perjantai 31. toukokuuta 2013

Seisahdus




Kesäiltaisin saatan mennä kiertämään vielä talon, muuta usein seison vain ikkunan takana ja katson ulos uinuvaan puutarhaan. Tapaan seistä siinä silloin, kun talo on hiljainen ja puutarha on paljaimmillaan. Kun valo ja varjo ei luo jännitteitä eikä tuuli liikuttele maisemaa.  Se on minun hetkeni, sellainen jakamaton. Yksi harvoista, jonka haluan pitää vain itselläni. Sillä hiljaisuus on liian herkkä jakaa.

Siinä kerään ajatukseni ja kiitän siitä mitä olen saanut.

2 kommenttia:

  1. Huomaan tekeväni ihan samaa. Jotekin sitä pitää vaan tuijotella, kättensä jälkeä :-)

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.