No vaihdoimme sentään joululahjaksi saamani remonttihousut suurempiin ja samasta paikasta löytyi Miehellekin pilkkihaalari. (Voitteko kuvitella miltä saatamme näyttää parin vuoden päästä kun seisomme kaikki kolmessa eri koossa puistossa haalareissamme.)
Aamulla Mies töihin ja minulla alkoi tuttu rumba. Puetaan ja riisutaan päiväunille, pyöritetään siinä sivussa pesu ja tiskikonetta, laitetaan ruokaa, ravataan rappusissa laps toisessa, luuttu toisessa kädessä -tiedätte kyllä kuvion: aamusta iltaan riittää tekemistä. Unissani pesen tiskirätillä kaivinkoneita. Freud?
Jotenkin tuntuu, että tämä touhuaminen on kyllä kuitenkin parempi. Laiskottelupäivinä käsi hakeutui uudelleen ja uudelleen konvehtirasiaan, vaikka jo huonoa teki. Iltaisin sokerihumalassa uni ei tullutkaan. Helpotus, että suklaa loppui ja arki alkoi. No kokonaista kaksi päiväähän tätä arkea tässä on. Hyvä pehmeä lasku.
Jos vajoan takaisin laiskuuteen, toivotan teille kaikille jo tänään
Hyvää Uutta Vuotta 2012!
Hah! Hauska kuva! Kaivinkoneiden kauhatkin laiskottelevat =)
VastaaPoistaJoo, se on jännä, ettei mitään tekemistä ihminen kestä kovin kauaa.
Tuntuu niiin turvalliselta ja levolliselta, kun pesu- ja tiskikoneet hurisevat, tavarat ovat paikoillaan, lapsi uinuu jne. Sittenhän sitä voi pienen laiskotteluhetken itselleen suodakin :).
VastaaPoistaHyvää vuodenvaihdetta ja uutta vuotta sinnekin!
No eipä tullut mieleenkään, että sehän on tuo suklaa, joka valvottaa iltasella :D Kilo konvehteja ja uni ei silmässä vielä puoli kolmeltakaan... tai tietty tuolla vauvallakin oma osuutensa asiassa.
VastaaPoistaJospas nyt imurinvarteen! Mukavaa uutta vuotta sinne myös!
Katseeni: todentotta! Tuota en ajatellutkaan
VastaaPoistaJuulia: Mutta todellinen laiskottelu on sitä, että tiski ja pyykkivuori vaan kasvaa ;) no nyt se on sitten edessäni.
Teija: Niinpä! minä virkkusilmä nousin kirjoittelemaan vauvakirjaan yhtenä yönä ja uni korjasi vasta puoli viisi! Olin kyllä juonut extrakupin kahviakin sinä päivänä (koko päivän oli väsyttänyt) eipä kannata piristeillä koittaa paikata väsymystään!
Minäkin olen parina yönä valvoillut, tosin ilman suklaatia. Hmmm...
VastaaPoistaIhanaa vuoden vaihdetta teille!
Siinä on aina se vaara, että vajoaa laiskuuteen. Minulla ainakin on ja ihan kroonistuneena. Mutta olisihan se kamalaa, jos ei osaisi laiskotella. Hyvää uutta vuotta sinnekin!
VastaaPoistaNonna: taitaa olla puolella väestötä rytmit sekaisin. Minulla oli ennen joka viikonlopun jälkeen, mutta onneksi ei enää. Eihän tätä vanha ihminen enää jaksaisikaan ;
VastaaPoistaKirjailijatar: Minun piti ihan opetella laiskottelua ja välillä vieläkin sorrun jatkuvaan touhuamiseen. Jokin takaraivossa piiskaa jatkamaan, sen äänen pitäisi jo osata aikanaan vaieta.
Täälläkin päättyy viikon laiskottelu huomenna ja työarki alkaa.
VastaaPoistaValu nyt rauhassa laiskuuteen ja oikein hyvää uuttaa vuotta 2012!
Minäkin olen joutunut oikein opettelemaan laiskoittelua.. Ja minulle on aina ollut vaikeaa laiskoitella, jos en ole tehnyt jotain sen eteen. Onneksi olen päässyt siitä hieman irti:)
VastaaPoistaOiken hyvät Uudet Vuoden teille sinne myöskin!
Minäkin olen joutunut oikein opettelemaan laiskoittelua.. Ja minulle on aina ollut vaikeaa laiskoitella, jos en ole tehnyt jotain sen eteen. Onneksi olen päässyt siitä hieman irti:)
VastaaPoistaOiken hyvät Uudet Vuoden teille sinne myöskin!
Elämäni matkat:
VastaaPoistaVaikka aina väliullä manaa työelämää, niin on se hyvä että jokin pitää rytmissä ja liikkeessä kiinni. Nyt se on tuo lapsi ja miehen työn luoma rytmi. Lähetän liikettä ja hyviä tuulia työelämänkin tulevalle vuodelle!
Aleksandra: laiskottelu on taito! Se pitää olla sellaista laiskottelua, että kun se loppuu on kerännyt virtaa ja höyryä tartua toimeen. Siis paineetonta täydellistä ajatuslepoa!
Samoin sinne Romulyylin kammariin!
VastaaPoista