torstai 1. syyskuuta 2011
Unelman kevyttä
Hetken kaikki oli ruusunpunaista. Koti oli täynnä lahjoja ja kukkia. Meille poimittiin mustikkaa, postilaatikosta löytyi niin ystävien, naapureiden kuin työkavereidenkin paketteja. Joka kerta kun päämme pistimme ulos, vaikka vain korttelin ympäri koiran kanssa, joku kipitti meidät kiinni, tulvi uteliaita katseita, lämpimiä onnitteluja ja muistoja.
Mutta arjen täytyy tulla ja nyt se tuli flunssana. Neljä päänsärkyistä päivää, jomotusta poskionteloissa, alilämpöä ja tukkoon turvonnut nenä. Niistin ja pesin käsiä. Jos tätä jatkuu kauan, ajattelin, lapsi samaistuu norsulaumaan ja eka sana onkin törähdys!
Olin muutamassa päivässä, kalpea ja itkuinen kuin jostain äitiysparodiasta. Samaan aikaan lapsi ryhtyi tissillä roikkujaksi: jos koitin hivuttaa rinnan suusta hän huusi kuin kuoleman kourissa, kun ohjasin takaisin rinnalle hän nukahti autuaan näköisenä imien tuskin lainkaan, mitään ei ainakaan alas mennyt! Jatkuvaa lussutusta ei yksikään rinnanpää kestä, joten hermo alkoi kiristyä. Miehen kantoliina oli taas paras apu.
Tänä aamuna heräsin voiden paremmin ja nyt lähettelen yhä toivomuksia, että Pikkiriikkinen ei nappaa flunssaani. Kumpa äidinmaito toisi vastustuskykyä, vaikka minä jouduin jatkuvasti korjailemaan imuotetta ja alahuulta sormet pöpöjä pullollaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ONNEA! Sekä pikaista paranemista!
VastaaPoistaOnneksi vauvvoilla on hyvät suojat tauteihin, toivotaan että ei tartu ja toivottavasti sä paranet pian! Nyt on kyllä tooosi räkästä aikaa :(
VastaaPoistaIhania lahjuksia, viinapullot??
Voi ihanuutta, kokeile rintakumeja ne auttaa siihen sattumiseen eikä niitä tarvi joka kerta käyttääkään mutta muovaavat nännit kivuttomiksi. Ei vauva varmaa tautiasi saa.
VastaaPoistaIhanaa se silti on, vaikka välillä selvästi myös kamalaa! Yksi ystäväni oli valmis parin viikon jälkeen palauttamaan nyytin laitokselle, mutta onneksi tuli kuitenkin toisiín ajatuksiin, vaikka alku olikin kaikkea muuta kuin vauvalehteä.
VastaaPoistaPikaista paranemista!
Vekarus: kiitos! Luulen että ollaan voiton puolella mitä minuun tulee mutta olen tainnut laittaa Miehelle jakoon...
VastaaPoistaElämäni matkat: joo, työpaikalta olivat laittaneet oikein räätälöidyn survivalpakkauksen meille. jokaiselle jotakin. lapselle salkku, meille teetä, snapsit, sulkaata, öljyä hierontoihin (vinkki Miehelle) ja yövalokin...
Hannastiina, taidan heti mennä ottamaan pakkauksesta ja keittää. on pitänyt monta päivää jo, mutta seuraava imetys on aina niin pian, etten ole ehtinyt/muistanut.
Kultsin kämppä: Koiran olin aikanaan valmis antamaan hyvään kiinalaiseen ravintolaan, kun se oli kaikkea muutakuin hellä pallero, puri ja raapi minut ja hihani repaleiseksi, mutta eipä ole vielä käynyt lapen kohdalla mielessä.
heipsuli mesikämmenet,
VastaaPoistaoli ihana lukea teitin perheen alkutaipaleista - tuli oikein iloinen ja onnellinen olo!!
hippulishei!!
petro
Onnea kotiin tulolle ja ihanalle vauvan tuoksuiselle arjelle! Niin teillä on koirukin, minkä ikäinen? Hoitakaahan toisianne, älkää unohtako myös sitä!!!
