Yhä vaan kovasti sosiaalisia rientoja. (Äitiysloma taitaa olla verrannainen eläköitymiseen siinäkin, että siitä ne kiireet vasta alkavat.) Menojen määrä TUNTUU kenties myös entistä enemmän, sillä suunnittelu, ajoitus, lähdöt ja siirtymiset vievät runsaasti aikaa...hmmm, ja voimia. Välillä oikein huokaisen, kun osuu kohdalle päivä, ettei ole mitään menoa minnekään.
Niinkuin nyt tämä ensimmäinen vauvauintikertakin: valmistautuminen ja matkat parituntia, tumpulointia pesutiloissa ja sitten: altaassa 15 minuttia!! Ehkä ens kerralla koko puolituntinen polskitaan.
"Tavisjuttujen" lisäksi erilaiset vauvatreffit ovat tietenkin ruuhkauttaneet kalenteria: Useinmiten treffit jonkun toisen äidin kanssa, mutta on täälä välillä ollut tupa täysi, kun kutsuimme perhevalmennuksen porukan meille iltaa istumaan. Porukka on mitä mainioin ja olisi ollut sääli, jos yhteydenpito olisi hiipunut, kun viralliset tapaamiset olivat ohi. Jatkoa seuraa toivottavasti vaikka sitten vain äitivauva kokoonpanollakin -nyt oli mukana osa miesväestäkin.
Hauska tapaaminen oli myös ystävän järjestämä vaatteenvaihtolounas tyttövauvojen äideille - ja muutamalle vatsalle. Sieltä riemukseni löysin sopivan uikkarin tytölle vauva-uintiin juuri ennekuin ehdin hosua kauppoihin sellaista etsimään. Itsekin pääsin kassillisesta vaatteita eroon. Loput vaatteet, jotka eivät meidän kesken kierrättyneet jatkavat Hope-järjestölle*.
Tällepäivälle on tylsä pankkikeikka, mutta sitten treffataan Mies kaupungissa ja mennään ulos syömään!
Huomenna sen sijaan tulee lounasvieraita kotiin.
On uskomatonta, että olen ollut jo puolivuotta kotosalla. Mahdanko enää muuhun tottua?
* En muuten tiennyt mitään koko upeasta Hopen toiminnasta.
**Nyt vasta, sohjoisia katuja puskettuani, ymmärrän mitä iloa on sulatetusta jalkakäytävästä!
**Nyt vasta, sohjoisia katuja puskettuani, ymmärrän mitä iloa on sulatetusta jalkakäytävästä!
Ihanaa tapahtumarikasta arkea :) Nyt nautit(te) kun siihen on mahdollisuus. Aika menee kuin siivillä! (ja sitten huomaa että lapsi on aikuinen....kuten olet kuullut)
VastaaPoistaTäälläkin monenlaisten mielipiteitten saattelemana rakennettiin ne lämmitetyt kadut, ja on ne melkosen ihania kävellä tällä kelillä. Ei tarvii miettiä kaatuuko tmv. Mutta mitä ne tekee vanhoille taloille, sitä en tiedä...??!!
VastaaPoistaelämäni matkat: nyt jo huomaan että on ikävä niitä ihan minivauva-aikoja! ja joskus lasta on ikävä, vaikka on tuossa vieressä. tuntuu, ettei saa hänestä tarpeekseen...mutta totuuden nimissä, usein myös haluaisi antaa tunniksi jonkun muun huoleksi.
VastaaPoistaKotivalo: vai semmoinen päätös raumallakin. Tekeekö ne siellä taas kamalia päätöksiä vanhojen talojen päänmenoksi!!! Eikö VIELÄKÄÄN ymmärretä säästää?
Tarkoitin siis sitä, että mitä se katulämmitys tekee taloille. Vai vaikuttaako ollenkaan? Mutta kun ne on siinä satoja vuosia tönöttäny, niin alkaako maa liikkua tai jotain?? Ja säästäviä päätöksiä luojan kiitos nykyään tehdään =)
VastaaPoistaKotivalo
Kotivalo: no semmoistapa en tullut edes ajatelleeksi! Toivotaan että ovat juurtuneet syvään!
VastaaPoista