torstai 5. huhtikuuta 2012

Reilu meininki


Itkuhälyttimestä kuuluu jokeltelua.

Meidän kompastuskivi on koko vauva-ajan ollut nukahtaminen yöunille. On koitettu vaikka mitä, ja vaikka mihin. Hulluinta on, että päikkäreiden määrällä tai pituudella ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta siihen, miten uni tulee silmään illalla. Ellei nyt ihan iltasella vetele unia.

Pikkasen siis hämmästyttää ja jopa kirvelee mieltä, että touhuttuamme puoli yötä flunssaisen lapsen kanssa viimeyönä, hän (tänäänkin) sammui samantien kun hänet laski kantokoppaan ja kantoi terassille. Nimittäin naapuri kaataa puuta siinä vieressä moottorisahalla ja toinen palastelee sirkkelillä. Ei vaivannut tukkoinen nenä, ei raastanut korvia sirkkeli.

This is what we call reilu meininki.

12 kommenttia:

  1. Musta meidän neiti ehdollistui jossakin vaiheessa kun aina puki päälle ja laittoi kärryyn unille. Nukahti jo melkeen pukiessa :)

    Tiedän mitä tuo unitaistelu on, meillähän neiti 1v 9kk ei nuku edelleenkään öitä putkeen ja herättelee jokusen kerran yössä. Unta tulee muutenkin yössä vaan 8-9 tuntia. Päiväunet, yhdet sellaiset onneksi nykyään pääsääntöisesti yhten putkeen 2 tuntia :)

    VastaaPoista
  2. Siskon lapsia seuratessa muistuu vauva-ajat mieleen. Toinen nukkui autoon jos rokki vaan pauhasi riittävän kovalla, vaan auta armias taivas, jos mekkala loppui. Siihen heräsi sekin peikkoprinsessa. Tuntuu olevan yhtä ydinfysiikkaa ja astrotiedettä koko lastenhoito aina välillä. :)

    VastaaPoista
  3. Jonkin sortin aallonpohjassa käväisin kun esikoinen heräsi illalla yhdeksän maissa pikkutorkuilta ja nukahti seuraavan kerran seuraavana päivänä klo 12.Alkoi loppua usko kesken yöllä lasta kanniskellessa,kyllä se kohta nukkuu,pakkohan sen on kohta nukkuu,ei tää nuku,ei tää nukahda ollenkaan ja lopulta oli ihan sekopäinen olo kun vihdoin nukahti.Ei tullut itsellä uni,itku vaan..Meille annettiin neuvolassa vaikka mitä ohjetta pitää hereillä päivällä et yörytmi löytyisi.Vaan mites pidät kun lapsi nukahtaa ammeeseen,sitteriin,alasti hoitopöydälle..Vaikka olis ylösalaisin roikottanu keskellä Metallican konserttia niin varmasti olis nukahtanu päivällä.Lopetettiin kaikki kikkailu ja parin päivän päästä poika alkoi nukkua yöt.Silkkaa mystiikkaa minulle.Paitsi että kuopuksen kohdalla en tehnyt sitä virhettä et olisin vaihtanu vaippoja öisin.Esikoisella vaihdoin vaipat jos yöllä itsi ja oli vaippa täynnä,pesin,pistin talkit ja rasvat ym. joten ei ehkä ihmekään ettei hahmottanu millon pitäis nukkua ja millon valvoa.Kuopus on posottanu yöt sama parikiloinen pissasäkki haaruksissa täysin tyytyväisenä eikä pyllykään ole koskaan punoittanu aamulla.Eli ei mitään järjellistä neuvoa täältä,muuta kuin tsemppiä vaan koetteleviin öihin,itse katsoin Frendien koko tuotannon esikoisen ensimmäisten kuukausien aikana öisin,sitteriä vatkaten tai telkkarin edessä kävellen,pimeässä :)

    VastaaPoista
  4. Janica: olen miettinyt, miten saisin juuri tuon ehdollistumisen siirrettyä yöunillekin. Silloin kuin ei voi pakata lasta kuumasti haalariin ja untuvamakkariin!

