keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kun ankeus oli suurimmillaan

Hammastuskan lisäksi typykälle pasahti kunnon flunssa. Huoltojoukoillakin oli eilen melko vetämätön olo, mutta sitä on vaikea sanoa, oliko se samaa tautia vaiko pelkästään yökuppelehtamisten tulosta. Yhtään en valita, sillä kaikki menneen vuoden kulkutaudit oli vältelty.


Siivosin yhden huoneen.
Ostin lähikaupasta sinne kukat.
Sytytin kynttilät.
Latasin mutteripannun 
valmiiksi ennenkuin istuin nukuttamaan lasta.

Kannettuniraukean lapsen petiin sammutin kaikkialta mualta valot.
Menin ihanan kirjapinon kanssa siihen sohvannurkkaan.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Poskihampaita

Moni ajattelee, rahan pyörittävän maailmaa, mutta kyllä minä näin viikon valvottuani hampaitaan huutavan lapsen kanssa väittäisin, että uni se pyörittää maailmaan. Nyt ei pyöri kuin ajatus kehää.

Lapsi on kumma kapine, itkettyään surkeasti aamuneljään ja herättyään senkin jälkeen vähän väljä huutoon hän herättää pokkana ilonkiljahduksilla. Eihän siinä voi suu mutrussa itsekään olla.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tätä rakastan!


Tämä vaihtopääruuvimeisseli on lahja isältä jota kuinkin niiltä ajoilta kun muutin pois kotoa.

Sen päät kiinnittyvät magneetilla joten se nappaa ruuvitkin otteeseensa. Teriä oli alunperin neljä , mutta sitten kahvan "pesät" alkoivat löystyä.  Yksi terä hukkui ja toinen murtui. Minä sureksin sitä ja kesti kauan kun huomasin, että niitä teriähän myydään sekä yksittäin että sarjoina.

Jotakuinkin samaan aikaan Mies investoi vaihtoteräsarjaan ja tällainen kokonainen onnen avaimisto ilmestyi meille. Rakastuin siihen tulenpalavasti heti.

* * *

Naisella on hyvä olla oma työkalupakki, jossa omaan käteen sopivat perustamineet ja sen lisäksi vielä oma porakone. Jos porakone on miehen, suhde siihen jää etäiseksi. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että jos miehen ranne on tuplaten niin paksu kuin sinun ja minun, voi hän hyvin heilutella painavia vasaroitaan ja kannatella yläilmoissaan sitä porakoneen järkälettä.

torstai 25. lokakuuta 2012

tiistai 23. lokakuuta 2012

Harmaata on riittänyt




Minusta on tuntunut, että sataa tauotta. Tai ainakin joka päivä.  On ollut keksimistä, mitä toinen toistaan seuraavina sadepäivinä tehdään. Päiväsaunaa, ostoskeskuksia, kahviloita ja sisäleikkiä on saanut tarjoilla toisintona. Ollaan me tietty käyty  kastumassakin urheesti kaksi kertaa päivässä. Mutta tälläisiä nautinnollisia päiviä, kun kuvissa, että heti aamusta on kiire ulos, ei kovin monta muistu mieleen.

Tasaisen harmaata on tänäänkin. Onneksi serkkupoika tulee hoitoon. Kahden pikkuihmisen leikki muuttuu jokaisella tiistaisella hoitovuorolla (vuoroin heillä, vuoroin meillä eli vuoroviikoin vanhemmilla vapaailta). Kehitys on molemmilla hurjaa. Meidän tyttö ( 1v2kk)on puskemassa juuri kahta hammasta (puree kuin pieni eläin) ja tuottanut viisi sanaa ja tapailee jo juoksuaskelia. Illalla nähdään mitkä on serkkupojan (2v) uusimmat metkut.






PS. On muuten ihania tossuja arvonnassa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Avuliaat oravat



...tarjoavat häntänsä palvelukseemme.

Orava on yksi suosikeistani.
Alla muutama kuvitus lopputyöstäni.




sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Remonttia yövuorossa




Mies oli eilen korttipeli-illassa ja  lapsi nukahti "jo" kymmeneltä. 

Minä  sytytin kynttilät, vedin torkkupeiton 

jalkojen päälle ja istuin lukemassa sisustuslehtiä 
punaviiniä juoden? Niet. 

Vedin remppafarkut jalkaan ja juoksin autotalliin hekemaan kalustemaalia ja rupesin sutimaan päikkäreiden aikana pohjamaalaamaani ovea. Halusin saada siihen kauan janoamani naulakon ruuvattua huomenissa. Hullu mikä hullu. 


