata täällä ruudun takana.... :D
Kuulostaa kivalta. Tuskin maltan odottaa tuotoksien valmistumista,,
VastaaPoistaOi, kuulostaapa ihanalta ja h(k)oukuttavalta harrastukselta!
VastaaPoistat.Annukka
Wau, kivalta kuulostaa. Minäkin odotan mielenkiinnolla, mitä saat aikaan!
VastaaPoistaMinna: katselin juuri kaupissa, että maksaa jopa 50 euroa laadukkaat, joissa aitoja höyheniä ja silkkiä.
VastaaPoistaMut näitä on kyllä helppo tehdä, ei tarvitse ohjantaa -hattuihin tarvii jo tietotaitoa ja opastusta!
Mustakissa: juu, muutaman maanantain jälkeen alkaa näkyä tuloksia!
Molly: mikä parasta, voi tehdä myöhemmin kotonakin, kun kerran oppii, ei pahammin tarvitse välineistöä. No huopahatut voi unohtaa, kun ei ole niitä päätunkkeja.
Nonna: perästä kuuluu!