Pikkiriikkinen on alkanut naureskella ääneen. Sellaisia hekotuksia on tullut jo viikon pari. Mutta nyt kuuluu ihan naurua ja riemunkiljahduksiakin. Tai sitten kiherrystä, jos vaikka pusuttelee tai pompututtaa sylissä. Ihan omatkin ilonaiheet hällä on. Eilen istui sylissäni, mielestäni mitään ei ollut tekeillä, mutta hänellä oli niin hauskaa, että nauratti.
Se on niin mahtavaa, että teen kaikenlaisia temppuja kaiken aikaa, saadakseni kuulla sitä naurua! Ehkä niillä voimin taas jaksetaan kuusi päivää täälä kahdestaan.
* * *
Päivät alkaa olla niin pimeitä, että on vain hetki aikaa ottaa kuvia luonnonvalossa.
8 kommenttia:
Meillä kans tyttö naurahdellut varmaankin kuukauden verran. Ja totta, sen voimalla jaksaa aivan erilailla eteenpäin <3!
Voimia kahdestaan oloon, ja rauhallista joulunaikaa.
Suloinen hän on voi hyvänen aika sentään♥
Kaikkea kaunista ensimmäiseen ihanaan jouluunne!
Voi kuinka suloiset kuvat. Kova ikävä pientä tyttöä.... ja vähän sinuakin ;) Koskas pääsisin taas seuraanne?
Eikös se kehitys oo ihmeellistä. Vastahan hän syntyi, ja jo nauraa hekottaa :)
Meillä on nyt sitten viime viikosta asti käännytty vatsalleen (vaikken ihan vielä uskonut, kun herra on aika pyöreetä sorttia ;), ja voi sitä kiukkua, kun ei siinä jaksa kauaa niska kenossa tönöttää.
Jaksuja "yksinhuoltajuuteen"!
Juulia: jotenkin se on sellainen iso ihmisyyden merkki tuo huumorintaju, että iso juttu kehityksessä!
Maria: Äidin silmään maailman kaunein! (isän mielestä näyttää vauvalta)
Elämäni matkat: katsotaan päädytäänkö sinne mummulaan sittenkin jouluna...ja kyllä tänne saa muutenkin tulla!!
Teija: Oooh!! Mutta eikös pyöreän juuri ole pehmoinen kierähtää! Meillä on noita poskia runsaasti, mutta niistä ei ole juuri hyötyä pyörähtelyyn. Tänä iltana kääntyi ensi kertaa KYLJELLEEN, mutta ympäri ei ole vielä heittänyt.
voi ihana pikkuruinen! se mahtaa olla huimaava tunne kun kaveri alkaa naureskelemaan ja jutustelemaan:)
Outi: Sitä se on. Eikä sitä tajua silloin kun MUIDEN lapset oppii jotain. Ehkä tämän jälkeen sitä suhtautuu eri lailla muidenkin lapsiin. Muutosta on ollut jo ilmassa. Asiat avautuu eri valossa, vaikka aina olenkin rakastanut lapsia.
Ihanaisia kuvia pikkuisesta. Tosi mukava seurailla kasvua ja nauruja itkuja iloja ja suruja. Minulla on n. 5 kk tyttären tytär ja aivan lumoutunut hänestä:)
Lähetä kommentti