lauantai 28. huhtikuuta 2012
Keskipisteessä
Mummolassa on mahtavaa kun on paljon sylittäjiä ja hauskuttajia. Vanhoja leluja, omituisia vimpaimia, mitä vain miesvaltaisesta kodista voi löytää, (tämän tulen oppimaan myöhemmin) ja ennen kaikkea huomiota.
Serkkupojan kanssa me järjestetään nää mummolan tavarat ihan uusille paikoilleen vielä joku kerta, S harhauttaa ja minä teen täsmäiskuja.
* * *
Meillä on Isälle sellainen luksusluokan yllätys, kun hän tulee sunnuntaina kotiin, että se menee yli kaikkien materialististen lahjojen. Kerrotaan teillekin sitten ensi viikolla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi vitsit mikä onnellinen patukka,ihana pieni!Vaikka reissussa aina vähän rähjääntyykin ja lähteminen on oma rumbansa niin kyllä se piristää itseäänkin vaihtaa välillä maisemaa.Vähän isompien lasten kanssa kyllä tuntuu että kotona selviää paljon vähemmällä vahtimisella vaikka käsipareja onkin enemmän..
VastaaPoistaMinä luulen jo tietäväni...
VastaaPoistamonesti niin käy:)
T. Kellokauppias
Rimpsukaisa: Onnen patukka, sepäs se! Mutta joo, pienet kädet ehtii nyt jo enemän kuin monet isot yhteensä. Kotiin tullessani huomasin, että meidän koti on kyllä loppujen lopuksi aika lapsiystävällinen sittenkin.
VastaaPoistaKellokauppias: olisipa hauska tietää mitä arvailet!
Mummolat on kyllä ihan luksusta. Kuvistasi välittyy ihana rakastamisen tunnelma.
VastaaPoistaAurinkoisia päiviä!
Voi herttinen miten suloinen pakkaus teillä on! Ja tuo alemman junakuva! Ihan melkein jo tunsin häiväyksen vauvakuumetta, mutta sitten parannuin (on siis jo neljä lasta ja enempää ei tule).
VastaaPoistaMutta tuota tyttöä voisin kyllä hyppyyttää ja naurattaa ja nauttia tuosta valtavan suloisesta hymystä! Aivan ihana.
Saako oman lukijan arvauksensa paljastaa vai lukeeko iskä tätä blogia?
Susanna
Oi, olisiko pikkukakkonen tuloillaan?
VastaaPoistaT: Jonna
Tytti: Niinkuin Mummi sanoi joskus, mummolat ovat paikkoja joissa hellitään eikä pidetä niin tiukasti säännöistä kiinni. Minusta se on hyvä asenne.
VastaaPoistaSusanna: Isä tuli jo kotiin ja tietää jo yllätyksen. Kerron seuraavassa postauksessa.
Se lapsen naurattaminen onkin mahtavinta. Siitä sää ihmeen paljon virtaa ja jaksaa kipujensa kanssa kun lapsi on nauravainen ja onnellinen.
Jonna: No huh! Ei meillä tietääkseni sellaista ylätystä täälä ole! Ja jos olisi, niin ei me sitä vielä ensi viikolla teille kerrotaisi ;)