    Aika vähillä unille te siellä menette, lapset on NIIN erilaisia.

    Nina: Joo, muutos kevyen unen aikaan herättää usein. Ja lapsihan nukkuu kevyenunen jaksoja puolentunnin välein. Välillä ei herää vaikka siirtelisi minne.

    Bella: Aivan valloittava, jopa silloin yöllä, kun hermo meinaa mennä, temppunsa naurattava välillä.

    Rimpsukaisa: Neivoloista on ihmeenvähän hyötyä aissä uniasioissa. Luulisi, että juuri uni olisi se mihin kannattaisi keskittyä, se on kuitenkin A ja O perhe-elämän sujumisessa ja tuntuu, että joka toinen taistelee sen kanssa jokainen varmaan hetkittäin. Unikoulua on tarjolla Tammisaaressa!!! EIkö sityä voisi ottaa osaksi perhevalmennusta, ennenkuinongelmia syntyy?

    Joo, yöllä ei kannata tehdä mitään ylimääräistä. Valitettavasti eilen yöllä oli nenänsä niin tukossa, että oli pakko aukaista sitä Nenä-Fridalla, ja siihenhän hän sitten piristyi!

    Onneksi te olitte jo asiantuntijoita toisen muksunne kohdalla :)

    VastaaPoista
  5. Meillä on makkarissa vain n +18-19c ja Pikkumiehellä kädessä tumput (ei raavi eikä tule sormiin kylmä). Nukkuu unipussissa lampaantaljan päällä 'pesässä'.

    Uni on kyllä supertärkeää, toivottavasti löydätte Tapin kanssa yhteisen sävelen!!

    5:n äiti

    VastaaPoista
  6. Meillä vannotaan hyvien iltarutiinien nimeen ja 5-6kuisena pidettiin unikoulu(ei mitään huudatusmallia) Vaan opetetaan vaan että vanhemmat eivät ole kaukana ja käydään taputtelemassa heti jos meinaa hätääntyä. Silloin oppi itse nukahtamaan sänkyynsä yöunille. Eli nykyisinkin kannetaan sänkyyn ja jätetään sinne itsekseen. Päiväunet sen sijaan ovat ongelma:D Nukkuisi vaan ulkona.

    VastaaPoista
  7. ...niin Tracy Hogg, Pick up/put down unikoulu oli meillä sellaisena suunnannäyttäjänä(+maalaisjärki) Mutta on ihan kiva lukea kirjasta, mitäs sit jos ei onnistukaan..

    VastaaPoista
  8. Heippa, löysin blogisi tänään ja liityin lukijaksi, kiva päästä kurkistelemaan aika samankokoisen näköisen (miten sen nyt parhaiten sanoisi!) tenavan touhuja :)
    Lapsen uni on todella mystinen juttu, meillä pienin nukkuu sentään yöt mutta päivisin ei melkein ollenkaan. Ainoana ongelmana oli parin kkn ajan se, että hän heräsi keskellä yötä valvomaan ihan hyväntuulisena pariksi tunniksi, öhisemään ja kikattelemaan pimeässä. Siihen auttoi päättäväinen tassuttelu-unikoulu.
    Mutta isompien lasten vauva-ajasta on muistissa se, että vauvoilla on aina kaikkia kausia, jolloin ei nukuta/syödä/liikuta, ja sitten kun löytää ongelmaan ratkaisun niin kausi muuttuu ja taas saa etsiä uutta ratkaisua. Voimia valvomisiin!