Aikaisemmin olin repinut ovesta verhoilun pois. Ovessa oli  entisten asukkaiden ennen nappisotia kiinnittämää nahkatikkikangasta! Nostalgia sai nyt väistyä, sillä tämä säilytyshanke menee nyt kaiken edelle. Ja olihan se vähän kissanraapimakin.


Kun (muutama muukin) homma oli tehty seisoin vielä useaan otteeseen ihailemassa valkoista ovea. Harjasin hampaatkin siinä muutosta ihaillen. Sovittelin Kaapelitehtaan Designtorilta ostamiani naulakoita käsissäni. Arvata saattaa, että kun 02.30 suuntasin sänkyä kohden lapsi heräsi. Instant karma.

torstai 18. lokakuuta 2012

Kaikki paikalle, paikka kaikelle





 
Kuisti ei ole koskaan toiminut toivotulla tavalla. Joskus muinoin, se kyllä näytti ihan kivalta, vaan ei enään. Sen ovet ovat ensinnäkin väärissä kohdin läpikulkua ja huonekkaluja ajatellen  ja talvisin sinne pitää kantaa painava väliovi lämmöneristeeksi. Tuo ovi tukkii kuistin puoleksi vuotta, sillä se ei mahdu kunnolla aukeamaan nykyisten lipastojen ja tasojen vuoksi.

Nyt on lisääntyneen ulkovaate ja kenkäpaljouden vuoksi ahtaaksi käyneisiin eteistiloihin viimeistään saatava jotain tolkkua. Kauan jahkattuamme ja huonekalua pyöriteltyämme (viitisen vuotta) tein piirustukset puusepälle.

Jo viikonloppuna saamme ekat luonnokset ja hinta-arvion! Sitten puuseppä tulee vielä paikan päälle katsomaan.Kenkien ja saappaiden lisäksi kaapin on kätkettävä kierrätettävät tölkit, pullot, lehdet ja pahvit. Lisäksi laatikoston pitää olla niin tukeva, että siinä voi istua päällä, sekä niin ilmava, että sen sille jäävä patteri, lämmittää sekä kaikki kengät, että päästää lämpöä koko huoneeseen. Ei ihan helppo nakki. Laukuille pitää vielä suunnitella oma paikkansa. Vaikka koukut seinille.

tiistai 16. lokakuuta 2012

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kuivaharjoitellaaks?

 
Mies käy salsassa.  Minua riepotellaan harva se päivä ilman musiikkia eteisen matolla. Olen yhtä mukana kuin kissa kylpylässä, mutta kiepun parhaani mukaan. Tästä on kovastipaljon apua, Mies vakuuttaa. Tottahan minä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Oranssia ja pinkkiä





Ruska tarvitsisi parikseen auringon.

Sellainen hieno päivä oli kaasukellolla sinä viikonloppuna, kun Arjen aarteet näyttely oli viimeistä päivää. Oli hauska, sisällä ja ulkona. Kahvit juotiin ulkosalla, vaikka oli juuri uimasta tultu tukka kosteana niskassa.






Hurmaannuin täysin tuosta kukkaisvuoristoradasta! Joskus ihmiskunta ilahduttaa niin, että paikka värähtelee positiivisuutta vielä pitkään.


torstai 11. lokakuuta 2012

Vie mennessäs





Törmäsin edellistä kuvaa ottaessani paheeseeni: heti ulko-ovella törrötti tuollainen metallirulla, jo toista viikkoa. Ei ollut siitä kävellyt itsekseen autotalliin. Kumma juttu.

Sisään mennessäni Mikkihiiri nökötti portaissa. Siihen kapeaan kohtaan nostan aina kaiken, jonka näin toivon menevän seuraavan yläkertaan kiipeävän matkassa ylös. (Mies "kiittelee" tapaani, mutta kävelee kuin teflon ohi. )

Vie mennessäs,
tuo tullessas, 
tee siellä ollessas.

Hirveen hyvä hokema.


* * *

Tällä viikolla iski matkakuume. Tuttuun tapaan mitään ei juuri etukäteen voida suunnitella. Viime tingassa pakataan laukkumme sitten miehen työmatkan osuessa sopivasti ja mennään mukaan. Taidan joutua odottaman vuodenvaihteen yli.


