Törmäsin edellistä kuvaa ottaessani paheeseeni: heti ulko-ovella törrötti tuollainen metallirulla, jo toista viikkoa. Ei ollut siitä kävellyt itsekseen autotalliin. Kumma juttu.
Sisään mennessäni Mikkihiiri nökötti portaissa. Siihen kapeaan kohtaan nostan aina kaiken, jonka näin toivon menevän seuraavan yläkertaan kiipeävän matkassa ylös. (Mies "kiittelee" tapaani, mutta kävelee kuin teflon ohi. )
Vie mennessäs,
tuo tullessas,
tee siellä ollessas.
Hirveen hyvä hokema.
* * *
Tällä viikolla iski matkakuume. Tuttuun tapaan mitään ei juuri etukäteen voida suunnitella. Viime tingassa pakataan laukkumme sitten miehen työmatkan osuessa sopivasti ja mennään mukaan. Taidan joutua odottaman vuodenvaihteen yli.
* * *
Tällä viikolla iski matkakuume. Tuttuun tapaan mitään ei juuri etukäteen voida suunnitella. Viime tingassa pakataan laukkumme sitten miehen työmatkan osuessa sopivasti ja mennään mukaan. Taidan joutua odottaman vuodenvaihteen yli.
PS. ja vielä linkki joka sai tänään karvani pystyyn. Toivon, että tänään on yksi sellaisista päivistä jona seitsemättä sataa ihmistä käväisee blogissani ja lukee tämän.
Tuossa olisi kyllä minullakin opettelemista. Meillä myös mies usein toivoo, että tekisin heti enkä jättäisi odottamaan parempaa hetkeä. Minä varmaan pelkään, että jos heti teen kaiken tekemistä odottavan, en muuta teekään ja kyllähän nyt ihmisen pitää välillä voida istua ja neuloa vain.
VastaaPoistahei ihan sama juttu! olen VAKUUTTUNUT että jos teen kaiken työn ja kiikutan paikalleen kaikki pikkuasiat erikseen kuolen ylihuomenna loppuunpalamiseen. Joten tavarat on niinku on, ja minä elän, istun ja neulon...paitsi että meillä päin kudotaan.
PoistaOlen just tuo.
VastaaPoistaSaatan kävellä kaksi viikkoa, kuukautta ohi ja ajatella että pitäisi.
Stressaannunkin.
Enkä vain saa aikaiseksi.
Jos aina tarttuisin heti toimeen, säästyisin paljolta.
Joo, joskus havahdun, että samallahan minä tämän nyt vies ja sitten vienkin, mutta on sitä sitten tilanteita, että mielummin laittaa johonkin odottelemaan, kuin kantaa lasta edes takaisin mukanaan, Mutta em voi vedota lapsi korttiin, aina olen ollut tällainen...
PoistaMeillä on yleensä niin että minä vien mennessäni ja tuon tullessani, mutta en aina. Jos jätän toisten tavaroita odottamaan samanlaista käytöstä, niin ei onnistu, viikkosotalla ne nököttää paikallaan.
VastaaPoistaTosin kun alkaa kunnolla toteuttaa tuota hokemaa, niin eihän sitä muuta ehtisi tehdäkään, kun aina on jotain väärässä paikassa, sitä sitten luuhuaa pitkin taloa koko päivän...
Joo, oon esim esittänyt toiveen, että suihkussa käydessä tms otettaisiin pyykkejä pyykkihuoneesta mukaan, muttá en ole nähnyt tälläista ihmettä tapahtuneen, minä niitä sitten kannan urakalla ja kompastelen kun en näe vaatepinon takaa.
PoistaTuosta linkistä sen verran, että me ollaan onnekkaita,kun meillä on päiväkodissa edelleenkin oma keittäjä, joka tekee silmin-nähden maittavaa ruokaa. Pojallemme vielä erikseen herkulliset erikoisruokavaliohässäkät, vaikka hän voisi vain yhdistää eri erikoisruokavaliot ja tehdä kahta eri ruokaa, hän jaksaa nähdä vaivaa joka päivä. Ihailtavaa ja toivottaavasti pysyvää!
VastaaPoistaTosiaan olette! Voin kuvitella että teidän lapsi ei syö natriumglutamaattia ja säilöntäaineita puoliakaan siitä mitä muut ja ruuassa maistuu tuore raaka-aine ja kyllä uskon, että siinä maistuu myös rakkaus <3
PoistaLuin linkin jutun ja raivostuin. pistin eteenpäin muutamille tutuille joille käy takuulla samoin.
VastaaPoistajumankaut näitä periaate -juttuja. Ja ettei kenellekään vaan ole paremmin kuin muilla...tai tulee paha mieli tms.
Voi tsiisus.
Piilomajan Kati
Tuntui ehkä omakohtaiselta ja raivo nousi siksikin, että meidän työpaikalla toimittiin samoin. Oli ihana kokki ja sitten joku taho katsoi, että keittiö ei vastaa jotain lainnsäädäntöö ja sinne meni meidän ihanat kotiruuat, ja sen jälkeen rupes akkojen perseet paisumaan ja äijille vuosirenkaat kertymään vyötärölle. Ja ruuassa maistui pelkkä valkosipuli, joka ikinen päivä...nimet kyllä oli fiinin kuulosia sillä ruokalistalla...
PoistaMeillä on sama porrastapa... mutta harvemmin kukaan kiikuttaa mitään siitä portaalta mihinkään.. sitten se kulkeutuu omalle paikalleen kun kyllästyn hyppimään portailla tavaran yli :)
VastaaPoistaMIes kysi kerran, että enkö koe että tuo tavaroiden portaille kasaaminen on tietynlainen turvallisuusriski. totta turisi, mutta minkäs teet. koitanm aina kasata pienesti ja sivuun.
PoistaNiin odotan päivää, jolloin asumme yhdessä tasossa. En kylläkään usko, että sellaienen koittaa ihan heti... sitä odotellessa kasailen kaikkea sekä portaiden ylä- että alapäihin ja toivon, että ne siirtyvät itsekseen paikoilleen.
VastaaPoistaPS: luin tuon jutun jo eilen. Ihan uskomatonta touhua ja pahinta on, että se on erittäin todennäköisesti totta...
Minä odotan sitä päivää, kun lapsi kipittelee itse noita portaita, sillä minä en tahdo lähteä täältä kulumallakaan.
PoistaTottapa hyvinkin, eikös ole varsin suomalainen kurttuotsainen meininki!