    VastaaPoista
  9. Neljän lapsen vauva-ajat eläneenä sanoisin, että ainakin meillä tyttö, joka vauvana nukahti illalla kuin napista kääntämällä ja nukkui aamuun asti yhdessä ja samassa asennossa, nukkuu edelleen kuusivuotiaana sikeästi.
    Toinen, joka kieppui vauvana pitkin sänkyä ja heräili, heräilee vielä nelivuotiaanakin ja menee unessaan välillä pitkin sänkyä kuin mato. Ei ole tainnut nukkua yhtään ihan kokonaista yötä vielä nelivuotiaanakaan.
    Tuolla mönkiäislapsella on selvästi allergisuutta, lievää taiveihottumaa ja kutinaa välillä ja maitoa juo hylana. Välillä pidettiin ihan maidotonkin jakso. Ihottumaa ei ollut vielä vauvana, eikä lapsi ole sinänsä mitenkään tuskaisen oloinen ollut.
    Tarkempiin allergiatutkimuksiinkin ollaan kuitenkin menossa, koska päiväkoti alkaa syksyllä.

    Mutta kai se vaan niinkin on, että toiset on herkkäunisempia jo lapsena kuin toiset. Aikuisissakin on siinä suuria eroja.
    Ja hampaat ja motoriset kehitysvaiheet vielä yölevottomuutta lisäävänä jokaisella lapsella.

    Oliko yhtään lohduttavaa :) Tsemppiä kuitenkin!

    -maria

    VastaaPoista
  10. 5:n äiti: aina välillä on löytynytkin, ja sitten taas kadotetaan. Viimeyökin meni kyllä yhdellä heräämisellä, mutta nukkuun päästiin vasta puoli yhdeltä. Tänään koitin riuhtaista meidät aamulla ylös, jos sitä kautta saisi rytmiä muutettua.

    Anonyymit: Tracy Hoggia tääläkin luettiin raskausaikana, mutta ei ole ihan käytäntöön asti päästy hänen aikataulutuksillaan. Esim. se 4-3 tunnin sykli alkaa olla luontainen vasta NYT kahdeksan kuisena. Pikkuvauvan pakaottaminen sellaiseen rytmiin olis tuntunut väkivallalta. Mutta hyvää keskustelua ja ideoita saatiin kyllä kirjasta ja samaa mieltä esim juuri siitä ITSENUKAHTAMISEN tärkeydestä ollaan...tai minä olen -lapseni ei ;)

    Itta: Tervetuloa! Mua alkoi ihan naurattaa tuo päättäväinen tassuttelu-koulu. Mä olen huomannut, että päättäväisyys valahtaa musta puolenyön jälkeen aika totalisesti!

    Onneksi moni juttu on juurikin ollut sellainen mainitsemasi kausi.

    Maria: Toivottavasti teidän yöt rauhoittuu, kun löytyy syy pikkumönkiäisen ihottumiin ja levottomuuteen. Keliakia tuli mieleeni, sehän oireilee sekä iholla, että suolistossa.

    VastaaPoista
  11. Ei noihin lapsiin löydy mitään yleispätevää ohjetta. Joskus joku niistä tajuaa itse, joskus niitä tarvii vaan tajuuttaa... (hitto minkä sanan loihin)...

    No mutta, yksikään meillä ei ole helpolla tajunnut että hei, ilta, yö, nukkuun, siistii. Ja meillä on neljä. Joku tajus parin päivän hahmottamisella, jonkun kanssa tahkottin vuosikin.

    Unipussi, puolikohmeessa sänkyyn (ei siis täysin unisena jotta ei herää paniikkiin missä mutsi onkaan), yöllä minimaalisti vain kättä laidan yli (ei katsekontaktia), tutteja pallomeren tyyliin sänky täyteen (jotta edes yhden saa harottua suuhunsa). Mitähän muuta me kikkailtiin - en mä muista, ne hävisi sinne unideprivaation hämärään.

    Tsemppiä kuitenkin.

    Ainiin. Nyt, 9v, 8v, ja 4veet nukkuu. Kiitos!!!!

    Susanna

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.