PS. ja vielä linkki joka sai tänään karvani pystyyn. Toivon, että tänään on yksi sellaisista päivistä jona seitsemättä sataa ihmistä käväisee blogissani ja lukee tämän. 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Sadepäivien suunnitelmia



Mieleni palaa puutarhatöihin paljon useammin kuin ennätän ja sade antaa myöden. Kunhan lapsi kävelee varmemmin, eikä enää kaikenaikaa turhautuneena kaatua kellahtele kuraiseen syksymaahan (eikä pistä kaikkea epämääräistä suuhunsa) saan taas myllätä pihalla. Ensi keväänä. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Säästöliekki puutarhatöissä voi olla hyväkin: Rintamamiestalossa  asumisen henkeen taitaa kuulua, että seiniä siirrellään, lisäsiipiä rakennellaan tai keittiöitä siirreellään. Jotain aina. Kukin muokkaa talosta omaan elämäänsä toimivan vaivojaan säästelemättä. Jos unelmasta tulee totta, juuri tuo eniten työtä kaipaava puoli pihaa talloutuu ensi kesänä kumminkin.

Kumpa muu piha ja kaikki se työ mitä ollaan viiden vuoden aikana täälä tehty säästyisi vauriotta! Se onkin toisiksi suurin rakentamiseen liittyvä murheeni. Suurin on se, mitä museovirasto sanoo suunnitelmillemme. Jännittää.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Me&I -what about U?



Olen kotiäitiystynyt. Sen jälkeen kun vakuutin, että se ei ole minua varten, menin kuitenkin Me&I  -kutsuille, jos nyt ihan vaan katsomaan ja pullaa syömään...jees, jees. Vaikka aikaa oli niukalti ja sovitus tehtiin juoksussa,  tyhjin käsin ei lähdetty.

Pehmoisia yogapantsejani en ole sittemmin juuri riisunut ja samanlaiset sai lapsi.

Koska idea piiiiiitkänpitkistä resoreista on varsinkin lapsella niin käytännollinen ja arjessa riemastuttava, inspiroiduin ompelemaan vanhoihinkin housuihinsa resoreita jatkeiksi. Jatkoaikaa saivat monet housut, sillä nyt näyttää kasvavan vain raajat pituutta, pepun koko pysyy samana...by the way, olispa allekirjoittaneenkin kohdalla niin.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Potkua persukseen




Se pyrkii suklaaseen, teehen ja pataan. Ruokaan kuin ruokaan pölläytän chilijauhetta. Ilma kylmenee ja vartalo kaipaa lämpöä.

Minussa riittääkin tulta. Jaksan taas kummasti, kun on parempi jakso eikä selkäkipu vie voimia. Pakarat vinkuvat bodybalancessa, pilatestunnin perään tekee mieli vielä joogaan.  Pääkin on täynnä suunnitelmia. (Kuka ne toteuttaisi?)

Joskus mietin, millaista elämä olisi, jos kroppa ei renkkaisi. Mihin pystyisinkään, mitä kaikkea tekisin ja miten mukava olisin(!!!) . Ehkä olisi sitten jokin muu risti kannettavana. Kaikilla on omansa. Kai.





Lapsellakin on virtaa. Hän kiipeää, punnertaa, keikkuu ja on kerrassaan tuottelias, mitä tulee moniin kyseenalaisiinkin "järjestelyaskareisiin". Kun meillä ennen koira istui tassut sohvanselkämyksellä ja tarkasti ohikulkijat, kiipeää lapsi nyt ikkunaa vasten nähdäkseen koirat kadulla. Balanssissa ollaan.

Mies on matkalla kotiin. Koitan säästellä chiliä ja tarjoilla jotain perisuomalaista kun hän maailmalta kotiutuu. Juureslihapataa turkkasen painavassa valurautapadassa. Siitäkin tulee voimakas olo.


* * *

Joka tapauksessa chilisuklaata saa ainkin kahta sorttia Ruohonjuuresta ja sieltä on löytynyt myös kestosuosikkini Yogin Sweet chili -tee. Veljeni sen sijaan kasvattaa kauneimmat chilit ja tekee ihanaa makeaa chilikastiketta karamellisoidun sipulin kanssa.




tiistai 2. lokakuuta 2012


Mies on toistamiseen matkoilla kahden viikon sisään. Lapsi nukkuu tänään paljon. Lähetän kiitoksen unen jumalattarelle. Saan istuskella tässä, juoda kupin toisensa jälkeen kahvia ja kurkottaa välillä selailemaan blogejanne...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lakastumisen kauneus




 
Kodin kuvalehti pyysi saada tehdä pihastamme jutun viime keväänä. Koska parhaan kukinnan aika oli jo käsillä, ehdotin, että tekisimmekin jutun sitten vähän myöhemmin puutarhan syyspuvusta. Syyskuun numerossa on pieni juttu syksyisen puutarhan iloista.