Teki mieli jotain nättiä vielä uuden ilmeen oheen. Näpersin lisää kivikukkasia. Osan olin antanut joskus pois ovistoppareiksi sukulaisille.
Luulen, että kun saamme pihaa laitetuksi ja mukulakiviröykkiöt asetelluksi kauniisti istutusten lomaan laitan nämä kivikukkasiksi mukulakivien sekaan.
Ihania kukkia!
VastaaPoistaKiitos vekarus! Kukkivat pitkään...
PoistaSuperkauniit! Ja kiva on edelleen se mun ovistopparikin :)
VastaaPoistaMun oli tehtävä tälläisiä valtavan kokoisia, joita tyttö ei jaksa nosta, ettei putoo varpaalle.
PoistaUpeita! Miten noita tehdään. :)
VastaaPoistaTosi helppoa ja nopeaa, ellei sitten tahdo aloittaa A:sta ja virkata liinoja itse:
PoistaOtetaan vanhoja pitsiliinoja. Ne voi olla monenkin kirjavia, sillä niitä voi liottaa kloorissa, tai värjätä koko satsin vaikka mustiksi.
Sitten vaan isolla parsinneulalla kurotaan kiven alta reunat suppuun. Tai kuin korsetin lailla kurotaan reunoja toisiaan kohti tasaisesti.
Voi mahtava, miten loistava ja kaunis idea! Nuo ovat hirmu söpöjä.
VastaaPoistaKiitos Kirjailijatar!
PoistaMahtava idea!!!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauniita stoppareita. Oletkos katsonut Margaret Oomenin kuvia netsistà? Pitsistà àitienpàivàà
VastaaPoistaOooh, voi miten kauniita! Menkää kaikki ideavarkaisiin:
VastaaPoistahttp://thissydneylife.wordpress.com/tag/crochet-class/
Nainenhan tekee pitsistä vaikka mitä. Empä muuten osaa sanoa, olisinko joskus nähnyt jonkin yksittäisen työn, joka olisi syöpynyt mieleeni! Kiitos että vinkkasit!
Aivan ihania nää. Taidan kokeilla itsekin.
VastaaPoistaMuista tehdä niin painavia ettei pikkuherra innostu kanniskelemaan niitä! Se tuntui olevan medän tytölle palkitsevaa hommaa...kunnes putoaa.
PoistaPakkohan näihin kommentoihin yhtyä, ihana idea :)
VastaaPoista:)
PoistaAivan ihania kiviä! Voi miksi virkkuukoukku ei pysy minun käsissä... tai tulos ei ainakaan ole näin sievää.
VastaaPoista