Mieleni palaa puutarhatöihin paljon useammin kuin ennätän ja sade antaa myöden. Kunhan lapsi kävelee varmemmin, eikä enää kaikenaikaa turhautuneena kaatua kellahtele kuraiseen syksymaahan (eikä pistä kaikkea epämääräistä suuhunsa) saan taas myllätä pihalla. Ensi keväänä. Näin ainakin uskottelen itselleni.
Säästöliekki puutarhatöissä voi olla hyväkin: Rintamamiestalossa asumisen henkeen taitaa kuulua, että seiniä siirrellään, lisäsiipiä rakennellaan tai keittiöitä siirreellään. Jotain aina. Kukin muokkaa talosta omaan elämäänsä toimivan vaivojaan säästelemättä. Jos unelmasta tulee totta, juuri tuo eniten työtä kaipaava puoli pihaa talloutuu ensi kesänä kumminkin.
Kumpa muu piha ja kaikki se työ mitä ollaan viiden vuoden aikana täälä tehty säästyisi vauriotta! Se onkin toisiksi suurin rakentamiseen liittyvä murheeni. Suurin on se, mitä museovirasto sanoo suunnitelmillemme. Jännittää.
Se on niin totta mitä sanoit tuosta vanhassa talossa asumisesta! Ja mitä pihaan tulee - juuri kun luulit saaneesi jonkin kulman kuntoon, tulee se uusi projeksi ja sen myötä kaikki on juuri siltä kulmalta kaivettava pois. Näin on meillä käynyt muutaman kerran. Onneksi olen kuitenkin aina ollut lopulta tyytyväisemoi uusiin ratkaisuihin, mutta siinä hetkessä on harmittanut rutosti. Ja jos yhtään lohduttaa - ei ne työt sieltä mihinkään karkaa..
VastaaPoistaJoo, pitää koittaa mikä on yhdellä kertaa hallittava kokemus, vaikka mieltä polttelee juuri tuo, että kaikki menee mullinmallin ja elämä on kuukausi tolkulla pelkkää rakennustyömaata. Pahimmillaan ILMAN KEITTIÖTÄ, sillä nyt Mies hoksasi, että sekin, kannattaisi tehdä siinä samalla uusiksi, kun sen joutuu ehkä siirtelemään pois tieltä kuitenkin. JOs tämä toteutuu, meistäkin tulee ehkä pakon sanelemana grillausihmisiä!
PoistaJoo, eihän kukaan realisti mielenrauhaansa vaaliva muuta vanhaan taloon ;)
Vai rakennusajatuksia, hurjaa!
VastaaPoistaNiin hurjaa, että pyörryttää pelkkä ajatus. Kunhan tuutte C:n kanssa, niin esittelen suunnitelman, kuuntelen mieluusti tuoreita näkökulmia. Musta tuntuu, että meillä on nyt liikaa vaihtoehtoja, joista pitäisi karsia...
PoistaIloinen yllätys odotti uusimmassa Kodin Kuvalehdessä! Oli niin mukava lukea ihmisestä, joka tuntui heti tutulta. Aikani pohdin ja sitten olin varma, että sinähän se olit. Kaikkea hyvää sateiseen syksyyn!
VastaaPoistaRaija
Sukunimi taisi vähän hämmentää niitä, jotka sen oikean tietävät! Pyysin saada käyttää äidin tyttönimeä, jonka sitten toimittaja kuuli vielä puhelimessa väärin, joten tuli tosi salaperäinen hahmostani!
PoistaSadetta on tosiaan manailtu puutarhankiin puolesta, toivotaan että talvi antaa meille parempia ulkoilusäitä! Hyvää mieltä!
Mulla oli ihan samat ajatukset silloin kun meillä oli vielä "omatoimiseen ulkoiluun" sopimaton vauva perheessä, silloin haravoin aina vaan kun vauva nukkui ulkona vaunuissa, ja tuntui että "oma aikani" meni hukkaan kun päiväuni aika tuli mielestäni pyhittää muihin juttuihin kuten kahviin ja blogeihin ;) Kun lapsi oppi kävelemään aukesi ihan uusi aika :D Aikansa kutakin, teidän pihaa tosin ei voi meidän pihaan verrata, nimim.(osaa)saamaton pihahommissa. :)
VastaaPoistaYmmärrän tunteen, tälläisen talon ja pihan kanssa on kuitenkin paras asennoitua niin, että kotitöiden tekeminenkin on sitä omaa aikaa, jos saa tehdä ilman että kantaa lasta mukanaan tai pelkää, että toinen nielee nauloja sillävälin kun jotain fiksaat.
PoistaTäytyy ihan pitää puolensa, että se hiljainen kahvihetkikin järjestyy. Arvaappa sieppasiko nytkin aamulla, kun heräsin ennen lasta kahvinkuva silmissä, ja maito oli loppu! Se siitä latesta...
Ihania kahvihetkiä toivotan!
Valmistaudu ensi kesään niin, että joudut juoksemaan hienosti pystyssä psyvän neidin perässä. ja jos hetkeksi syventyy puutarhatöihin, voi tapahtua kummia... Tein nimittäin kerran innoissani uutta kukkamaata ihan lipputangon vieressä, hetken kuluttua havahduin siihen, että poika juoksee pihalla niin pitkälle, kuin lipputangon naru antoi periksi, siis lukot avattuna. Lukon toinen pää oli siis lipputangon nupin vieressä. Poika muistaa vieläkin yhden miehen tuttavan siitä, miten H kaatoi meidän lipputangon, syytä ei muista ;o) Topukka
VastaaPoistaTäytyypä ottaa se asenne, ettei lapsi löydy lipputangosta.
VastaaPoistaYmmärsinkö oikein, että joku LAPSI onnistui kaatamaan lipputangon???
Juu, et ymmärtänyt ;o) Lapsen toimien ansiosta, jouduimme kaatamaan lipputangon, että saimme vielä lipunkin siihen joskus liehumaan.
PoistaNo nyt käsitin, jopas kuulostikin pelottavalta, parempi näin päin!
Poista