VastaaPoistaVoi, muistan tuon ajan :) Onnea.
VastaaPoistaMeillä on neljä vauva-ajan ohittanutta
(nuorin nyt 2v.).
Haikeus aina hipaisee, kun näkee ihan pikkuisista kuvia...jospa vielä vauvaa saisi hoitaa.
Itse en suosittele rintakumeja, niihin jää helposti koukkuun ihan turhaan..hankalia, kun pitää keitellä jne. ja imetyksestä tulee vaan hankalampaa loppuen lopuksi.
Paljon vaan rintarasvaa (onhan sulla sitä, apteekkiin äkkiä, jos ei ole :). Joka imetyksen jälkeen paksu paksu kerros, niin kyllä se siitä. Ajan kanssa.Jokainen päivä vie eteenpäin.
Muistan kyllä, kuinka kipeää esikoisen imetys alkuun otti. Kukaan ei ollut kertonut, että imetys sattuu, oli vain mielikuvia lempeästä maidonhuuruisesta hyrinästä..
Monesti kiljahtelin kivusta sängyn laidalla ja ajattelin, että lopetan koko homman juuri nyt.
No, en lopettanut, vasta kuin vuoden ja kuukauden päästä.
Kipu menee ohi ajan kanssa ja tissitkin turtuvat hommaan ;) ;) Sinnikkäästi vaan. Älä luovuta.
Ja vauvoilla on aina välillä lussutuspäiviä, kun nostattavat maidontuotantoa tarpaidensa tasalle, tissittelypäiviin on luonnollinen selitys.
Yhtälönä kipeät rinnat, lussutteleva vauva ja flunssainen äiti ei ole herkkua, mutta älä luovuta, sisulla vaan, juuri nyt sitä tarvitaan.
Luota itseesi ja lepää.
Vauvan sairastuminenkaan ei ole katastrofi, vaikka tukkoinen nenä hankaloittaakin imemistä. Joskus se ensimmäinen flunssakin tulee. Ei sille mitään voi.
Ja tuoreen äitin itkuisuudellekin on ihan luonnollinen selitys, ne heittelehtivät hormonit. Synnytyksestä ja kaikesta jännityksestä tuleva väsymys ei näy heti, vaan tulee hieman viiveellä, onneksi on isyyslomat, kaivautukaa pesäänne ihan rauhassa.
Lämmin suihku tai kylpy on paras paikka, kun äitinä olo tuntuu väsyttävältä :) :)
Yksinkertaiset asiat ovat parhaita olon lievittäjiä.
Vielä kerran onnea. Uusi elämä on ihan uskomaton juttu.
-Maaria
Tervehdys Petro!
VastaaPoistaOlipa ilahduttavaa lukea terkkusi, ei olla juuri törmättykään. Ja sydäntälämmittävää, että ilahduit siellä meidän kuulumisista <3
Gone to the beach:
Koira tulee 10 vuotta muutaman kuukauden päästä. Silti leikityttää.
Naulan kantaan, tässä on kyllä jo muutaman kerran käynyt mielessä, että koskahan ton miehen iehen kainaloon ehtisi. Ei auta kuin mennä sinne kaikki kolme!
Maaria: Voiteet on! Ja kiljahdeltu on, tyttö nappaa kiinni kuin pieni hai ja muutama eka minutti on sinnittelemistä, mutta olen nukahtanut itsekin siihen, jote ei ihan paha!
Desinfioimista riittää, huh, jos muutaman päiväsyötön jaksaa hoitaa rintakumilla, niin ehkä iho saa vähän lepoa, mutta eihän se mikään autuaaksitekevä keksintö ole hankaluutensa vuoksi.
Kiitos ajatuksistasi ja kokemuksien jakamisesta, vaikka kuinka on valmistautunut, niin yllätyksiä riittää, nauratti tuo maidonhuuruinen hyrinä -mielikuvasi!