Sellainen hieno päivä oli kaasukellolla sinä viikonloppuna, kun Arjen aarteet näyttely oli viimeistä päivää. Oli hauska, sisällä ja ulkona. Kahvit juotiin ulkosalla, vaikka oli juuri uimasta tultu tukka kosteana niskassa.
Hurmaannuin täysin tuosta kukkaisvuoristoradasta! Joskus ihmiskunta ilahduttaa niin, että paikka värähtelee positiivisuutta vielä pitkään.
blogissani on sinulle jotain :)
VastaaPoistaKiitos kaunis tunnustuksesta!
PoistaKerrassaan ihania kuvia nuo kolme ylintä!
VastaaPoistaKiitos Lezzie, Tällä viikolla joka päivä uudet värit!
PoistaOnko ylin kuva vanhempi?On kuin fieldi istuisi rappusilla. Meidän vanhempi (yli 12-v.) lähti kuukausi sitten koiraenkeliksi.Ikävä on suuri.Liisa ja fieldi
VastaaPoistaSinulla on kyllä pettämätön fieldisilmä! SIellähän se meidän enkeli istuu edellissyksynä. Otin tämän kuvan arkistosta. Todellisudessa on jo kirkkaan punaiset lehdet ja osa jo varissutkin!
PoistaIkävä on varmasti suuri sillä toisellakin fieldillä, joka on tottunut ystävänsä ainaiseen läheisyyteen ja seuraan. Toivottavasti te kaikki jaksatte taapertaa yli surun tässä pimentyvässä syksyssä. Minkä ikäinen on toinen fieldinne?
Kiitos. Toinen fieldi on vajaa 2-vuotias energinen ja iloinen tapaus. Hän suri ystäväänsä heti poislähdön jälkeen kantamalla ystävän kaulapannan tämän makuupatjalle, nuolemalla ja nukkumalla seuraavat yöt kaulapanta vieressä. Myöhemmin ei voinut vastustaa kiusausta kaulapannan pureskelusta ja muisto piti ottaa turvaan.Kaikki vuodenajat Suomessa ovat hienoja.Pihaa haravoidessa olen nähnyt useita upeita joutsen jonoja muuttamassa ja luontokin luovuttaa jotain näin syksyllä, se auttaa suremisessa. Liisa
VastaaPoistaNo voi toista! Ompas hellyyttävää, aika ihmisen lailla hellii muistoja.
Poista